Vietnam (vietn.Việt Nam), virallisestiVietnamin sosialistinen tasavalta (vietn.Cộng hòa Xã hội chủ nghĩa Việt Nam), on valtioKaakkois-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovatKambodža,Kiina jaLaos. Vietnamin pinta-ala on noin 330 000 neliökilometriä ja asukasluku yli 96,2 miljoonaa.
Vietnam oli vuodesta 111 eaa. tuhannen vuoden ajan osakiinalaisia valtioita, kunnes vietnamilainendynastia nousi valtaan 939. Vuoden 1471 jälkeen se valloitti Champa-kuningaskunnan nykyisessä Keski-Vietnamissa, ja vietnamilaisten asutus levisi etelään ainaMekonginsuistoon asti. Vuonna 1858 Ranska aloitti siirtomaavalloitukset Etelä-Vietnamista, ja 1885Annam,Tonkin jaKotšinkiina liitettiin osaksiRanskan Indokiinaa. Toisen maailmansodan jaJapanin miehityksen aikana maassa syntyiantikolonialistisia liikkeitä kutenViệt Minh, ja sodan jälkeen 2. syyskuuta 1945 vietnamilaiset kommunistitHo Tši Minhin johdolla julistivat maan itsenäiseksi. Ranska ei halunnut luopua siirtomaastaan ja kävi sotaa aina vuoteen 1954, jolloin se kärsi tappionĐiện Biên Phủn taistelussa.
Genevessä sovittiinsiirtomaavallan lopettamisesta ja maa jaettiin Pohjois-Vietnamin kommunistisen hallinnon ja etelänBảo Đạin keisarinvallan välillä. Etelä-Vietnam julistautui vuonna 1955 Vietnamin tasavallaksiNgô Đình Diệmin noustessa valtaan. Etelä-Vietnamissa nousiKansallisen vapautusrintaman johtama kapina, jota pohjoinen avusti. Etelä pyysi Yhdysvaltain sotilasapua sen kukistamiseksi. Etelä-Vietnamissa vallan kaappasivat vuonna 1963 kenraalit. Yhdysvallat lisäsi tukeaan sille ja aloitti myös Pohjois-Vietnamin pommitukset. Yhdysvallat vetäytyi sodasta vuonna 1973. Vuonna 1975 Pohjois-Vietnamin joukot miehittivät Etelä-Vietnamin ja maa yhdistyi. Vietnam kävi myös lyhyen sodan Kambodžaa ja Kiinaa vastaan.
Vuonna 1986 Vietnam aloitti Kiinan tyyliset talousuudistukset nimelläĐổi Mới. Vietnam on saanut huomiota nopeasta talouskasvusta ja köyhyyden vähenemisestä uudistusten jälkeen.[6][7] Vietnam pääsiMaailman kauppajärjestön jäseneksi vuonna 2007,[8] ja se kohosi vuonna 2015 keskitulotason maaksi.
Vietnam on pinta-alaltaan 331 688 neliökilometriä. Se muistuttaa muodoltaan loivaa S-kirjainta ja reunustaa Indokiinan niemimaan itä- ja etelärantoja. Pohjoisosa kaartuuTonkininlahden ympäri, lounaiskärki rajautuuSiaminlahteen. Väestö ja riisinviljely keskittyvät alankoalueille, etenkin jokien suistoihin. Tärkeimmät joet ovatPunainenjoki jaMekong.[9] Laajat vuoristoiset alueet kohoavat 2,5 kilometriin etenkin maan luoteisosassa ja keskiosan ylänköalueella.[10] Ne ovat perinteisesti kaskiviljelyä harjoittavien etnisten vähemmistöjen asuma-alueita.[11]
Punaisenjoen kolmiomainen suistoalue on maan tiheimmin asuttua aluetta. Se nousee alle kolme metriä merenpinnasta. Punainenjoki lähtee KiinanYunnanista, ja sen kokonaispituus on 1 200 kilometriä. Sen kaksi päähaaraa ovat nimeltään Sông Da ja Sông Lô. Joki tulvii säännöllisesti, ja alueelle on vuosisatojen aikana rakennettu kanavia ja patoja, joilla tulvia hillitään. Tulvien ja kanavajärjestelmien ansiosta alueelta saadaan kaksi riisisatoa vuodessa.
Punaisenjoen koillispuolen ylängöt ovat metsäistä aluetta, jossa asuu etnisiä vähemmistöjä. Maan korkein vuori, 3 143 metrin korkuinenPhan Xi Păng, kohoaaLào Cain maakunnassa lähelläKiinan rajaa. Vietnamin pohjoisosassa on myösHalonginlahti, jossa kohoaa tuhansia pieniädolomiitti- jakalkkikivisaaria.[12]
Punaisenjoen eteläpuolella kohoaa maan keskiosia hallitseva metsäinenAnnamin ylänkö, joka kattaa 66 prosenttia maan pinta-alasta. Ylängön harjanne on vedenjakaja, joka toimii Laosin vastaisena rajana.[9] Vuoriston ja Etelä-Kiinan meren välissä on kapea rannikkokaistale.[13] Rannikolle ovat tyypillisiädyynit jalaguunit. Rannikkotasanko kohoaa ensin muinaisiksialluviaaliterasseiksi, ja sitten vuoristoalueeksi.[14] Paikoin Annamin ylänkö saavuttaa rannikon ja muodostaa kallioisia niemekkeitä.[15]
Annamin ylängön eteläpuolella, missä loivan S-kirjaimen muotoinen maa kääntyy länteen, on rikkonainen, metsäinen vuoristoalue, jota kutsutaan keskiylängöksi. Sen selänteet ulottuvat monin paikoin rannalle asti ja hankaloittavat liikennettä maan kahden suuren asutuskeskittymän, Mekongin ja Punaisenjoen suistoalueiden välillä.
Mekong lähteeTiibetistä ja kulkee myös Laosin ja Kambodžan kautta. Mekong tulvii ympäröiville pelloille joka vuosi, mutta ei yleensä pahemmin.[16] Mekongjoen suistoalue on maan eteläosan asutuksen ja riisinviljelyn keskus.
Vietnamin kallioperä jaetaan viiteen alueeseen: koillisosaan, luoteisosaan,Truong Soniin,Kon Tumiin jaNamboon. Koillisosa on osa Etelä-Kiinan laattaa, josta on löydetty kerrostumia varhaiseltapaleotsooiselta kaudelta jakvartäärikaudelta. Paleotsooisella kaudella luoteisosa ja Truong Son poimuttuivat rajusti, ja niihin kertyi paksuja muodostumia tuolta ajalta.Prekambrikauden kerrostumat ovat yleisiä Punaisenjoen siirroksessa jaFansipanin vuoristossa, samoin kuin Kon Tumin alueella. Nambon aluetta peittää paksu (yli 6 km) kerroskenotsooisia muodostumia, jotka kertyivät aikanaan hautavajoamaan. Moniin vastaaviin hautavajoama-alueisiin kertyi sedimenttejämesotsooisella kaudella.[17]
Ilmasto vaihtelee huomattavasti paikasta toiseen. Vuodessa sataa alankoalueilla 1000 mm, vuoristoissa 2500 mm. Maan etelä- ja keskiosassa on kuumaa läpi vuoden. Pohjoisessa on kylmä vuodenaika, kun koillismonsuuni tuo viileää ilmaa Keski-Kiinasta. Pohjoisosan korkeimmilla huipuilla voi sataa silloin luntakin. Maan keskiosan koilliseen avautuvalla rannikolla on syyskuusta tammikuuhun pilvinen ja tihkusateinen vuodenaika. Silloin alueelle iskee säännöllisestitaifuuneja.[10]
Mangrovemetsää Cần Giờssa, Hồ Chí Minhin kaupungin liepeillä.
