Neljä prosenttia saksalaisnaisista noudatti vegaaniruokavaliota vuonna 2017, mutta miehistä vain yksi prosentti[9].Yhdysvaltain väestöstä oli kolme prosenttia vegaaneja vuonna 2018[10]. Myös Ison-Britannian väestössä oli kolme prosenttia vegaaneja vuonna 2022[11].
Noin prosentti vuonna 2016 tehdyn Mitä Suomi syö -kyselyn vastaajista noudatti vegaanista ruokavaliota[12].Sitran toteuttamasta Resurssiviisas kansalainen -kyselystä saatiin sama tulos vuonna 2017[13]. Vegaanisen ruokavalion noudattaminen näyttäisi olevan yleisintä Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa[7].
Valtakunnalliseen Nuorten terveystapatutkimukseen vuonna 2001 osallistuneista 12–18-vuotiaista suomalaisista lapsista ja nuorista viisi prosenttia oli vegaaneja[7]. Kuitenkin vain noin 0,3 prosenttia perusopetuksessa olevista ja 0,8 prosenttia toisen asteen koulutuksessa opiskelevista tamperelaisista valitsi itselleen vegaanisen kouluruoan vuonna 2018[7].
Seitsemännen päivän adventistit ovat sitä mieltä, että lihaton ruokavalio edistää terveyttä[14]. Yli puolet liikkeen jäsenistä ei syö lihaa ja 8 prosenttia ei syö mitään eläinperäistä. Hedelmät, viljat ja siemenet ovat keskeisessä osassa heidän ruokavaliossaan, koska ne ovat Raamatun mukaan ihmisen alkuperäistä ravintoa.[15]
Eettinen veganismi perustuuspesisismin vastustamiseen ja ajatukseeneläinten oikeuksista. Vegaanien mielestä eläinten kyky tunteakärsimystä jamielihyvää velvoittaa kunnioittamaan niiden elämää siinä missäihmistenkin. Vegaanit pitävät lihan vaihtamistakananmuniin jamaitoon riittämättömänä, koska maito- ja muna-ala kohtelee eläimiä yhtä huonosti kuin liha-ala. Lehmät ja kanat elävät huonoissa olosuhteissa ja joutuvatteuraaksi luonnottoman nuorina. Esimerkiksilehmät teurastetaan jo viiden vuoden iässä, vaikka niiden luonnollinen elinikä olisi noin 20 vuotta. Naudanlihan tuotantoa ei voida erottaa maidontuotannosta, koska suomalainen naudanliha saadaan pääasiassa muutaman vuoden ikäisenä teurastetusta maitokarjasta. Karjan ruokkimiseksi joudutaan tuottamaan myös paljontehotuotettua rehua.lähde?
Vuonna 2005 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan Yhdysvaltojen väestön siirtyminen vegaaniruokavalioon tuottaisi vuosittain henkeä kohti noin 1 500 kiloa vähemmän ilmastoa lämmittäviäpäästöjä, jolloin Yhdysvaltojen kokonaispäästöt vähenisivät kuusi prosenttia[16].
Muuttamalla ruokakulttuuria nykyistä kasvispainotteisemmaksi Suomessa voitaisiin pienentää ilmastopäästöjä jopa 20–40 prosenttia, koska peltoja tarvittaisiin vähemmän. Tuolloin eläinrehua ei tarvitsisi tuottaa nykyisiä määriä. Erityisen tehokasta olisi poistaa rehunviljelystä turvepeltoja, sillä vaikka niiden osuus on Suomen peltoalasta vain 11 prosenttia, ne aiheuttavat yli puolet Suomen maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. Kun turve hajoaa pelloilla, siitä vapautuu ilmastopäästöjä.THL:n tutkimuspäällikkö Liisa Valstan mukaan Suomessa syödään ylipäätään keskimäärin liikaa ruokaa. Nykyinen ruokajärjestelmä aiheuttaa 29 prosenttia Suomessa tuotetuista kasvihuonekaasupäästöistä, ja vuonna 2022 julkaistun selonteon mukaan päästöt ovat viime vuosina kasvaneet. Maatalousalueilla luonto on yksipuolistunut. Kasvinviljelytuoton arvosta runsaat 60 prosenttia käytetään Suomessa kotieläinten rehuksi.[17]
Brittitutkija Joseph Pooren mukaan vegaaniseen ruokavalioon siirtyminen on todennäköisesti paras yksittäinen tapa vähentää yksilön aiheuttamaa ympäristökuormaa, koska se vähentääkasvihuonekaasujen lisäksi myös ilmakehän happamoitumista, vesistöjenrehevöitymistä, ruoantuotantoon tarvittavaa maa-alaa ja vedentarvetta. Esimerkiksi lentoliikenteen tai autoilun vähentäminen vähentävät hänen mukaansa pelkästään kasvihuonepäästöjä.[18] Autoliikenne on toisaalta suurimpia ympäristöön päätyvänmikromuovin lähteitä[19].
