Sekä Venäjällä että Japanilla, mutta myösBritannialla jaSaksalla oli laajentumispyrkimyksiäItä-Aasiassa 1800-luvulta alkaen. Suurvaltapoliittisesti sodan mahdollisti Britannian ja Japanin välinen sopimus, joka varmistiBritannian siirtomaatTyynellämerellä ja salli Britannian keskittyä kilpavarusteluun Saksaa sekäRanskaa vastaan. Japanille sopimus varmisti Venäjän jäämisen ilman liittolaisten tukea. EdellisenKiinan–Japanin sodan jälkeen 1895 Venäjän, Saksan ja Ranskan kolmiliitto oli vienyt Japanilta sen voitotKiinassa.
Japani katkaisi diplomaattisuhteensa Venäjään 6. helmikuuta 1904.[2]
Ensimmäinen maataistelu Kiinan ja Korean rajallaJalu-joella päättyi japanilaisten voittoon, ja venäläiset pysyivät puolustuskannalla odottaen vahvistuksiaSiperian rautatietä pitkin. Japanilaiset kärsivät suuria tappioita hyökätessään venäläisten linnoitettuja asemia vastaan, mutta venäläiset eivät hyödyntäneet asemaansa. Japani voitti mantereella muun muassaMukdenin taistelunMantšuriassa.[3]
Japani aloittiPort Arthurin sataman saarron. Kun Venäjän laivasto viimein tuli ulos Port Arthurista, se oli vain yritys paeta eteneviä Japanin joukkoja. SeuranneessaKeltaisenmeren taistelussa 10. elokuuta 1904 kumpikaan puoli ei kärsinyt merkittäviä menetyksiä, mutta venäläiset perääntyivät takaisin Port Arthuriin yhtä taistelulaivaa lukuun ottamatta. WithöftinlippulaivaTsesarevitš pakeni kiinalaiseen satamaan, jonne seinternoitiin sodan loppuun asti, mutta Withöft itse sai surmansa.
Vuoden 1904 taisteluissa japanilaiset menettivät kaksi taistelulaivaa miinoihin. Port Arthur antautui lopulta 2. tammikuuta 1905 ja japanilaiset nostivat sen satamasta neljä upotettua taistelulaivaa, jotka liitettiin Japanin laivastoon.
Japanilaiset ajoivat venäläiset poisMukdenista maaliskuuhun 1905 mennessä. Koko tämän ajan VenäjänItämeren-laivasto oli purjehtinut ItämereltäHyväntoivonniemen kautta jaIntian valtameren läpi kahdeksan kuukauden ajan kohti Tyynenmeren rannikkoa. Joukkoon kuului 11 taistelulaivaa.Pohjanmerellä Venäjän laivasto aiheutti lokakuussa 1904 niin sanotunDoggermatalikon selkkauksen tulitettuaan erehdyksessä japanilaisiksi torpedoveneiksi luulemiaan englantilaisia kalastusaluksia.
Tsushiman meritaistelu käytiin 27.–28. toukokuuta 1905 Venäjän amiraaliZinovi Rožestvenskin johtaman Venäjän Itämeren-laivaston ja Japanin amiraaliTōgō Heihachirōn johtaman laivaston välillä. Taistelussa Japani tuhosi Venäjän Itämereltä lähettämät alukset. Venäjän 11:stä taistelulaivasta seitsemän upposi ja neljä jäi japanilaisille. Japanilaiset menettivät vain kolmetorpedovenettä. Venäjän miestappiot olivat 4 830 miestä, Japanin 117.
Venäjän laivasto menetti sodassa 28:sta taistelulaivastaan 17, loput kahdeksan olivatMustallamerellä, jostaottomaanit eivät päästäneet niitäBosporinsalmen läpi, ja kaksi oli vanhentuneina korjattavanaItämerellä.Tsesarevitš palasi Venäjän Tyynenmeren laivaston vahvuuteen sodan päätyttyä.
Tsushiman taistelun kokemuksia tutkittiin tarkasti jälkikäteen. Uusimerisodantaktiikka sai Britannian amiraliteetin ensimmäisen merilordin John ”Jackie” Fisherin kehittämään vuonna 1906 uudenlaisen taistelulaivan,HMS Dreadnoughtin, josta tuli kaikkien varsinaisten nykyaikaistentaistelulaivojen esikuva.
Nikolai Rimski-Korsakovin oopperaKultainen kukko valmistui pian sodan jälkeen, ja se kiellettiin, koska se oli satiiri epäonnisesta Japanin-sotaretkestä. Rimski-Korsakov oli entinen meriupseeri ja oli vastustanut sotaa ankarasti.
.jpg)