Vietnamin hedelmällinen maaperä ja subtrooppinen ilmasto suosivat rehevää kasvillisuutta. Metsissä kasvaa yli 800 puulajia. Vietnamin sodassa tuhottiin arviolta kaksi miljoonaa hehtaaria metsää ja puolet maanmangrovealueista. Sodan jälkeisen väestönkasvun ja talousahdingon aikana metsien tuhoutuminen eteni, mutta talouskasvun myötä metsiä on alettuennallistaa.[21] Puolet maan pinta-alasta on metsää.[22]
Maassa on tavattu noin 200 nisäkäslajia, 800 lintulajia, 150 matelijalajia ja 100 sammakkoeläinlajia. Merialueilla ja murtovesissä elää tuhat kalalajia, makeassa vedessä 250 lajia lisää. Merissä on myös monenlaisia selkärangattomia.[23] Tiheissä metsissä elää monenlaisia apinoita ja pieniä kissaeläimiä. Pohjoisen vuorilla elääkauluskarhuja,malaijikarhuja, kettuja ja muita pieniä petoja.[23] Vielä viime vuosikymmeninä maasta on löydetty tieteelle uusia kasvi- ja eläinlajeja. Laosin rajalla elää harvinainen nautaeläinsaola, ja metsissä piileksii myös arkojamuntjakkeja. Muita harvinaisia eläimiä ovatjaavansarvikuono,tonkininlanguri ja sen sukulainen (Trachypithecus poliocephalus),aasiannorsu,tiikeri japuuleopardi.[21]
Halonginlahti jaPhong Nha-Kẻ Bàngin kansallispuisto kuuluvatUnesconmaailmanperintöluetteloon.[21] Vuonna 2020 Vietnamissa oli 33 kansallispuistoa[24], ja suojelualueiksi on merkitty noin kymmenesosa maan pinta-alasta.[22] Valitettavasti suojellut metsät esimerkiksi Annamin ylängöllä ovat pirstaleisia, ja osa suojelualueista on olemassa vain paperilla ilman kunnollista hallintoa ja suojelutoimia.[25]
Ensimmäiset ihmiset muuttivatPunaisenjoen suistoalueelle noin 2 500 vuotta sitten. Alueelta on löydettytaidokkaasti koristeltuja pronssirumpuja, jotka on valmistettu 200-luvulla eaa., ehkä jopa 600-luvulla eaa. Pronssilöydöt kertovat korkeasta teknologiasta ja järjestäytyneestä yhteiskunnasta.[26]
Vietnam tulee sanasta Việt Nam, Nam Việt käännettynä toisin päin.Nam Việt (南越, ”eteläinen Việt") oli muinainen kuningaskunta, joka hallitsi suurta osaa nykyistä pohjoista Vietnamia ja eteläistä Kiinaa 200-luvulla eaa.[16] KiinanHan-dynastiavalloitti Pohjois-Vietnamin Punaisenjoen suiston 111 eaa., ja tuhannen vuoden ajan Vietnam oli osa kiinalaisia valtioita. Tänä aikana Vietnamiin lainautuikiinan kirjoitusjärjestelmä javietnamin kieleen lukematon määrä sanojakiinan kielestä. Kiinalaisesta kulttuurista lainautuivat myöskonfutselaisuus sekä Kiinan poliittinen järjestelmä.[27] Samaan aikaanMekongin suistossa kehittyiväthindulais-buddhalaisetFunanin jaChampan kuningaskunnat. Khmerien ensimmäinen kuningaskuntaChenla valloitti Funanin 600-luvulla, mutta Champa säilyi 1800-luvulle saakka.[16]
Vietnamilaiset kapinoivat useasti kiinalaisia vastaan, jaNgô Quyênin johdolla ensimmäinen vietnamilainen keisarikuntaĐại Việt nousi valtaan vuonna 939. Keisarikunnan pääkaupunki oliHuế. Đại Việt torjuimongolien hyökkäykset 1200-luvulla, mutta keisarikunta tuhoutui 1400-luvulla KiinanMing-dynastianhyökätessä.Lê-dynastiapalautti kuitenkin nopeasti vietnamilaisten itsenäisyyden, ja vuonna 1471 vietnamilaisetvalloittivat nykyisessä Keski-Vietnamissa sijainneen Champan. Lê-dynastian heiketessä voimakkaat Trịnh- ja Nguyễn-suvut kävivät sisällissotia 1600- ja 1700-luvuilla. Valtakunta jakautui kahtia, jaNguyễn-dynastian hallitsema eteläosa valloitti chamien jakhmerien asuttaman Mekongin suiston.[16][27]Tây Sơnista lähtenyttalonpoikaiskapina yhdisti maan uudelleen 1700-luvun lopussa. Nguyễn-suvun keisariGia Long nousi valtaan 1802 ja aloitti Nguyễn-dynastian.[27]
Ranskan valloitukset Indokiinassa eri vuosina merkittynä violetin eri sävyillä.
Ranskalaiset lähetyssaarnaajat ja kauppiaat olivat tulleet Vietnamiin jo 1600-luvulla, mutta vasta vuonna 1858 Ranska aloittisiirtomaavalloitukset Etelä-Vietnamista, josta tuli RanskanKotšinkiinan siirtomaa 1867. Keski-Vietnamista tehtiinAnnamin ja Pohjois-VietnamistaTonkinin protektoraatit vuonna 1883.[16] Vuodesta 1885 lähtien koko Vietnam kuului yhdessä Kambodžan ja Laosin kanssaRanskan Indokiinaan. Maan vietnamilainen kuningassuku sai edelleen jäädä valtaistuimelleen ranskalaisten suojeluksessa.[27] Tänä aikana maahan levisivät ranskan kieli ja katolilaisuus. 1900-luvun alussa nousivat myös koulutettujen vietnamilaisten intellektuellien nationalistiset, anti-kolonialistiset ajatukset,[28] ja 1930-luvusta lähtien kansallismielisten ja vallankumouksellisten liikkeidenlevottomuudet kasvoivat.[16]
Japani miehitti Ranskan Indokiinantoisen maailmansodan aikana. Sodan aikana syntyi vastustusta japanilaisten alaistaVichyn Ranskan siirtomaahallintoa vastaan. Japani julisti aivan sodan lopulla perustamansa Vietnamin imperiumin pääministeriTrần Trọng Kimin johdolla itsenäiseksi saadakseen vietnamilaisten tuen.[29] Vietnamilaiset kommunistitHo Tši Minhin johdolla perustivat antikolonialistisia liikkeitä kutenViệt Minhin, ja sodan jälkeen 2. syyskuuta 1945 Ho Tši Minh julisti maan itsenäiseksi.[27] Sodan jälkeen Ranska ei halunnut luopua siirtomaastaan, vaan valtasi maan eteläosat 1946, mikä aloittiIndokiinan sodan. Việt Minh oli saanut hallintaansa Pohjois-Vietnamin ja piti Hanoita pääkaupunkinaan. Ranskalaiset perustivat vastapainoksi maan eteläosaan näennäisesti itsenäisen valtion, jonka johtoon nimitettiin keisariBảo Đại. Sota päättyi Ranskan raskaaseen tappioonĐiện Biên Phủssa vuonna 1954.[16] Toukokuussa 1954 Genevessä solmittiin rauha Vietnamin demokraattisen tasavallan ja Ranskan välillä siirtomaavallan lopettamisesta. Maa jaettiin kahtia 17. leveyspiiriä myöten Pohjois-Vietnamin kommunistisen hallinnon ja etelän välillä, jossa Bảo Đạin keisarinvalta jatkui. Maassa piti järjestää vaalit heinäkuussa 1956, mutta etelässä vallan kaapannutNgô Đình Diệm kieltäytyi ja julisti 26. lokakuuta 1955 Etelä-Vietnamin itsenäiseksi tasavallaksi.[27] Pohjois-Vietnamissa alettiin 1954 maauudistus ja sosialisointiohjelma. Noin 450 000 pohjoisen asukasta, enimmäkseen katolilaisia, pakeni pohjoisesta etelään, ja paljon pienempi määrä siirtyi etelästä pohjoiseen.[27]
Ngô Đình Diệm ja Dwight D. Eisenhower Yhdysvalloissa 1957.