Vegaanisella ruoalla on usein sekaruokaa pienempihiilijalanjälki.[20] Kasvissyönnillä on lisäksi muitakin myönteisiä ympäristövaikutuksia[7], kuten se, että kasviperäisessä tuotannossa tarvitaan vähemmän viljelyalaa. Ravinnontuotantoon tarkoitettujen kasvien proteiinista 58 prosenttia ja 40 prosenttia kaloreista syötetään tuotantoeläimillelähde?, vaikka vain 37 prosenttia ihmiskunnan kuluttamastaproteiinista ja 18 prosenttiakaloreista on peräisin kotieläintuotannosta.[21] Näiden tuotteiden valmistaminen vie kuitenkin 83 prosenttia kaikesta maanviljelyyn käytetystä pinta-alasta. Vuonna 2018 julkaistunOxfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan maailman viljelyspinta-alaa voitaisiin vähentää yli 75 prosenttia, jos liha- ja maitotuotteiden kuluttaminen loppuisi. Tästä huolimatta ihmisille riittäisi silti ravintoa. Tällaisella muutoksella olisi merkittäviä ympäristövaikutuksia, sillä liiallinenmaanviljely on yksi suurimmista uhista maailmaneläinlajiston moninaisuudelle. Siirtyminen kasvisruokavalioon vähentäisi muun muassa kasvihuonekaasuja, vesistöjen rehevöitymistä jamaaperän saastumista. Lisäksi liha- ja maitotuotteiden tuotanto aiheuttaa noin 60 prosenttia maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. Tutkimuksessa vertailtiin muun muassaherneiden ja naudanlihan ympäristövaikutuksia. Kummatkin toimivat proteiinin lähteinä, mutta naudanlihan mahdollisimman ekologinen kasvattaminen tuottaa edelleen kuusi kertaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin herneiden viljely.[21] Tuotantoeläimillä on kuitenkin ravinnontuotannon ohella tärkeä rooli eläinperäisen lannoitteen tarjoajana. Eläintuotannosta luopuminen johtaa siksi myös päästöjä aiheuttavan keinolannoitteiden tuotannon lisäämiseen.[22][23]
Vuonna 2019 julkaistun Oxfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan vegaanisen ruokavalion noudattaminen auttaisi leikkaamaan ruoantuotannosta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä 70 prosentilla. Myös vähemmällä punaisen lihan kulutuksella saataisiin myönteisiä ilmastovaikutuksia aikaan etenkinlänsimaissa,Itä-Aasiassa jalatinalaisessa Amerikassa.[2]
Jotkut noudattavat vegaaniruokavaliota, koska aikuisiällä noudatettavan vegaaniruokavalion arvioidaan vähentävän riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin sekä useisiin syöpäsairauksiin. Tutkimusnäyttö tästä on kuitenkin heikompaa kuin maitotuotteita ja kananmunia syöviä lakto-ovovegetaareja koskeva näyttö. Tuloksia sekoittaa myös se, että vegaaniruokavalion määritelmät vaihtelevat tutkimuksesta toiseen, eikä ruokavalion noudattamisen kestoa ole aina tutkimuksissa selvitetty tarkasti.[7]
Tulevaisuutta ennustavat mallinnukset osoittavat, että kasvisruoan syömisen hyödyistä syntyisi merkittäviä taloudellisia säästöjä yhteiskunnille, mikäli maailmanlaajuisesti siirryttäisiin kasvispainotteiseen ruokaan.[7] Tutkijoiden laskelmien mukaan kasvissyönti voisi aiheuttaa jopa 1 000 miljardinYhdysvaltain dollarin säästöt vuosittainterveydenhuollossa koko maailmassa.[2] Kasvihuonekaasupäästöjen vähenemisestä aiheutuvat säästöt sen sijaan olisivat jopa 570 miljardia Yhdysvaltain dollaria.[2] Suhteellisesti suurimmat taloudelliset hyödyt vegaanisella laajamittaisella ruokavalioon siirtymisellä saavutettaisiin teollisuusmaissa, joissa lihankulutus on muuta maailmaa suurempaa jaylipaino yleisempää.[2] Kasvispainotteisille ruokavalioille on vahvoja perusteita muun muassakestävän kehityksen näkökulmasta.[7]
Sanavegaani on peräisinenglannin kielestä. Alkuperäisen sananvegan keksivät ensimmäisen vegaaniliiton perustajatBritanniassa vuonna 1944 halutessaan erottua eläinkunnan tuotteita käyttävistä kasvissyöjistä. Sana muodostettiin yhdistämällä sananvegetarian ('kasvissyöjä') alku ja loppu. Tällä pyrittiin ilmaisemaan, että yleinenkasvissyönti jättää muun muassa maitoteollisuutta tukiessaan eläinten arvostuksen puolitiehen ja vasta veganismi vie vegetarismin aatteen loppuun asti. Tässä määritelmässä myös muun muassahunaja suljettiin pois vegaanisesta ruokavaliosta.[24]
Vegaanille sopimattomia eli eläinperäisiä aineita sisältäviä ruokia ovatliha- jakalaruokien lisäksi esimerkiksi monet kaupoissa myytävätmakeiset, joiden valmistamisessa on käytetty esimerkiksiliivatetta[2] taikarmiinia. Muita sopimattomia tuotteita ovat kaikki maidosta valmistetut tuotteet, kutenviilit,juustot,jogurtit,voi,jäätelö jamaitosuklaa, sekäleivonnaiset ja useimmatvalmisruoat. Myös vain hieman eläinkunnan tuotteita, kuten esimerkiksi kananmunankeltuaisjauhetta tailaktoosia sisältävät tuotteet eivät kuulu vegaaniseen ruokavalioon. Sellaisia ovat muun muassa useimmat kaupoissa myytävätkeksit,perunalastut,viinit japurukumit. Vegaaniseen ruokavalioon eivät lähtökohtaisesti kuulu myöskäänhyönteisperäiset aineet, kutenhunaja,mehiläisvaha taisellakka. Toisaalta jotkin vegaanijärjestöt, kuten Vegan Action ja Vegan Outreach, jättävät kysymyksen hyönteisten ja hyönteistuotteiden syönnistä jokaisen henkilökohtaisen harkinnan varaan. Eläinperäiset tuotteet voidaan kuitenkin korvata helposti vastaavilla mutta vegaanisilla tuotteilla, joita on nykyään saatavilla kattavasti pienistäkin kaupoista.lähde?
