Vesimittarin pinta on karvainen. Sillä on pyöreätverkkosilmät ja pitkähköttuntosarvet, ja sen pitkässä ja paksussaimukärsässä on neljä jaoketta.Nymfi on muuten samannäköinen kuin aikuinen mutta pienempi, ja sen ruumiin mittasuhteet ovat erilaiset.[1]
Vesimittari kelluu karvaisten ja pitkien raajojensa varassa veden pintakalvolla. Sen jalat painavat veden pintaan kuoppia. Liikkuessaan vesimittari soutaa jaloillaan ja etenee nykäyksittäin. Se työntää itseään eteenpäin keskimmäisillä raajoillaan. Takaraajoillaan se vakauttaa liukua ja ohjaa suuntaa.[1]
Vesimittari kykenee hyppäämään veden pintakalvolta kuin kirppu. Pelästyessään vesimittari etenee viivasuoraan ja ruumis normaalia ylempänä nopeimmillaan puolitoista metriä sekunnissa.[1]
Monilla aikuisilla vesimittareilla on siivet, ja ne pystyvät siirtymään uuteen paikkaan lentämällä. Joskus saman lajin joillakin yksilöillä on siivet mutta toisilla ei. Maalla vesimittari on kömpelö.[1]
Vesimittarit liikkuvat niin yksittäin kuin suurissa parvissakin. Parvissa voi olla isoja aikuisia vesimittareita ja samannäköisiä pienempiä toukkia elinymfejä.[1]
Parittelevat vesimittarit (luultavasti juovavesimittariGerris lacustris) käyttävät pintajännitystä hyväkseen.
Joidenkin lajien koiraat kutsuvat naaraita reviirilleen värisyttämällä veden pintaa ja puolustavat reviiriään muilta koirailta.[1]
Parittelun jälkeen naaras munii kasveihin veden pinnalla tai veden pinnan alla. Vesimittarikoiras matkustaa joskus naaraan selässä. Niin se samalla auttaa naarasta sukeltamaan muniessaan syvemmälle, mikä on hyödyllistä munien selviytymisen kannalta.[1]
Munat kuoriutuvat, ja jo alkukesällä alkaa näkyä uuden sukupolven nymfejä. Ensimmäiset niistä ehtivät tuottaa uuden sukupolven jo saman kesän aikana.[1]
Aikuiset vesimittarit nousevat syksyllä maalle talvehtimaan. Talvehtivat yksilöt ovat usein pitkäsiipisiä. Vain pieni osa talvehtineista vesimittareista selviytyy kevääseen.[1]