Etelä-Vietnamin presidenttiNgô Đình Diệm aloitti 1956 kampanjan poliittisia vastustajiaan vastaan, ja 1957 sissiliikeKansallinen vapautusrintama nousi kapinaan etelässä. Pohjoisesta alkoi virrata aseita ja miehiä liikkeelle.[30] Joulukuussa 1961Yhdysvaltain presidenttiJohn F. Kennedy lähetti Ngô Đình Diệmin pyynnöstä Etelä-Vietnamiin sotilasneuvonantajia Etelä-Vietnamin armeijan ARVN:n tueksi. Vuonna 1963 etelässä tapahtui kenraalien vallankaappaus, joka syöksi Ngô Đình Diệmin vallasta, minkä jälkeen Yhdysvallat lisäsi tukeaan Etelä-Vietnamille.[27] Vuonna 1964 tapahtui niin kutsuttuTonkininlahden välikohtaus, jonka varjolla Yhdysvallat aloitti ennalta suunnitellut Pohjois-Vietnamin pommitukset.[30] Maaliskuussa 1965 presidentti Johnson lähetti ensimmäiset Yhdysvaltain maajoukot maahan.[27] Sota ja pommitukset levisivät myös naapurimaiden alueille.
Yhdysvaltojen joukkoja Dak Tossa vuonna 1966.
Merkittävä käännekohta sodassa oli tammikuun 1968Tet-offensiivi, joka vahingoitti sekä Yhdysvaltain että Etelä-Vietnamin taistelutahtoa ja aiheutti vakavia tappioita Kansalliselle vapautusrintamalle.My Laissa amerikkalaiset tappoivat yli 500 siviiliä. Veritekoja oli tapahtunut aiemminkin, mutta tämä tapaus nostatti Yhdysvalloissa vahvasti sodanvastaisen liikkeen. Tammikuussa 1969Pariisissa aloitettiin rauhanneuvottelujen ensimmäinen kierros. Enimmillään amerikkalaisia taisteli Vietnamissa kerralla 534 000 miestä samana vuonna.[27] Rauhansopimus solmittiin Pariisissa 27. tammikuuta 1973. Etelä-Vietnam jaettiin hallituksen ja Kansallisen vapautusrintaman hallitsemaksi tilkkutäkiksi ja Yhdysvallat veti joukkonsa maasta.[27] Alkuvuodesta 1975 Pohjois-Vietnamin vakinaiset joukot aloittivat hyökkäyksen ja valtasivat Etelä-Vietnamin. Saigon vallattiin 30. huhtikuuta, ja se sai nimenHồ Chí Minhin kaupunki vuonna 1969 kuolleen Ho Tši Minhin mukaan. Maa yhdistyi virallisesti heinäkuussa 1976.[30]
Sodassa kuoli noin kaksi miljoonaa vietnamilaista ja neljä miljoonaa vammautui. 50 % asunnoista ja 70 % teollisuudesta tuhoutui. Maahan jäi valtava määrä räjähtämättömiä maamiinoja ja pommeja, ja laajoja alueita saastui Yhdysvaltain käyttämästäAgent Orange -kasvimyrkystä.[30][31] Maan yhdistymisen jälkeen sosialistinen järjestelmä kollektivisointeineen ulotettiin koko maahan ja entisen vallan tukijat lähetettiin uudelleenkoulutusleireille, jossa he viettivät kuukausista vuosiin.[27] Suurin osa Etelä-Vietnamin musiikista, taiteesta ja kirjallisuudesta kiellettiin. Julkaisut myötäilivätsosialistista realismia.[32]
Vuonna 1978 VietnamvaltasiKambodžan, jossa valtaa pitivätpunaiset khmerit, ja asetti valtaan tukijansaHeng Samrinin.[33] Kiina epäili Vietnamin tiukkaa liittolaisuuttaNeuvostoliiton kanssa ja arveli sen pyrkivän ylivaltaan koko niemimaalla. Kiina kosti käymällä helmi–maaliskuussa 1979 pienen, mutta verisenrajasodan Vietnamin kanssa. Sota nosti kiinalaisvastaisia mielialoja, ja Vietnamin kiinalaisvähemmistöä pakeni Vietnamista veneillä läheisiin maihin. Myöhemmin heitä seurasi myös muita kansallisuuksia Vietnamin taantuvan talouden ja sisäisten tukahdutustoimien vuoksi.[27] Merimatkasta selvinneetvenepakolaiset muodostivat suuria pakolaisleirejä ympäröivissä maissa, mikä sai aikaan kansainvälisen kriisin. Heitä tuli myös Suomeen pieni joukko, nykyiset suomenvietnamilaiset.
NeuvostoliitonMihail Gorbatšovin uudistustoimien vuoksi Vietnam sai entistä vähemmän apua ja joutui uudistamaan talouttaan. KommunistijohtajaNguyễn Văn Linh aloitti vuonna 1986 Đổi Mới -uudistukset. Uudistuksella sallittiin maataloustuotteiden kauppa ja yritysten omistaminen. Osa kolhooseista purettiin, säännöstelyä vähennettiin ja ulkomaalaisia yhteisyrityksiä alettiin rohkaista. Vietnamin talous elpyikin nopeasti maatalous- ja teollisuustuotannon kasvaessa merkittävästi. Uudistukset synnyttivät myös työttömyyttä ja inflaatiota, joka johti 1989–1990 uusien venepakolaisten aaltoon lähinnäHongkongiin[31]. Nykyisinkin Vietnam on yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista.
Vuonna 1991Đỗ Mười korvasi Nguyễn Văn Linhin puoluejohtajana. Talousuudistuksia jatkettiin, mutta kommunistipuolueen yksinvalta säilyi. Vuoden 1992 uusi perustuslaki takasi talousvapauksia ja omistusoikeuden. Joukkojen vetäminen Kambodžasta 1989 ja rauhansopimus 1991 normalisoivat suhteet Kiinaan. MyösEtelä-Koreaan solmittiin jälleen suhteet 1992, ja Yhdysvallat lakkautti kauppasaartonsa 1994. Vietnamista tuliASEANin jäsen 1995.[30][31]Lê Khả Phiêu valittiin puoluejohtajaksi,Trần Đức Lương presidentiksi jaPhan Văn Khải pääministeriksi 1997. Vuonna 2001 puoluejohtajaksi tuliNông Ðức Mạnh. Vuoden 2006 vaaleissa presidentiksi valittiinNguyễn Minh Triết ja pääministeriksiNguyễn Tấn Dũng.
Lokakuussa 2018 Vietnamin pitkälti seremonialliseen presidentin virkaan valittiin puoluejohtajaNguyen Phu Trong sen jälkeen, kun edellinen presidenttiTran Dai Quang oli kuollut. Tammikuusta 2011 Nguyen Phu Trong oli toiminutNông Ðức Mạnhin seuraajana myös maan poliittisesti vaikutusvaltaisimmassa virassa eli hallitsevan Vietnamin kommunistisen puolueen pääsihteerinä.[34]
Vietnamin pääministerinä on toiminut huhtikuusta 2016 lähtien teknokraattina pidettyNguyen Xuan Phuc, joka valittiin karismaattisenNguyen Tan Dungin seuraajaksi.[34]
Vietnam onsosialistinenyksipuoluevaltio.Vietnamin kommunistinen puolue (vietn.Đảng Cộng sản Việt Nam) muodostaa Kansallisen vapautusrintaman, Vietnamin ammattiyhdistysten, Hồ Chí Minhin nuorisoliiton ja muutamien uskonnollisten ryhmien kanssa Vietnamin isänmaanrintaman (vietn.Mặt Trận Tổ Quốc Việt Nam), jolla on perustuslaissa määritelty johtava asema. Puolueen johdossa ovat pääsihteeri ja 15-jäseninenpolitbyroo. Puolue kokoontuu puoluekokouksiin joka viides vuosi ja valitsee silloin 150-jäsenisen keskuskomitean, joka valitsee myös politbyroon.[35]
Vietnamin tärkeimmät virat ovat kommunistisen puolueen pääsihteeri sekäVietnamin presidentti japääministeri.Nguyễn Phú Trọng on toiminut vuodesta 2011 Vietnamin kommunistisen puolueen pääsihteerinä ja vuodesta 2018 myös presidenttinä.Nguyễn Xuân Phúc on toiminut vuodesta 2016 pääministerinä.[34]
Vuoden 2001 perustuslaissa puolueen asema ei ole enää yhtä vahva, vaan se alistettiin perustuslaille ja laeille. Perustuslain mukaankansalliskokous (Quốc hội) on korkein valtioelin. Se nimittää presidentin, pääministerin, hallituksen, korkeimman kansanoikeuden prokuraattorit sekä valvontaelimen.[35] Kansalliskokouksen vaalit järjestetään viiden vuoden välein, ja vaikka äänestäminen ei ole pakollista, äänestysprosentti on lähes sata.[36][37] Perustuslain mukaan parlamentissa voi olla korkeintaan 500 jäsentä. Vuoden 2016 vaaleissa sinne valittiin 496 jäsentä. Niistä 475 kuului kommunistiseen puolueeseen. 21 valittua ei kuulunut puolueeseen, ja 2 valituista oli itsenäisiä ehdokkaita. Vaikka kaikki ehdokkaat eivät kuulunutkaan puolueeseen, kaikkien pitää olla isänmaanrintaman hyväksymiä.[38]
Vietnamin sodan aikanaPohjois-Vietnamin kaksi merkittävintä liittolaista olivatNeuvostoliitto jaKiina. Suhteet naapurimaa Kiinaan alkoivat kuitenkin heikentyä Kiinankulttuurivallankumouksen aikana. Vuonna 1979 Vietnam oli sodassa sekäKiinan että sen tukemanKambodžan kanssa. Näiden sotien jälkeen Vietnamin suhteet Neuvostoliittoon ja sen liittolaisiinSEV-valtioihin lähenivät entisestään. Vietnam sai 1980-luvun ajan Neuvostoliitolta ja SEV-mailta taloudellista avustusta lähes kolme miljoonaa dollaria vuodessa. Apu loppui Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.[39]
APECin johtajia vuonna 2007. Vietnamin Nguyễn Minh Triết neljäs oikealta.