Vegaanisia valkuaisaineiden lähteitä ovatpavut,linssit,herneet,pähkinät javilja. Eräät lihankorvikkeet, kuten soijarouhe, sisältävät jopa enemmän proteiinia kuin liha[20][25]. Vegaanin lautasmallissa kolmannes koostuu proteiininlähteestä, kolmanneshiilihydraattipitoisesta lisukkeesta ja kolmannes kasviksista.[7]
Vuonna 2013 julkaistussa ravitsemustieteen pro gradu opinnäytetyössä havaittiin, että suomalaiset vegaaninaiset saavat suositusta vähemmänB12-vitamiinia[26].
Elintärkeiden B12-vitamiinien puute muodostaa vegaanisen ruokavalion suurimman riskitekijän, sillä niitä ei ole kasviperäisissä ruuissa. Elimistön B12-vitamiinien varastot kestävät noin 3–5 vuotta eläinkunnan tuotteista luopumisen jälkeen[27]. Tämän jälkeen alkaa syntyämyeliinituhosta johtuvia peruuttamattomia hermovaurioita, ellei elimistön varastoja ole ylläpidetty keinotekoisensyanokobalamiini-vitamiinin[28] tai vastaavan taikka näitä sisältävien elintarvikkeiden avulla. Hoitamaton B12-vitamiinin puute johtaa lopulta kuolemaan.[29] Myös rintaruokinnassa olevalla vauvalla saattaa ilmetä B12-vitamiinin puutosta, jos äitikin kärsii siitä.[30] Sikiöt ja imeväisikäiset ovat herkimpiä saamaan B12-vitamiinin puutteesta aineutuvia pysyviä vaurioita[31].
Kalsiumia saa monien kasvikunnan tuotteiden (soijatuotteet,palkokasvit, vihreät lehtivihannekset,siemenet, pähkinät,kaalit, kuivatuthedelmät) lisäksi kalsiumrikastetuista kasvimaidoista jamehuista. Näissä juomissa on yleensä yhtä paljon kalsiumia kuin lehmänmaidossa (120 mg / 100 ml) eli noin kolme lasillista vastaa päivittäistä tarvetta.lähde?
Kasviproteiinin tarve on jopa puolta suurempi eläinproteiiniin verrattuna, koska monet viljat ja palkokasvit sisältävät proteiinin ja aminohappojen sulavuutta heikentäviä antiravinteita, kuten trypsiini-inhibiittorit, fytaatit ja tanniinit[35]. Lisäksi kasvikunnan tuotteista vainsoijapavuissa,kvinoassa, amarantissa, tattarissa ja spiruliinassa katsotaan olevan niin paljon välttämättömiä aminohappoja, että ne lasketaan kokonaisiksi proteiinin lähteiksi.[36] Myös perunan proteiini sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia välttämättömiä aminohappoja, mutta sen tryptofaani-, metioniini- ja histidiinipitoisuus eivät ole kuitenkaan optimaalisia[37].
Muista kuin soijapavuista puuttuvat kokonaan aminohapot metioniini ja tryptofaani, minkä vuoksi on tärkeää syödä saman vuorokauden aikana riittävästi leipäviljaa, riisiä, maissia tai muunlaistaviljaa sisältävää ruokaa[38].
Eräissä eurooppalaisissa tutkimuksissa on havaittu, että vegaanit saavat vain noin 10 prosenttia kokonaisenergiastaan proteiinista.[26]
Vegaaniruoka sisältää vain marginaalisesti pitkäketjuisiaomega 3 -sarjan rasvahappoja.[7] Vegaanista ruokavaliota noudattavan täytyykin huolehtia riittävästä omega-3-rasvahappojen saannista.[20]Rypsiöljy ja monet muut kasvirasvat sisältävätalfalinoleenihappoa, josta elimistö kykenee valmistamaan eikosapentaeenihappoa (EPA), joka on ihmiselle välttämätön biologisesti aktiivinen omega 3 -rasvahappo. Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua se, ettei kaikkien elimistö kykenee valmistamaan alfalinoleenihaposta dokosaheksaeenihappoa (DHA).[39][40] Kasviperäisessä ruoassa ei ole myöskään klupanodonihappo DPA:ta, jolla on todettu olevan sydän- ja verisuonisairauksia estävää vaikutusta[10].
