Keittiöveitsiä.Kuuluisa Bowie-metsästysveitsi.Piirros Neuvostoliiton sisäministeriön NKVD:n sotilaiden veitsestä.Piirros Fairbarn-Sykes-veitsestä.
Veitsi on leikkaamiseen tarkoitettutyökalu. Veistä on käytetty työkaluna jaaseena ihmiskunnan alkuajoista lähtien. Se on ensimmäisiä ihmisen aikaansaamia ja monikäyttöisimpiä työkaluja.
Ensimmäiset veitset tehtiinpiistä,kivestä ja myösluusta hiomalla ja hakkaamalla kovempaamateriaalia vasten. Joskus veitselle tehtiin myös kahvapuusta tainahasta.Metallinjalostuksen myötä veitsiä tehtiinkuparista[1],pronssista[2],raudasta jateräksestä. Materiaalien kehittyessä alkuperäinen muotoilu on pysynyt samana. Nykyisin useimmat veitset tehdään joko ruostumattomasta tai hiiliteräksestä. Ruostumaton teräs on tavallisesti pehmeää ja taipuisaa metallia, joka tylsyy verrattain nopeasti mutta on myös kovempi kuin ruostumaton kromiteräs, jota käytetään paljon esimerkiksi eräveitsissä. Hiiliteräs puolestaan tahraantuu ja ruostuu helpommin, mutta terä on taipumaton ja kova. Teräksen lisäksi veitsenteriä valmistetaankeraameista.
Ruokailuvälineenä veitsi on ruoan leikkaamiseen ja levitteiden levittämiseen tarkoitettu. Koska ruokailuveistä käytetään valmistetun ruoan leikkaamiseen, sitä ei yleensä teroiteta ja sen kärki on pyöreä. Terän leikkauskykyä on kuitenkin parannettu heikolla sahalaidalla. Ruokailuveitset on tehty yleensä metallista, mutta voiveitsiä tehdään myös puusta.
Veitsi koostuu terästä, kahvasta eli varresta ja helasta. Terä jaetaan taas karaan, lappeisiin, terään, kärkeen ja hamaraan. Kahva on yleensä puusta, muovista, luusta, metallista tai kumista tehty osa, josta veistä pidetään kiinni. Hyvä kahva on käteen sopiva ja tehty luistamattomasta materiaalista tai muotoiltu niin, ettei veitsi pääse luistamaan esimerkiksi märässä kädessä. Usein veitsessä ovat myös helat, jotka auttavat lukitsemaan kahvan itse terään. Helat sijaitsevat terän ja kahvan välissä sekä kahvan päässä. Sopivasti muotoiltuna terän ja kahvan välissä oleva hela estää käden luiskahtamisen terään tai päinvastoin – silloin tätä osaa kutsutaan väistimeksi. Kara on terän osa, johon kahva kiinnitetään, ja se jääkin yleensä kahvan sisään. Lappeet ovat veitsen teräosan kyljet, ja hamara on teräosan yleensä tylsä selkäpuoli, johon on joskus saatettu viilata vaikkapa sahanterä. Kärki on veitsen terävä pisto-osa. Terä on veitsen viiltävä ja leikkaava terävä osa.
Hyytinen, Timo: Linkkuveitset. Jyväskylä: Arma Fennica, 2002. ISBN 951-97543-5-0
”Janne P. Ikäheimo: Kierikin kupariveitsi : uusimpia tutkimustuloksia”, Ei kiveäkään kääntämättä, s. 161-173. (toim. Janne Ikäheimo ja Sanna Lipponen) Oulu: Pentti Koivusen juhlakirjatoimikunta, 2009. ISBN 978-952-92-6079-9
Pohl, Dietmar Julkaisupaikka = Atglen, PA: Modern knives in combat. Schiffer, 2011. (englanniksi)
”Anja Sarvas: Pronssikautinen veitsilöytö Karjaalta”, Studia prehistorica Fennica C F Meinander septuagenario dedicata, s. 157-158. (toim. Torsten Edgren) Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys, 1986. ISBN 951-9056-73-4
↑Ikäheimo, Janne P.: ”Kierikin kupariveitsi : uusimpia tutkimustuloksia”, Ei kiveäkään kääntämättä, s. 161–173. (toimittaneet Janne Ikäheimo ja Sanna Lipponen) Oulu: Pentti Koivusen juhlakirjatoimikunta, 2009. ISBN 978-952-92-6079-9
↑Sarvas, Anja: ”Pronssikautinen veitsilöytö Karjaalta”, Studia prehistorica Fennica C F Meinander septuagenario dedicata, s. 157-158. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys, 1986. ISBN 951-9056-73-4
.png)