Vietnamin kansainväliset suhteet paranivat sen jälkeen, kun maa vetäytyi Kambodžasta vuonna 1989. Vuonna 1991 Vietnam solmi taloudelliset ja diplomaattiset suhteet monienASEAN-maiden ja Länsi-Euroopan maiden kanssa. Samana vuonna Vietnam ja Kiina aloittivat yhteiset toimet parantaakseen suhteitaan. Nykyisin Vietnamilla on diplomaattiset suhteet 164 valtion kanssa. Vietnam pyrki 1990-luvulla liittymään maailmanlaajuisiin diplomaattisiin ja taloudellisiin verkostoihin. Se liittyiMaailmanpankkiin,Kansainväliseen valuuttarahastoon jaAasian kehityspankkiin. Heinäkuussa 1995 Vietnam hyväksyttiin ASEANin jäseneksi, ja se on toiminut siitä lähtien aktiivisesti myösAFTAssa jaASEMissa. Samana vuonna Vietnam palautti myös normaalit suhteet Yhdysvaltoihin ja solmi puitesopimuksen Euroopan unionin kanssa. YK:n jäsen Vietnam on ollut jo vuodesta 1977.[39][40]
Vietnamin asevoimat on Kaakkois-Aasian suurimpia ja voimakkaimpia. Sillä on myös huomattavasti vaikutusvaltaa maan politiikassa, ja monilla upseereilla on myös ollut tärkeä asema myös politbyroossa tai keskuskomiteassa. Kaikilla 18-vuotiailla miehillä on pakollinen kaksivuotinen varusmiespalvelus. Naisilla palvelus on vapaaehtoinen.[36]
Asevoimiin kuuluu armeija ja erilaisia puolisotilaallisia alueellisia joukkoja, miliisi ja reservi. Puolisotilaallisiin joukkoihin kuuluvat muun muassa turvallisuus- ja itsepuolustusjoukot.[36] Vietnamilla ei ole erikseen maavoimia, vaan maajoukot on puolustusministeriön suorassa hallinnassa.[42] Armeijaan kuuluu maavoimien lisäksilaivasto,ilmavoimat ja rajavartiolaitos.[36]
Kiinan asevoimien läsnäolon ja maan Etelä-Kiinan meren aluevaatimusten takia Vietnam on joutunut 2000-luvulla lisäämään asevoimiensa valmiutta. Vuosina 2015–2019 Vietnamin puolustusmenot kasvoivat vuosittain keskimäärin 7,34 prosenttia. Maa on pyrkinyt modernisoimaan asevoimiansa, ja uudistaminen on keskittynyt erityisesti mahdollisuuksiin valvoa Etelä-Kiinan meren aluetta. Vietnamin oma asetuotanto on varsin olematonta, joten maa joutuu turvautumaan asetuontiin. 2010-luvulla sen tärkeimmät aseteollisuuden kauppakumppanit olivat Venäjä, Israel, Valko-Venäjä, Etelä-Korea ja Ukraina. Venäjän osuus vuosina 2014–2018 oli peräti 77,9 prosenttia kaikesta tuonnista.[43]
Vietnam jakautuu hallinnollisesti 58 maakuntaan (vietn.tỉnh) ja viiteen erilliseen maakuntatasoiseen kaupunkialueeseen (vietn.thành phố). Maakunnat ryhmitellään usein kuuteen epäviralliseen ryhmään tai alueeseen, mutta näillä alueilla ei ole hallinnollista merkitystä.[44] Maakunnat jaetaan edelleen kaupunki- ja maaseutupiirikuntiin ja lopulta kuntiin. Vuoden 2019 lopussa Vietnamissa oli 49 kaupunkipiirikuntaa (vietn.quận), 543 maaseutupiirikuntaa (vietn.huyện) ja 8 801 kuntaa (vietn.xã).[45] Hallinnosta maakunnissa, piirikunnissa ja kunnissa vastaa vaaleilla valittu kansankokous, jonka valitsema kansankomitea puolestaan vastaa käytännön hallintotyöstä.[36]
Vietnamin perustuslaki takaa periaatteessa kansalaisilleyhdistymis-,kokoontumis- jasananvapauden, mutta maan hallinto rajoittaa jokaista vapautta voimakkaasti. Kaikki joukkokokoontumiset tarvitsevat luvan, ja erityisestiihmisoikeuksia,demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa koskevia kokoontumisia poliisi pitää hyvin tarkasti silmällä.[46]
Human Rights Watchin vuoden 2021 raportin mukaan kommunistinen hallinto rikkoi vuonna 2020 järjestelmällisesti kansalaistensa perusoikeuksia. Yksipuoluejärjestelmää mahdollisesti uhkaavien järjestöjen perustaminen on kiellettyä, ja hallitusta tai puoluetta kritisoivia pelotellaan, ahdistellaan, pahoinpidellään, pidätetään ja vangitaan. Poliittiset vangit voivat olla jopa kuukausia pidätettynä ilman lainopillista neuvontaa, ja vangittuja myös kuulustellaan väkivaltaisesti.[47]
Vietnamissa ei ole vapaata mediaa, ja monet kansalaiset ovat käyttäneet internetiä poliittisten mielipiteidensä esittämiseen. Kansalliskokous kuitenkin hyväksyi vuonna 2018 kyberturvallisuuslain, joka on mahdollistanut myös internetin tarkemman valvonnan.[46] Viranomaiset ovat sen jälkeen estäneet pääsyn monille verkkosivuille ja sulkeneet blogeja sekä laittaneet esimerkiksi Facebook-käyttäjiä vankilaan.[47]
Vietnamin taloudessa yhdistyvätmarkkinatalouteen perustuvat laitsosialistiseen ympäristöön.[49] Maan suurin vahvuus talouden saralla on sen korkeasti koulutettu ja tehokas väestö.[48] Talouden vahvuuksiin kuuluvat lisäksi rikkaat luonnonvarat, nuoren väestön tarjoama edullinen työvoima, nopea talouskasvu ja kasvavat kotimarkkinat. Huonoina puolina liiketoiminnan kannalta pidetäänkorruptiota,inflaatiota ja kehittymätöntä lainsäädäntöä ja infrastruktuuria.[50]
Vietnamin talouskasvu on 1980-luvun jälkeen ollut huomattavaa, ja se luokitellaan 2010-luvun lopullakeskitulotason maihin, vaikka se vielä 30 vuotta aiemmin oli maailman köyhimpiä valtioita. Vietnaminbruttokansantuote kasvoi vuosien 2002 ja 2018 välisenä aikana 2,7-kertaiseksi. Samaan aikaanköyhyydessä asuvien osuus on tippunut 70 prosentista alle 6 prosenttiin.Maailmanpankin mukaan vuonna 2019 Vietnamin talouskasvu oli noin 7 prosenttia. Sitä tukivat voimakkaat sisämarkkinat ja vientituotteisiin keskittyvä valmistusteollisuus.[51]
Vietnamin talous pohjautuu vahvasti valtio-omisteiseen teollisuuteen sekä turismiin. Maailmanpankin tilastojen mukaanmaatalous tuotti 14 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllisti 36 prosenttia työvoimasta. Tärkeimmät maataloustuotteet ovat riisi, kahvi, cashewpähkinät, maissi, pippuri, bataatti, puuvilla, kumi ja tee.[5] Tärkeimmät maatalousalueet ovat Punaisenjoen ja Mekongin suistot sekä eteläiset terassiviljelyn alueet.Vesiviljely on myös merkittävää sillä erityisesti merenelävistä, kuten katkaravuista, kalmareista, ravuista ja hummereista, on tullut merkittäviä vientituotteita.[48] Vietnamin karjanhoitoalueet ovat pohjois- ja keskiosien rannikkoseudut. Tärkeitä kotieläimiä ovat siipikarja, sika, vuohi, lammas ja nautaeläimet.[52]