Lihaa syömättömienurheilijoidenkreatiini- jakarnosiini- ja tauriinitasot ovat sekaruokailijoita alhaisempia, minkä vuoksi vegaaniurheilijoiden kannattaa ehkä täydentää ravintoaan kreatiini- jabeeta-alaniinilisillä.[41] Kreatiinilisän käyttö suurentaa lihasmassaa, tyypin II lihassolujen kokoa, voimaa ja lihaskestävyyttä, anaerobista tehontuottoa ja joidenkin tutkimusten perustella jopa aivotoimintaa, kuten muistia ja älykkyyttä. Kreatiinilisä vaikuttaa näin sekä kaikkiruokaisilla että vegaaniruokavaliota noudattavilla. Kreatiinin tankkaus suurentaa eniten niiden henkilöiden kreatiinivarastoja, joilla alkuperäinen kreatiinitaso on matalin.[42]
Vegaanien tulee huolehtia riittävästä ihmiselle välttämättömänkoliinin saannista[43][44]. Yhdysvalloissa suositellaan naisille vähintään 425 milligrammaa koliinia päivässä ja miehille 550[45]. Euroopan elintarviketurvallisuusvirastoEFSA:n asiantuntijapaneelin arvio täysi-ikäisten riittävälle päiväsaannille (AI-arvo, engl.adequate intake) on 400 milligrammaa, paitsi raskaana oleville 480 ja imettäville 520 mg.[46] Eräs ero todellisen vähimmäistarpeen keskiarvon ja AI-arvon välillä on se, että AI-arvon tulisi olla suurempi, jotta se riittäisi myös niille, joilla on keskimääräistä suurempi tarve[47]. EHSA:n asettaman AI-arvon mukaisen koliininsaannin on havaittu ennallistavan alkavasta rasvamaksasta tai lihasvauriosta kertovat biomarkkerit lähes 70 prosentissa tapauksia tilanteessa, jossa koehenkilöille oli aiheutettu jompikumpi edellä mainituista tiloista tiputtamalla koliininsaanti kymmenesosaan normaalista.[46][48]
EFSA:n mukaan kananmunattomasta ruokavaliosta on vaikea saada riittävästi koliinia[49]. B12-vitamiinin sekä koliinin aineenvaihduntatuote betaiinin puute lisäävät lisäksi koliinin tarvetta. Vegaaniliiton mukaan koliinin puutosta ei ole kuitenkaan raportoitu vegaaneilla, vegaanien folaatin saanti on yleensä runsasta ja betaiinin saanti todennäköisesti myös hyvää, koska sitä saa kasvikunnan tuotteista.[50][51]
Vegaanien ruokavaliossa on todettu olevan tavallista vähemmän sinkkiä. Lisäksi palkokasvien ja täysjyväviljan sisältämä fytiinihappo heikentää sinkin imeytymistä.[26]
Vuonna 2013 julkaistussa ravitsemustieteen pro gradu opinnäytetyössä havaittiin, että kaikki tutkitut vegaaninaiset saavat suositusta vähemmän D-vitamiinia, riboflaviinia ja niasiinia, vaikka he täydensivät ruokavaliotaan yleisesti D2-vitamiinilla[26]. Vegaaniruoka ei sisällä hyvin imeytyväähemirautaa[7]. Lisäksi runsas papujen ja siementen käyttö heikentää raudan imeytymistä[52]. Raudan imeytymisen voi kuitenkin nelinkertaistaa nauttimalla aterioilla riittävästi C-vitamiinia[10].
Eläin- ja mikrobiperäinenK2-vitamiini imeytyy jopa 8 kertaa kasviperäistä K1-vitamiinia paremmin ja viipyy elimistössä yhdeksän kertaa pidempään[53][54]. Riittävän K-vitamiinin saannin varmistamiseksi tulisi sen vuoksi ehkä nauttia K2-vitamiinia ravintolisänä ainakin jos ruokavalio ei sisällä nattoa, misoa, kimchiä tai hapankaalia[55].
Vegaaniruoka sisältää sekaruokaa vähemmän myösriboflaviinia,A-vitamiinia jajodia.[7] Lisäksi runsas papujen ja siementen käyttö lisää kalsiumin, D-vitamiinin ja muiden tärkeiden ravinteiden tarvetta, koska se heikentää niiden imeytymistä[52].
