Venetsian elokuvajuhlat (ital.Mostra Internazionale d’Arte Cinematografica) on maailman vanhin kansainvälinen elokuvajuhla. Se järjestetään vuosittain elokuun lopussa tai syyskuun alussaLidon saarellaVenetsiassa,Italiassa. Se on osaVenetsian biennaalia (ital.La Biennale di Venezia), joka on suuri joka toinen vuosi järjestettävänykytaiteen näyttely ja juhla. Juhlan loiGiuseppe Volpi vuonna 1932, ja sen pääpalkinto onKultainen leijona.
Venetsian elokuvajuhlat saivat alkunsa vuonna 1932, jolloin Venetsian biennaaleissa alettiin esittää elokuvia. Vaikka alkuperäisen tapahtuman ideoivat yksityiset matkailunjärjestäjät,fasistihallinto tuki sitä Istituto del Cinema Educatoren kautta. Fasistit näkivät elokuvatapahtuman mahdollisuutena esitellä hallinnon moderniutta ja avoimuutta myös ulkomaalaisille vaikutteille.[1]
Elokuvajuhlat osoittautuivat niin suosituiksi, että jo vuonna 1935 ne muutettiin jokavuotisiksi. Alkuaikoina tapahtuma oli yllättävän avoin, ja siellä esitettiin muun muassa moniaHollywood-tuotantoja, kutenRouben MamoulianinTri Jekyll & Mr. Hyde jaElämän uhkapeli, ja jopa monia fasismiaatteen vastaisia elokuvia, kutenRené ClairinMeidän vapaus jaJean Renoirin pasifistinenSuuri illuusio. Fasistit tiukensivat hiljalleen otettaan myös elokuvajuhlista, jaEtiopian valtauksen ja sen aiheuttamien kansainvälisten pakotteiden jälkeen tapahtumaa pienennettiin käsittämään enää eurooppalaista elokuvaa. Tapahtumassa esitettiin ja palkittiin vainakselivaltojen aatteille myönteisiä elokuvia.[1]
Toisen maailmansodan takia juhlia ei järjestetty vuosina 1943–1945. Tapahtumaa jatkettiin jälleen 1946, jolloin parhaan elokuvan palkinto meni RenoirinEtelän miehelle.Kultaisesta leijonasta tuli tapahtuman pääpalkinto vuonna 1949, jolloin tapahtumaa laajennettiin myös käsittämäänlastenelokuvia,lyhytelokuvia jadokumentteja.[1]
Elokuvajuhlien muoto muuttui vuonna 1968, jolloin poliittisen tilanteen takia juhlissa ei jaettu reiluun vuosikymmeneen palkintoja. Elokuvajuhlat järjestettiin kuitenkin normaalisti, ja palkinnotkin palasivat ohjelmistoon vuonna 1980.[1] Ainoat 1970-luvulla jaetut tunnustukset menivätJohn Fordille jaCharles Chaplinille, jotka saivat elämäntyöpalkinnot.[2]
Venetsian elokuvajuhlilla on kaksi kilpasarjaa.[3] Pääkilpasarjassa, jonka pääpalkinto on Kultainen leijona,[4] on maksimissaan 20 elokuvaa, joiden ensi-ilta on Venetsian elokuvajuhlilla. Orizzonti-sarjassa on myös maksimissaan 20 elokuvaa. Sarja keskittyy erityisesti esikoiselokuviin, nuoriin vielä tuntemattomiin kykyihin jaindependent-elokuviin. Kilpasarjojen lisäksi elokuvajuhlien aikana esitetään myös kilpailun ulkopuolisia nykyelokuvia ja restauroituja klassikkoja.[3]
Elokuvajuhlien aikana järjestetään myös Venetsian elokuvamarkkinat, joissa tapaavat elokuvien tuottajat, ostajat ja levittäjät. Sitä kautta voidaan myydä ja ostaa elokuvia, jotka eivät kuulu viralliseen ohjelmistoon. Lisäksi samaan aikaan pidetään itsenäisinä tapahtuminaSettimana Internazionale della Critica -sarja (”kansainvälisten kriitikkojen viikko”), jossa on maksimissaan kahdeksanItalian elokuvakriitikkojen liiton valitsemaa elokuvaa, jaGiornate degli Autori (”tekijöiden päivät”), joka tunnetaan myös nimellä Venice Days, jossa on maksimissaan 12Kansallisen elokuvantekijöiden liiton ja 100 Autori -järjestön valitsemaa elokuvaa.[3]Giornate degli Autori nostaa esille uusia mielenkiintoisia kykyjä.[4]
Pääsarjassa jaetaan kahdeksan palkintoa, jotka valitse yhdeksän henkilön kansainvälinen raati:[3]
- Parhaan elokuvanKultainen leijona
- Parhaan ohjaajanHopeinen leijona
- Tuomariston palkinto
- Parhaan miesnäyttelijän Coppa Volpi
- Parhaan naisnäyttelijän Coppa Volpi
- Marcello Mastroianni -palkinto parhaalle nuorelle näyttelijälle
- Parhaan käsikirjoituksen palkinto
- Tuomariston erikoispalkinto
Orizzonti-sarjassa on viisi palkintoa, joista päättää seitsemänhenkinen kansainvälinen raati, sekä yleisöpalkinto:[3]
- Parhaan elokuvan Orizzonti-palkinto
- Parhaan ohjaajan Orizzonti-palkinto
- Tuomariston erikoispalkinto
- Erikoispalkinto innovatiivisesta sisällöstä
- Parhaan lyhytelokuvan Orizzonti-palkinto
- Orrizonti Extra (yleisöpalkinto)
- Brunetta, Gian Piero: La Mostra internazionale d’arte cinematografica di Venezia 1932–2022. Venezia: Marsilio, 2022. ISBN 978-88-297-1504-6
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