Maailmanpankin tilastojen mukaan vuonna 2020 teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta oli 34,5 prosenttia ja työvoimasta 28 prosenttia. Suurin teollisuuden ala on elintarviketeollisuus, joka tuottaa tuotteita sekä kotimaan markkinoille että vientiin. Korkeiden hintojen ansiostasementti,lannoitteet jateräs tuottavat varsin merkittävän osan teollisuuden tuloista.[48] Maa on onnistunut 2000-luvulla panostamaan myös korkeanarvonlisäyksen aloihin, kuten auto-, elektroniikka- ja ohjelmistotuotantoon.[5] Autojen valmistus on ollut 2000-luvun alkuvuosina jopa Vietnamin nopeimmin kasvava teollisuuden ala. Tärkein kaivannainen onhiili, mutta maasta kaivetaan myös muun muassaantrasiittiä,kalkkia,fosfaatteja,rautamalmia,baryyttia,kromia,tinaa,sinkkiä,lyijyä jakultaa.[48] Vietnamista on tullut 2000-luvulla myös merkittävä öljyn ja maakaasun tuottaja.[53]
Palvelualalla työskentelee puolestaan 35 prosenttia työvoimasta, ja se tuottaa 41,6 prosenttia bruttokansantuotteesta.Matkailu jateleviestintä ovat tärkeimmät palvelualan haarat.[5] Palvelualojen merkitys on kasvanut voimakkaasti 1990-luvun jälkeen.[48]
Työttömyysaste on Vietnamissa varsin matala, vuonna 2020 se oli 3,3 prosenttia.[5]Epävirallinen talous on kuitenkin varsin suurta, ja Maailmanpankin mukaan vuonna 2014 maassa oli 22,5 miljoonaapientilallista. Palkkatyöläisistäkin 14 prosenttia työskenteli ilman sopimusta.[54]
Vietnam on Aasian kansainväliselle kaupalle avoimimpia maita, ja vuonna 2019 sen ulkomaankaupan osuus bruttokansantuotteesta oli 210 prosenttia.[56] Vietnam on 2000-luvulla avautunut huomattavasti ulkomaankaupalla, kun se on avannut sisämarkkinansa ja edistänyt ulkomaanvientiä. Maailmanpankin tilastojen mukaan sentullitariffi oli vuonna 2001 noin 15,3 prosenttia, kun se vuonna 2015 oli enää 3,1 prosenttia. Tariffit laskivat lähes nollaan, kun vuonna 2018 Vietnam hyväksyi Tyynenmeren alueenCPTPP-vapaakauppasopimuksen.[57] Vietnamin ja Euroopan unionin välinen vapaakauppasopimus solmittiin helmikuussa 2020, ja Vietnamissa solmittiin myöhemmin samana vuonna maailman suurin vapaakauppasopimusRCEP.[56]
Vietnamin tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 viennin arvo oli 264,2 miljardia ja tuonnin 253,4 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Ulkomaankaupan arvo on noussut nopeasti, sillä vuonna 2010 vienti oli 72 miljardia ja tuonti 85 miljardia dollaria.[58] Vietnamin tärkeimmät kauppakumppanit ovat Yhdysvallat, Kiina, Japani ja Etelä-Korea. Vuonna 2019 Yhdysvaltain osuus kaikesta viennistä oli 23,2 prosenttia ja Kiinan osuus kaikesta tuonnista 21,8 prosenttia.[56]
Vietnamin keskeisiä vientituotteita ovat arvoltaan puhelimet ja niiden osat, tietokoneet ja muut elektroniikkatuotteet, tekstiilit, jalkineet, puu ja puutuotteet sekä kalastustuotteet.[59] Vietnam on myös esimerkiksi maailman kolmanneksi suurin riisin viejä ja[60] palveluiden nettoviejä. Palveluvienti oli vuonna 2019 yli 27,4 miljardia dollaria, kun taas palveluiden tuonti oli 18,5 miljardia dollaria.[56]
Vietnamiin tehtiin vuonna 2019 yli 16 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta ulkomaisia suoria sijoituksia. Määrä kasvoi edellisestä vuodesta hieman, sillä vuonna 2018 sijoituksia tehtiin 15,5 miljardilla dollarilla. Keskeisimmät sijoittajamaat olivat Japani, Etelä-Korea ja Singapore. Sijoituskohteiden kärjessä olivat tuotantotalous, kiinteistöt sekä tiede ja tekniikka.[61]
Vietnamin yhdistyttyä useat kommunistiset talouskokeilut ja Neuvostoliiton tukien väheneminen johtivat 1980-luvulla lähes nälänhätään.[6][7] Vuonna 1986 aloitettiinĐổi mới -talousuudistukset, jotka muistuttivatKiinan markkinaystävällisiä uudistuksia.[6] Vuonna 2000 perustettiin Hồ Chí Minhin kaupungin pörssi.[62]
Vuosina 1993–2007 köyhien määrä laski lähes kaksi kolmasosaa, ja Vietnamin elintason nousun onkin katsottu kuuluvan maailman nopeimpiin. Vuosina 2001–2006 talous kasvoi keskimäärin 7,8 prosenttia vuodessa.[6]
Vuonna 2006 maatalous muodosti enää 20 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta se käyttää edelleen 60 prosenttia työvoimasta. Vuonna 2004 teollisuus muodosti 40,1 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta työllisti vain 12,9 prosenttia. Palveluiden osuus oli 38,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tuotantoteollisuus, informaatioteknologia ja korkeateknologia ovat suuria ja nopeasti kasvavia teollisuuden aloja. Esimerkiksi vuonna 2006Intel sijoitti Vietnamiin miljardin dollarin mikropiirikeskuksen, jonka sanotaan olevan suurin maailmassa.[63]
Korruptio oli vuonna 2005 yhä yleistä korruptionvastaisesta taistelusta huolimatta. Tuolloin Vietnamin arvioitiin olevan Kiinaa jäljessä omistusoikeuksissa, markkinoiden sääntelyssä sekä työ- ja finanssimarkkinauudistuksissa.[62] Vietnamin taloutta vaivasivat vuonna 2005 tehottomat valtion omistamat pankit. Tuolloin Vietnamin talous käytti enimmäkseen käteistä ja maassa oli vain 300–400 pankkiautomaattia, joita käytti 0,4 prosenttia vietnamilaisista. Ulkomaalaisten pankkien toiminta oli hyvin rajoitettua. Syyskuussa 2005 tehtiin päätös aloittaa kaikkien viiden valtion omistaman pankin osittainen yksityistäminen sekä muita uudistuksia.[62] Vuonna 2008 nopea talouskasvu hidastui, koska kysyntä tärkeässä viennin kohdemaassa Yhdysvalloissa supistui. Kasvua piti yllä kotimainen kulutus. Vuosina 2009–2010 Vietnamin talouskasvun arvioitiin hidastuvan noin viiteen prosenttiin, joka on taantuman aikana hyvä luku. Vietnamin julkaisemia tilastoja pidetään kuitenkin yleisesti epäluotettavina.[52]
Vietnam pääsi tammikuussa 2007 Maailman kauppajärjestön (WTO) jäseneksi.[8] Se myös avasi sisämarkkinoita ulkomaiselle kilpailulle.[48] Vietnam kohosi vuonna 2015 keskitulotason maaksi.[64] Vietnamin hallinto tavoittelee ylemmän keskitulotason asemaa vuoteen 2025 mennessä. Maahan tavoitellaan uusia investointeja parantamalla infrastruktuuria ja houkuttelemalla maahan korkean arvonlisäyksen elektroniikkateollisuutta.[65]
Moottoripyörät ja muut kaksipyöräiset ajoneuvot ovat tärkeitä liikennevälineitä. Kuva liikenneruuhkasta Hồ Chí Minhin kaupungissa.