Kansainväliset asiantuntijat eivät ole yksimielisiä vegaaniruokavalion sopivuudesta lapsille ja nuorille. Jos päädytään vegaaniseen ruokavalioon, sitä noudattava lapsi tarvitsee viidestä kuuteen täysipainoistaateriaa päivässä riittävän energian, proteiinin ja muun ravinnonsaannin turvaamiseksi. Riittävä proteiininsaanti edellyttää monipuolista kasvikunnan proteiinin lähteiden sisällyttämistä lähes jokaiselle aterialle. Hyviä proteiinin lähteitä lapsille ovat täysjyvävilja, palkokasvit eli pavut, herneet, linssit ja soija eri muodoissaan (jauho, rouhe, suikaleet,tofu jatempe) sekä pähkinät, mantelit ja siemenet – aivan kuten aikuisillekin. Aterioiden javälipalojen tulee olla riittävän energiapitoisia. Täysjyvävilja on vegaanisessa ruokavaliossa tärkeä energian,kivennäisaineiden,vitamiinien jakuidun lähde, mutta kuitu lisää myös kylläisyyden tunnetta aterialla. Riittävä energiansaanti tulee varmistaa käyttämällä paljon hyvälaatuista rasvaa. Rypsi- tairapsiöljyn ja vähintään 60 prosenttia rasvaa sisältävän rypsi- tai rapsiöljypohjaisenlevitteen päivittäinen käyttö on suositeltavaa, jotta välttämättömiälinoli- jaalfalinoleenihappoja saataisiin riittävästi. Myös pähkinöistä ja siemenistä saadaan välttämättömiä rasvahappoja.[7]
Ruokajuomina ja ruoanvalmistusnesteinä suositellaan käytettävän monipuolisesti täydennettyjä ja makeuttamattomiakaura-, soija-, pähkinä-,manteli-,hirssi- jakvinoapohjaisia kasvijuomia. Riisijuomaa ei suositella alle kuusivuotiaille yksinomaisena juomana sen muita viljoja suuremmanarseenipitoisuuden vuoksi.[7]
Vegaanisia tuotteita ovat esimerkiksi vegaanisetlihankorvikkeet, kasvimaidoiksi kutsutut kasvijuomat, soija- ja kaurajogurtti sekä -jäätelö ja kasvirasvasekoitteet eli imitaatiokermat[56]. Toisin kuin usein luullaan, kasvisproteiineissa, kutennyhtökaurassa, voi olla jopa enemmän proteiinia kuin lihassa.[20]
Vegaanisten juustonkaltaisten valmisteiden valmistamisessa käytetään muun muassa soijaproteiineja,kasviöljyjä, ravintohiivaa, sakeuttaviaagarhiutaleita, pähkinöitä sekä erilaisia aromeita.[57]
Vegaaniset korvikkeet ovatIsossa-Britanniassa tehdyn selvityksen mukaan keskimäärin noin kaksi kertaa eläinperäistä ruokaa kalliimpia. Syyksi on esitetty monimutkaisia tuotantoprosesseja ja markkinoiden pienuutta.[58]
Oikein koostettu ja B12-vitamiinilla täydennetty vegaaninen ruokavalio on Australian kansallisen terveyden ja lääketieteen tutkimuksen neuvoston sekä Yhdysvaltain ravitsemusterapeuttien yhdistyksen mukaan terveellinen ja sopii kaikkiin elämänvaiheisiin[59][60]. Vegaaniruoka saattaa kuitenkin hidastaa 1–2-vuotiaiden lasten kehitystä[20]. Saksan ravitsemustieteen yhdistys ei suosittelekaan vegaaniruokavaliota lapsille ja nuorille, koska siihen liittyy liian suuri ravintoaineiden puutoksen riski[7]. Myös Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa, että 6–23 kuukauden ikäisille lapsille tarjottaisiin päivittäin monipuolista eläinperäistä ruokaa kuten lihaa, kalaa ja kananmunia[61].
Vegaanisen ruokavalion mahdolliset haitalliset vaikutukset koskevat myösraskaana olevia jaimettäviä naisia[7]. Ison-Britannian ja Uuden-Seelannin ravitsemusterapeuttien yhdistys kehottavat siksi raskaana olevia, imettäviä sekä pienten lasten vanhempina toimivia vegaaneja kääntymään alan ammattilaisten puoleen[62][31].
Kanadan ravitsemusterapeuttien yhdistys toteaa, että proteiinin, raudan, sinkin, kalsiumin, B12- ja D-vitamiinin riittävä saanti vegaaniruokavaliosta tai lisäravinteista saattaa edellyttää "erityistä suunnittelua"[63]. Uuden-Seelannin ravitsemusterapeuttien yhdistys kehottaa vegaaneja tarkistuttamaan säännöllisesti B12-vitamiinin tasonsa sekä käyttämään tarvittaessa muitakin lisäravinteita[31].
Soijan ja monen muunpalkokasvin japähkinän sekä kauramaidon runsaasti sisältämänikkeli saattaa liiallisena aiheuttaa munuais- ja maksavaurioita sekä immuunijärjestelmän toimintahäiriöitä[64][65]. Nikkelin liikasaanti lisää esimerkiksikeskenmenon riskiä ja saattaa häiritä syntyvän lapsen kehitystä[65].
Vegaaniruokaa syövät aikuiset ovat ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmin mukaan keskimääräistä terveempiä, koska he pyrkivät syömään muuta väestöä terveellisemmin. Vegaanisen ruokavalion suurin etu on Fogelholmin mukaan se, ettei se sisällä tyydyttynyttä eläinrasvaa.[20] Runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävääkookosöljyä käytetään kuitenkin usein vegaanisissa resepteissä korvaamaan voita[66].