Ranskalaiset rakensivat Vietnamiin tiejärjestelmän. Tiestö vahingoittui pahasti Vietnamin sodassa, mutta sitä on sen jälkeen parannettu.[52] Tieverkosto on laajentunut voimakkaasti 2000-luvun alussa, ja verkoston pituus tuplaantui vuosien 1999–2004 aikana. Nopea laajeneminen on kuitenkin vienyt voimavaroja tiestön huoltotöiltä, ja teiden kunton onkin jatkuva ongelma. Noin puolet teistä on päällystämättömiä.[66] Tärkeimmät päätiet ovat päällystettyjä ja pääosin hyvässä kunnossa. Tulvat ja hirmumyrskyt voivat aiheuttaa niillekin ongelmia, ja syrjäkylien tiet ovat usein mutavelliä rankkasateiden jälkeen.[67] Ensimmäinen moottoritie avattiin 2000-luvun alussa. Yleinen nopeusrajoitus on taajamissa 40 km/h ja muualla 60 km/h.[68]
Polkupyörät, skootterit ja moottoripyörät ovat tärkeimmät liikkumisvälineet. Kaupunkien perinteinen kolmipyöräinen polkupyöräriksa,cyclo, on käymässä harvinaisemmaksi varsinkin keskusta-alueilla, ja suurkaupungeissa ne keskittyvät enenevässä määrin turistien kuljettamiseen. Niiden tilalle on tullut moottoripyörätakseja (vietn.xe ôm).[68]
Vietnamin tärkeimmät asutuskeskittymät ovat kahden suuren suistoalueen varrella, joten paikallisliikenteessä vesiliikenne on keskeisessä asemassa. Suuremmat alukset eivät kuitenkaan pääse nousemaan jokia pitkin, ja tärkeimmät satamat ovat rannikon Haiphong, Hồ Chí Minhin kaupunki ja Đà Nẵng.[66] Suurin osa kansainvälisestä lentoliikenteestä kulkee puolestaan kolmen suurimman lentoaseman kautta.Nội Bàin kansainvälinen lentoasema palvelee Hanoita jaTân Sơn Nhấtin kansainvälinen lentoasema Hồ Chí Minhin kaupunkia. Kolmanneksi suurin lentoasema onĐà Nẵngin kansainvälinen lentoasema.[69] Näiden lisäksi maassa on useita pienempiä kenttiä. Kansallinen lentoyhtiö onVietnam Airlines.[66]
Pohjois-eteläsuuntainen liikenne rajoittuu pitkälti kapealle rannikkokaistaleelle, mikä vaikeuttaa sekä maantie- että rautatieliikennettä. Rautateiden päälinja yhdistää Hanoin Hồ Chí Minhin kaupunkiin. Pohjois-Vietnamista Hanoista erkanee kolme erillistä linjaa.[67] Vietnamista on myös kaksi rautatieyhteyttä eteläiseen Kiinaan, toinen kulkeeYunnaniin ja toinenGuangxiin.[66]
Vietnamin väkiluku oli vuoden 2019 väestönlaskennan mukaan 96,2 miljoonaa.[1]Väestönkasvu oli vuonna 2019 noin 1,15 prosenttia.[2] Väestönkasvu on selvästi hidastunut 1980-luvun jälkeen. Vietnamin yhdistymisen jälkeen 1980-luvulla kasvu oli nopeata, ja koko vuosikymmenen ajan kaksi viidesosaa maan asukkaista oli alle 15-vuotiaita.Syntyvyys on kuitenkin laskenut 1990-luvun ja 2000-luvun aikana selvästi alle maailman keskitason, ja vuonna 2014 alle 15-vuotiaita oli 24,4 prosenttia kansasta.[70] Vuonna 2019kokonaishedelmällisyysluku oli 2,09.[2]
Vietnam onetnolingvistisesti Aasian moniulotteisempia valtioita, vaikka sen väestöstä suurin osa on etnisestivietnamilaisia.[71] Vuoden 2019 väestönlaskennan mukaan etnisiä vietnamilaisia oli 85,3 prosenttia väestöstä.[72] Maassa on kuitenkin kaikkiaan 54 virallisesti tunnustettua kansallisuutta. Vietnamilaiset ovat keskittyneet erityisesti rannikoille ja muille alankoalueille. Monet etnisistä vähemmistöistä puolestaan asuvat sisämaan vuoristoisilla ylänköalueilla, vaikka esimerkiksikhmerejä,hoaita jalaoja asuu paljon myös kaupungeissa ja rannikolla.[73]
Vietnamin suurimmat vähemmistökansat ovattàyt (1,85 miljoonaa),thait (1,82 miljoonaa),mườngit (1,45 miljoonaa),hmongit (1,39 miljoonaa),khmerit (1,32 miljoonaa) janùngit (1,08 miljoonaa).[72] Vietnamin kiinalaisten väkiluku vaihtelee lähteen mukaan. Virallisesti heitä on noin miljoona, mutta ulkopuoliset lähteet pitävät lukua liian pienenä. Vietnam tunnustaa kolme kiinalaisryhmää, hoat, vuoristonsán diut jangáit. Hoat ovat 1700-luvulla Vietnamiin tulleiden kiinalaissiirtolaisten jälkeläisiä.[73]
Champa-valtiota aikoinaan hallinneetchamit ovat jakautuneet kahdelle alueelle.Đông Nam Bộn alueen rannikolla elävät chamit ovat enimmäkseen hinduja, kun taas Kambodžan rajalla elää islaminuskoinen cham-väestö.[74] Chamit poikkeavat alueen muista etnisistä ryhmistä uskonnon lisäksi etniseltä taustaltaan ja kieleltään ja ovat lähempänä saariston malaijilais-polynesialaisia.[75] Vuoristossa asuvat etniset ryhmät ovat puolestaan usein pieniä ja hajanaisia, ja ihmiset asuvat läheisissä ja pienissä yhteisöissä.[71]
Vietnamin virallinen kieli onaustroaasialaisiin kieliin kuuluvavietnam, jolla on myös vahvoja kiinalaisvaikutteita. Vietnamin vähemmistökansat puolestaan puhuvat kymmeniä kieliä, joista osa on vietnamin sukulaiskieliä mutta osa kuuluu ihan eri kielikuntiin.[76] Tàyt puhuvatthailaisiin kieliin kuuluvaatàyn kieltä.Khmer puolestaan on Vietnamin sukulaiskieli, jatšam kuuluuaustronesialaisiin kieliin.[73] Monet vuoristokansojen kielistä kuuluvat samoin austronesialaisiin kieliin.[76]
Vietnam on maallinen valtio, jonka väestöstä vuoden 2019 väestönlaskennan mukaan 86,3 prosenttia on uskonnottomia.[77] Tästä huolimattaPew Research Center ja monet muut organisaatio arvioivat, että noin puolet vietnamilaisista harjoittaa kansanuskoa, joka on sekoitusbuddhalaisuutta,kungfutselaisuutta jataoismia. Tätä ”kolmen oppia” kutsutaan Vietnamissa nimelläTam Giáo. Uskonnolinen sekoitus vaikuttaa mahdollisesti siihen, että vietnamilaiset eivät identifioidu mihinkään yksittäiseen uskontokuntaan eivätkä mahdollisesti pidä tapojansa uskonnollisina.[78] Väestönlaskentatietojen mukaan Vietnamissa on 5,9 miljoonaakatolilaista, 4,6 miljoonaa buddhalaista ja 960 000protestanttia.[77] Vietnamissa vaikuttaa myös kaksi 1900-luvulla syntynyttäsynkretististä liikettä.Caodaismi ilmestyi 1920-luvulla, ja se sekoittaa kungfutselaisuutta, taoismia ja katolilaisuutta. Uusbuddhalainenhoahaoismi on puolestaan levinnyt Mekongin suiston alueella.[79] Hoahaoismilla on 983 000 ja caodaismilla 556 000 kannattajaa.[77]
Open Doors -järjestön World Watch-listauksen mukaankristityt kokevat Vietnamissahyvin korkeaa vainoa. Voimakkainta vainoa kohtaavatprotestantit ja alkuperäiskansojen uskonnoista kääntyneet erityisesti Keski- ja Pohjois-Vietnamissahmong-väestön piirissä. Vainot ovat olleet yhteisöstä syrjäytymistä, syrjintää, hyökkäyksiä sekä kotien tuhoamista.[80][81]
Vietnam on 2000-luvulla panostanut kansanterveyden parantamiseen, ja valtion terveysmenot kohosivat melkein viisinkertaisiksi vuodesta 1995 vuoteen 2015.YK:n vuosituhattavoitteisiin liittyen Vietnam on panostanut muun muassaperhesuunnittelupalveluihin, raskaana olevien naisten sekä lastenjäykkäkouristusrokotteisiin, synnytyksen tukemiseen ja vastasyntyneiden terveydenhoitoon. Samaan aikaan maan juomaveden laatua ja viemäröintiä onnistuttu parantamaan. Kansanterveyden haasteena on kuitenkin epätasa-arvo. Terveyspalveluiden saatavuuteen vaikuttaa maantiede, etnisyys ja taloudelliset syyt.[82]
Vuonna 1990 Vietnaminlapsikuolleisuus oli 58 kuollutta tuhatta syntynyttä kohti jaäitiyskuolleisuus 233 kuollutta sataatuhatta synnytystä kohti. Lapsikuolleisuus vuonna 2012 oli 23,2/1000 ja vuonna 2019 enää 14,0/1000. Äitiyskuolleisuus oli puolestaan vuonna 2009 67/100 000.[82][83]Elinajanodote oli vuonna 2019 naisilla 76,3 vuotta ja miehillä 71,0 vuotta.[84]
Vietnamissa oli vuonna 2019 noin 230 000HIV-potilasta eli noin 0,3 prosenttia kansasta.Antiretroviraalilääkityksen parissa on 70 prosenttia sitä tarvitsevista. Uusien tartuntatapausten määrä on ollut laskussa, ja uusien HIV-potilaiden määrä on vuoden 2010 jälkeen laskenut 68 prosenttia.AIDS-kuolemien määrä vähentyi 2010-luvun aikana 40 prosenttia. Vuonna 2019 tautiin kuoli 5 000 ihmistä.[85] Muista tartuntataudeista Vietnamissa esiintyy muun muassachikungunyaa,denguekuumetta,malariaa jatuhkarokkoa. Malariaa tavataan erityisesti syrjäisillä alueilla. Sekähepatiitti A ettäB ovat yleisiä.[86]
Lähes kaikki lapset käyvät peruskoulun, ja suurin osa jatkaa lukioon. Sukupuolten jakauma on tasainen kouluissa, yliopistoissa ja työelämässä.[22] Lukutaito maassa on melko korkeaa, ja vuoden 2015 tilastojen mukaan 94,9 prosenttia yli 15-vuotiaista osasi lukea.[87]
Vuonna 2018 Vietnamissa oli 237 yliopistoa. Niissä opiskeli yhteensä 1,5 miljoonaa opiskelijaa.[88] Vietnamin vanhimmaksi yliopistoksi lasketaan vuonna 1076 Hanoissa toimintansa aloittanutQuốc Tử Giám (”Kirjallisuuden temppeli”). Se perustettiinkungfutselaisen temppelin yhteyteen, ja siellä koulutettiin Vietnaminmandariiniluokkaa yli 700 vuoden ajan.[89] Moderneista yliopistoista vanhin onVietnamin kansallinen yliopisto Hanoissa, jonka perinne alkaa Indokiinan yliopistosta vuodelta 1906.[90] Maan suurin yliopisto onVietnamin kansallinen yliopisto (Ho Chi Minhin kaupunki) (VNU-HCM), joka on perustettu vuonna 1995 yhdistämällä useita kaupungissa toimineita korkeakouluja. Vuonna 2019 yliopistossa oli yli 60 000 opiskelijaa (2019).[91][92] Maan yliopistosta korkeatasoisimmaksi on luokiteltu vuonna 1997 perustettuTôn Đức Thắngin yliopisto, jota käy noin 24 000 opiskelijaa (2019).[93][94][95]
Vietnamilaisen uuden vuodentếtin koristelua.Áo dàihin pukeutuneita naisopiskelijoita.
Vietnamin kulttuurissa on kiinalaisia, kristillisiä ja sosialistisia vaikutteita. Vietnamilaisten tärkein juhlapäivätết (vietnamilaisten kuunkiertoon perustuva uusi vuosi) on tammi- tai helmikuussa.Buddhan syntymäpäivää vietetään täydenkuun aikana neljännessä kuussa. Juhlapäivät ovat hyvin tärkeitä. Niitä korostetaan kulkueilla ja näyttävillä koristeluilla.
Pohjois-Vietnamin miehitettyä Etelä-Vietnamin monet perinteet kiellettiin, vaikka kulttuurinen kontrolli olikin vähäisempää kuin Kiinankulttuurivallankumouksessa. Läntisiä vaikutteita pidettiin epäilyttävinä, ja ihmisoikeusjärjestöt ovat kiinnittäneet huomiota toisinajattelijoina vangittuihin kirjailijoihin.[96][97] Vuoden 1975 jälkeen maahan perustettiin kansankulttuurin keskuksia: kulttuurikeskuksia, lukusaleja ja kulttuuritaloja pyrittiin viemään pieniinkin kyliin.[98]
Kommunistinen puolue omistaa tiedotusvälineet ja sensuroiInternetiä. Sosialismin kritisointi on kiellettyä, ja kieltojen rikkojia vangitaan ja kidutetaan.[99] Televisio on seuratuin media.Vietnam Television (VTV,vietn.Đài Truyền hình Việt Nam) lähettää Hanoista, ja sen lähetystä voi seurata satelliitin kautta laajalla alueella. On myös paikallisia televisiokanavia. Verkkopalveluiden tarjoajia valvotaan tiukasti.[100] Vuoden 2009 lopussa 23 miljoonalla vietnamilaisella oli internet-yhteys, joista kolmella miljoonalla laajakaista.[101]
Vietnamilaisten perinteinen juhla-asu on nimeltäänáo dài, jota pidetään yleisesti häissä, uuden vuoden juhlissa ja muissa juhlatilaisuuksissa. Aikoinaan sitä käyttivät sekä miehet että naiset, mutta nykyään enimmäkseen vain naiset.[102]Áo tứ thân on vanha yleinen vietnamilainen naisten vaate.Khăn đống on pään ympärille sidottu päähine janón lá kartion muotoinen hattu. Nämä hatut valmistetaan valkaistusta oljesta ja pysyvät kantajansa päässä silkkinauhan avulla.[103]
Vietnamilainen ruoka on erilaista maan eri osissa. Pohjoisen ruoka on saanut eniten vaikutteita Kiinasta. Siellä käytetään pippuria, kun etelän khmer-vaikutteisissa ruoissa on chiliä ja curryä.[105] Kaikkialla on saatavina tunnetuimpia ruokalajeja: nuudelikeittoa (vietn.phở) jakevätkääryleitä (vietn.nem). Yleinen mauste onkalakastike (vietn.nước mắm) tai voimakkaammin tuoksuva rapukastike (vietn.mắm tôm taimắm tép). Terveysvaikutteisina ruokina tai erikoistilaisuuksissa voidaan syödä myös koiria, kissoja, rottia, silkkitoukkia tai käärmeitä.[106] Näihin liittyy monia rajoituksia, esimerkiksi koiranlihaa syödään yleensä vain talvella eikä koskaan kuukalenterin kuukauden kymmenen ensimmäisen päivän aikana.[107]
Vietnamilaiset nimet noudattavat muotoasukunimi – välinimi – etunimi; esimerkiksi Nguyễn Văn Anh. Lapset saavat sukunimen isältään.Välinimi kertoo henkilön sukupuolesta (naisilla useimmiten Thi) tai asemasta perheessä (esikoinen, kuopus, toinen poika).[108] Puhuttelumuoto poikkeaa myös totutusta. Edellä mainittua henkilöä kutsutaan etunimellä (”Anh”) eikä sukunimellä (”Nguyễn”). Henkilöstä keskusteltaessa häneen viitataan useimmiten koko nimeltä ”Nguyễn Văn Anh”.[109] Nguyễn on vietnamilaisten yleisin sukunimi.