Vegaanisen ruokavalion määritelmät vaihtelevat erilaisten tutkimusten kesken eikä aina ole selvää, kuinka pitkään tutkimuksiin osallistuneet ovat noudattaneet vegaanista ruokavaliota.[7] Erilaisia tutkimuksia tarkastellessa on lisäksi syytä ottaa huomioon, että vegaanisten elintarkkeiden valikoima on viime vuosina laajentunut ja muuttunut vanhimpien tutkimusten ajoista.[7]
Vuonna 2019 julkaistunOxfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan vuosittain vältyttäisiin 8,1 miljoonalta kuolemalta, jos ihmiskunta siirtyisi noudattamaan vegaanista ruokavaliota.[67] Laskelman lähtökohtana on, että vegaaniseen ruokavalioon siirtyminen vähentäisi kaloreiden nauttimista niin paljon, ettei ylipainoa enää esiintyisi. Lisäksi ihmiskunta lisäisi noin 50 prosenttia hedelmien ja vihannesten käyttöä, millä ajatellaan olevan väestöseurantatutkimusten tulosten perusteella sepelvaltimotauti-, diabetes- ja aivohalvauskuolleisuutta vähentävää vaikutusta. Kuolleisuuden lasku perustuisi osaltaan myös lihan käytön loppumiseen, sillä myös lihan käyttö on yhdistynyt väestöseurantatutkimuksissa tavallista suurempaan kuolleisuuteen edellä mainitussa sairauksissa. Lihansyönnin ei ole todettu lisäävän kokonaiskuolleisuutta syöpään, mutta väestöseurantatutkimuksissa on havaittu, että etenkin paljon lihajalosteita nauttivat kuolevat useammin paksusuolen syöpään. Tämän vuoksi arvioitiin, että lihansyönnin loppuminen vähentäisi myös syöpäkuolemia.[68]
Vuonna 2019 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että seitsemännen päivän adventisteihin kuuluvien vegaanien elimistössä esiintyi 60 prosenttia sekasyöjiä enemmänkarotenoideja[69].
Seitsemännen päivän adventisteihin kuuluvien vegaanien kehossa on havaittu muodostuvan tavallista enemmänisoflavoneja jaenterolaktonia, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että he syövät tavallista enemmän vihanneksia, hedelmiä, soijaa ja siemeniä[70][71][72][73].
Sikiökauden ja varhaislapsuuden B12-vitamiinin puutoksesta voi pahimmillaan olla seurauksena elinikäinen hermoston kehityshäiriö.[7] Vegaaniäitien imeväisillä on useissa tapausselostuksissa havaittu vakavia kliinisiä B12-vitamiinin puutosoireita.[7] Puutos voi kehittyä mitä tahansa kasvisruokavalion muotoa noudattaville, mutta puutos on yleisintä vegaaneilla.[7] Vegaanilasten B12-vitamiinin saannista ja statuksesta on vain hyvin vähän tutkimustietoa.[7] Ruotsalaistutkimuksessa 16–20-vuotiaiden vegaaninuorten B12-vitamiinin saanti ruoasta oli käytännössä olematonta ja seerumin B12-vitamiinipitoisuus sekasyöjiä pienempi.[7]
Suomalaisen Duodecim-lehden artikkelissa siteerattiin vuonna 2018 ruotsalaistutkimusta, jossa havaittiin, että vegaaninuoret saivat merkitsevästi vähemmänriboflaviinia janiasiinia.[7]Itä-Suomen yliopiston vuonna 2013 julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaisilla vegaaneilla on sekaruokaa syöviä merkitsevästi huonompi B12-vitamiini-, D-vitamiini- jaseleenitasapaino.[8]
Myöskoliinin riittämätön saanti voi aiheuttaa jälkeläiselle kognitiivisia ongelmia ja pahimmillaan pysyviä neurologisia kehityshäiriöitä.[74][75]
Vegaaniruokavalio ehkäiseeverensokerin äkillistä kohoamista, mikäli se ei sisällä runsaasti rasvaa ja sokeria. Vegaaninen ruokavalio saattaa lisäksi pienentää riskiä sairastuadiabetekseen, jos se sisältää tavallista enemmän hedelmiä ja vihanneksia.[10]
Vegaanisen ruokavalion jasydän- ja verisuonitautien välisestä yhteydestä laadituilla tutkimuksilla ei ole ollut vahvaa todistusarvoa, ja niistä saadut tulokset ovat olleet keskenään hyvin ristiriitaisia[77]. Vuonna 2024 julkaistussa singaporelaisessa interventiotutkimuksessa havaittiin, ettei vegaaniruokavaliolla ollut edullisia vaikutuksia sydän- ja verisuonitautiriskiin, mutta että se johtaa helposti huonompaan verensokeritasapainoon[78].
Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että vegaaniseen ruokavalioon siirtyminen johtaa todennäköisestikokonaiskolesterolin vähenemiseen, mutta keskimääräinen vähenemä on vain 0,24 millimoolia litrassa. LDL-hiukkasten sisältämä kolesteroli vähenee keskimäärin 0,22 millimoolia. Haittapuolena on kuitenkin, että HDL-hiukkasten sisältämä kolesteroli vähenee 0,08 mmol/l jatriglyseridien määrä kasvaa 0,11 millimoolia.[79]
Perunassa, monissa pavuissa ja ruisleivässä on runsaasti kaliumia[80], joka saattaa alentaaverenpainetta[20].