Lukeminen on Vietnamissa suosittua. Lukutaitoprosentti on suhteellisen korkea, ja maassa ilmestyy vuosittain yli 18 000 kirjaa. Vietnamin vanhin kirjallisuus on kiinalaisten hallitusaikana luotua runoutta, joka kirjattiinchữ Hán -kirjoitusjärjestelmällä. Sillä julkaistiin myös teoksia maantiedosta ja historiasta.Chữ Nôm -kirjoitustapa kukoisti Lê-kuninkaiden kaudella. Ranskalaisten valtakaudella käyttöön otettuquốc ngữ -kirjoitus merkitsi myös vapautumista klassisen kiinalaisen runouden muodoista. Ranskalaisten kirjailijoiden (kutenBalzac jaHugo) teoksia käännettiin vietnamiksi, ja ne lisäsivät kiinnostusta moderniin kirjallisuuteen 1900-luvun alussa.[110] Kommunistivallan aikanasosialistinen realismi omaksuttiin ainoaksi sallituksi tyyliksi. Sen määrittelevä manifesti julkaistiin vietnamilaisissa lehdissä vuonna 1934. Sosialistisen realismin toivat Neuvostoliitosta poliittiset idealistit, jotka halusivat muuttaa kirjallisuuden poliittiseksi aseeksi. Sotien aikana sosialistinen realismi sai nationalistisia sävyjä. Vaikka se oli tuotu Ranskasta ja Neuvostoliitosta, se muuttui vuosien varrella maolaiseksi dogmatismiksi.[32] Đổi mới -uudistusten jälkeen vietnamilainen kirjallisuus on toisaalta nauttinut uusista vapauksista, mutta toisaalta joutunut kaupallisten paineiden kohteeksi. Tekijänoikeus- ja kustannussopimusasioiden ohjeistus on huonosti kehittynyttä, ja sekä kotimaisia että ulkomaisia kirjoja painetaan ilman, että kirjoittaja saisi niistä tuloja.[110]
Vietnamilaisen kansanmusiikin muotoja ovatca trù,quan họ,hát chầu văn jahát xẩm.Ca trù sai alkunsa 1400-luvun hovimusiikista. Siinä naislaulajaa säestävät pitkäkaulainen luuttu, bambusta tehty lyömäsoitin ja rumpu.Quan họ on vuorolaulua tyttöryhmän ja poikaryhmän välillä.Hát chầu văn on uskonnollispohjainen transsilaulun ja tanssin yhdistelmä.Hát xẩm eli sokean laulajan laulu periytyy 1200-luvulta. Sen soittimiin kuuluvat kaksikielinen viulu, bambukastanjetit ja rummut.[111]
Talousuudistusten myötä myöspopmusiikki sallitaan, ja Vietnamissa on monia moderneja artisteja. Koska CD-levyjen kopiointi on yleistä, muusikot saavat tulonsa konserteista ja televisioesiintymisistä.[112]
Kiinalainen kulttuuri on vaikuttanut Pohjois-Vietnamin musiikkiin ja oopperan muotoihin. Etelä-Vietnamissa on 1900-luvulla tehty länsimaisia musikaaleja muistuttavia musiikkinäytelmiä.Vesinukketeatterin perinne oli hiipumassa, mutta elpyi uudelleen.[113] Nukketeatterilla on näissä osissa Aasiaa laajat perinteet niin hovissa (etenkin vuosina 1000–1400) kuin kansantaiteenakin, mutta vesinukketeatteri on pohjoisvietnamilainen erikoisuus. Siinä näyttelijät piileksivät bambuverhon takana vyötäisiään myöten vedessä, ja yleisö näkee veden päällä liikkuvat nuket mutta ei pinnan alla liikkuvia keppejä ja nyörejä.[114]
Vietnamissa on tehty elokuvia 1920-luvulta asti. Ranskalaiset siirtomaaisännät esittivät maassa tuontielokuvia ja kuvasivat lähinnä dokumentteja ja uutispätkiä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtiin myös joitakin mykkäelokuvia. Ensimmäinen vietnamilaisten oma elokuvayhtiö perustettiin 1920-luvulla. Vietnamin demokraattisen tasavallan propagandaministeriöön perustettiin elokuvaosasto jo vuonna 1945, ja kuvaajia lähetettiin tallentamaan sotatapahtumia.[115]
Maan ollessa kahtiajakautuneena 1945–1975 elokuvakulttuuri kehittyi eri suuntiin. Pohjois-Vietnamiin perustettiin Hanoin elokuva-akatemia, ja vietnamilaisia elokuvia palkittiin esimerkiksi Moskovan filmijuhlilla. Myös Vietnamin sodasta tehtyjä dokumenttielokuvia palkittiin ulkomailla.[116] Etelä-Vietnamiin perustettiin useita yksityisiä studioita, ja kansainvälisiä vaikutteita saatiin toisaalta Hongkongin toimintaelokuvista, toisaalta Hollywoodista.Joseph L. Mankiewiczin elokuvaHiljainen amerikkalainen kuvattiin Saigonissa vuonna 1957.[117]
Vietnamin yhdistymisen jälkeen vallankumouksellinen Giải Phóng -dokumenttistudio asettui Hồ Chí Minhin kaupunkiin eli entiseen Saigoniin, ja siitä tuli kaupungin tärkein studio. Pohjoisen rinnakkaisstudionsa tavoin sen tehtävänä oli kuvata sosialistista realismia. Vuonna 1980 elokuva-akatemia yhdistyi teatterikorkeakouluun, ja niiden muodostama Hanoin teatteri- ja elokuvakorkeakoulu on maan johtava oppilaitos molemmissa taiteenlajeissa.[118] Siirtyminen markkinatalouteen on luonut Vietnamin elokuvateollisuudelle uusia haasteita vuodesta 1986 alkaen. Samaan aikaan television ja videomarkkinoiden yleistyminen söivät yleisöä elokuvilta. Vuodesta 2000 alkaen yhä useammat ohjaajat ovat siirtyneet tekemään ainakin osittain tuotantoa televisiolevitykseen. Kansallisen televisiokanavan on esitettävä vähintään puolet ohjelma-ajastaan kotimaista materiaalia.[119]
2000-luvulla vietnamilaisetkamppailulajielokuvat ovat saavuttaneet kaupallista menestystä myös ulkomailla.[120]
Vietnam ei ole menestynyt urheilun kansainvälisissä kilpailuissa yhtä hyvin kuin muut alueen valtiot. Viime vuosinamilloin? maan kansalliset ennätykset uinnissa ja yleisurheilussa ovat kuitenkin parantuneet jatkuvasti, ja aiemmin tuntemattomien lajien kuten tenniksen ja golfin harrastus on virinnyt. Jalkapallo kerää suurimmat katsojajoukot. Eniten menestystä on tullut shakissa, ammunnassa ja itämaisissa kamppailulajeissa kuten wushussa, taekwondossa, judossa ja karatessa.[121]
Perinteisesti rannikoilla on kilpailtu melonnassa, uinnissa ja sukeltamisessa, vuoristoalueilla taas ratsastuksessa ja jousiammunnassa. Taistelulajien perinne on satojen vuosien ikäinen.[121] Vietnamin omia taistelulajeja ovatVovinam eli Việt Võ Đạo,Võ Bình Định jaQuán Khí Đạo.[122]
↑Discovery Channel: Vietnam, s. 61. Langenscheidt Publishing Group, 2003. ISBN 9789812349842Google-kirjat Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
↑Marshall Cavendish Corporation: World and Its Peoples: Cambodia, Laos, and Vietnam, s. 730. Marshall Cavendish, 2007. ISBN 9780761476399Google-kirjat Viitattu 1.2.2010. (englanniksi)
↑abcdefgKiljunen, Valtiot ja liput, 2004, s. 429-431
↑abMinistry of Health Viet Nam, Partnership for Maternal, Newborn & ChildHealth, WHO, World Bank and Alliance for Health Policy and Systems Research: Success Factors for Women’s and Children’s Health (PDF) 2015. Geneva: World Health Organization. Viitattu 28.3.2021. (englanniksi)
.jpg)
.jpeg)