Punainenliha on liitetty ravitsemusterapeutti Jan Verhon mukaan useissa tutkimuksissa sydän- ja verisuonitauteihin.[20]
Elintarviketieteiden professori Mikael Fogelholmin mukaan runsas lihansyönti on liitettysuolistosyöpiin. Lihansyöjillä esiintyy Isossa-Britanniassa vuonna 2009 julkaistun väestötutkimuksen mukaan kuitenkin lähes 30 prosenttia vähemmänpaksusuolen syöpää kuin kasvissyöjillä[81].
Vuonna 2015 julkaistiin yhdysvaltalainen tutkimus, joka oli tehty Seitsemännen päivän adventistikirkon jäsenien keskuudessa, joiden uskonfilosofiaan kuuluu lihansyönnin välttely. Tuloksena oli, että vegaaneilla ilmeni 9 prosenttia vähemmän paksusuolen syöpää kuin niillä, jotka söivät lihaa ja kalaa korkeintaan kerran viikossa ja 16 prosenttia vähemmän verrattuna niihin, jotka söivät lihaa ja kalaa enemmän kuin kerran viikossa. Osanottajien määrä oli yli 77 000 henkeä.[82]
Vegaaneilla esiintyy vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan 43 prosenttia enemmänluunmurtumia kuin lihansyöjillä[83]. Tämä johtuu luultavasti siitä että tutkimukseen osallistujista noin 80 % oli naisia, ja sekasyöjistä 75 %:lla oli lapsia, kun taas vegaaneista vain 34 %:lla oli lapsia, ja kuten on todettu, imettäminen johtaa naisilla 50 % alhaisempaanlonkkamurtuma riskiin,[84] täten suurempi murtumariski naisvegaaneilla johtuu luultavasti imetyksestä, koska tutkimuksen vegaanimiehillä ei huomattu suurempaa riskiä luunmurtumiin.[85] Tämä voi myös osittain johtua siitä, että he saavat vähemmän kalsiumia tai siitä, että kasviperäinen kalsium imeytyy huonommin kuin eläinperäinen.lähde? Vegaanien pitää nauttia tämän vuoksi noin 500 milligrammaa kalsiumia päivässä, jotta heillä ei olisi eläinkunnan tuotteita nauttivia suurempaa riskiä saada luunmurtumia.[86] Vegaaninen ruokavalio voi toisaalta ehkäistä luiden mineraalitiheyden pienentymistä.[10] Syyksi on esitetty hedelmien ja vihannesten vähäistä happopitoisuutta, joka vähentää luiden resorptiota eli niiden hajoamista ja mineraalien vapautumista luista vereen.[10]
Vegaaneilla on havaittu esiintyvän tavallista enemmän ongelmia leikkaushaavojen paranemisen kanssa[87].
Nutritional Neuroscience -lehdessä vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa 620 ihmistä vastasi kysymyksiin ruokavaliostaan,mielenterveydestään ja elämäntavoistaan. Tutkijat jakoivat osallistujat ruokavalion perusteella vegaaneihin, kasvissyöjiin ja kaikkiruokaisiin ja totesivat, että vegaaneilla oli vähemmänahdistusta jastressiä kuin kaikkiruokaisilla.[10]
Nature-lehdessä vuonna 2014 julkaistussa pienimuotoisessa tutkimuksessa verrattiin kasvipohjaisia ja eläinkunnan tuotteisiin pohjautuvia ruokavalioita. Tutkijat havaitsivat eläinkunnan tuotteita syöneidenihmisten suolistossaBilophila wadsworthia -bakteeria, joka on yhdistetty tulehdukselliseen suolistosairauteen eli IBD:hen. Lihansyöjillä oli suolistossaan myös enemmän ulosteeseen sekoittunutta sappihappoa, joka voi aiheuttaa tulehduksiamahalaukussa jaohutsuolessa.[10]
Kasvissyöjillä esiintyy Isossa-Britanniassa vuonna 2009 julkaistun väestötutkimuksen mukaan kuitenkin noin 40 prosenttia enemmän paksusuolen syöpää ja lihansyöjillä lähes 30 prosenttia kasvissyöjiä vähemmän paksusuolen syöpää[81].
Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että vegaanien kehossa muodostui lihansyöjiin verrattuna enemmän enterolaktonia, joka saattaa hillitä tulehdusta. Heidän verestään löytyi myös enemmän karoteinoideja ja isoflavonoideja. Kaikki edellä mainitut yhdisteet ovatantioksidantteja, joiden terveysvaikutuksista kiistellään. Tulos johtui tutkijoiden mukaan todennäköisesti siitä, että vegaanit syövät tavallista enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Soijakin sisältää isoflavonoideja[72]. Monet siemenet ja viljat sisältävät puolestaan paljonenterolaktonin esiasteita[73]. Vegaanien verestä löytyi myös muita tutkittavia enemmän alfalinoleenihappoa, josta saattaa muodostua elimistössä jonkin verran fysiologisesti vaikuttaviaomega-3-rasvahappoja DHA:ta ja EPA:a[70][71][88][89]. Vegaanien veren EPA- ja DHA-pitoisuuksien on kuitenkin havaittu olevan hyvin pieniä[26].
Erään lähteen mukaan tutkimukset osoittavat, ettei vegaanien ja lihansyöjien fyysisessä suorituskyvyssä ole eroja[10], mutta toisessa lähteessä todetaan, että tutkimusten mukaan vaikuttaisi siltä, että monipuolisesti koostettu ja puutteet huomioiva vegaaninen ruokavalio saattaisi tarjota urheilijoille mahdollisesti joitakin etuja suorituskyvyssä varsinkinkestävyysurheilussa.[42]
Vegaanisen ruokavalion jahuippu-urheilun yhdistäminen on mahdollista, mutta energiansaanti voi jäädä erään lähteen mukaan vegaaniurheilijalla liian vähäiseksi, minkä tiedetään vaikuttavan epäedullisesti urheilijan suorituskykyyn ja terveyteen.[90][91][92] Toisessa lähteessä todetaan, että kaiken tasoiset ja ikäiset urheilijat ja kuntoilijat voivat saada riittävästi energiaa ja ravintoaineita hyvin koostetusta vegaanisesta ruokavaliosta jopa äärimmäistä kestävyyttä ja suorituskykyä vaativissa lajeissa.[42]
Vegaanista ruokavaliota noudattavat urheilijat ovat keskimäärin kevyempiä verrattuna kaikkiruokaisiin. Heidän pienempi painonsa parantaahapenottokykyä suhteessa kehon painoon (VO2max ml/kg), mikä puolestaan parantaa aerobista kapasiteettia. Kasvisruokavalioiden on osoitettu vähentävän myösrasvakudoksen määrää ja parantavan kehon koostumusta varsinkin yleisessä väestössä. Tämä johtuu muun muassa kasvisruokavalioiden korkean kuitupitoisuuden, niiden aikaan saaman voimakkaammasta kylläisyydentunteesta ja niiden matalasta energiatiheydestä. Lisäksi kasvisruokavalio voi suurentaa aterianjälkeistä energiankulutusta, mikä johtuu luultavasti mitokondrioiden entsyymiaktiivisuuden lisääntymisestä.[42]
Vegaaniurheilijoilla on todettu olevan kaikkiruokaisiin verrattuna erilainensydämen rakenne ja parempi sydämen systolinen ja diastolinen toiminta. Lisäksi kasvisruokavalion noudattaminen alentaaveren viskositeettia eli tekee verestä juoksevampaa. Samallaverisuonten seinämistä tulee joustavampia, mikä mahdollisesti osaltaan tehostaa työskentelevien lihasten hapensaantia. Teoriassa nämä vaikutukset voisivat edistää suorituskykyä veren ja hapen kulkeutuessa työskenteleviin lihaksiin tavallista tehokkaammin.[42]
Kasvisruokavaliot, kuten vegaaninen ruokavalio, sisältävät yleensä runsaasti hiilihydraatteja, mikä edistääglykogeenivarastojen täyttymistä, parantaa edellytyksiä kovalle harjoittelulle ja lykkää uupumusta kestävyyssuorituksissa. Riittävä hiilihydraattien saanti sekä kokonaisuutena että ennen urheilusuorituksia edistää urheilijoiden suorituskykyä erityisesti yli 90 minuuttia kestävissä kestävyyssuorituksissa ja kovatehoisissa intervallisuorituksissa. Riittävää hiilihydraattien saantia pidetään urheilijoiden ruokavalion koostamisessa tärkeimpänä asiana, mutta siitä huolimatta monet urheilijat saavat niukasti hiilihydraatteja.[42]
Kasvisruokavaliot sisältävät elintarviketieteen maisteri Olli Ilanderin mukaan runsaasti polyfenolipitoisia ruoka-aineita, kuten hedelmiä, marjoja,sipuleita,kaakaota jateetä, jotka vähentävät kovan harjoittelun aiheuttamaa oksidatiivista stressiä. Polyfenolipitoisen ruoan, kutenpunajuuri, sipulikasvit,granaattiomena,vesimeloni,mustikka,mustaherukka ja kirsikka, riittävä päivittäinen käyttö voi vähentää rasituksen aiheuttamia lihasvaurioita ja tulehdusta sekä lihasten kipeytymistä (DOMS) ja saattaa nopeuttaa suorituskyvyn palautumista.[42]
Tunnetut huippu-urheilijat, kuten tenniksen pelaajaVenus Williams jaFormula 1 -kuljettajaLewis Hamilton sekä monet muut erityisestipalloilu-,kamppailu- ja kestävyyslajeissa maailman parhaimmistoon kuuluvat urheilijat, ovat julkisuudessa kertoneet noudattavansa vegaanista ruokavaliota.[42]
Lihaskasvun kannalta keskeinen asia on ravinnosta saatava proteiinin määrä sekä proteiinien monipuolinen aminohappokoostumus.[93] Tutkimuksissa on osoitettu, että kasviproteiini voi kasvattaa lihaksia yhtä tehokkaasti kuin eläinproteiinikin, kunhan sitä nautitaan tarpeeksi.[93] Tällaisia tutkimustuloksia on saatu muun muassa tutkimuksessa, johon otti osaa ammattivapaaottelijoita.[93] Tarkkailujaksolla he söivätheraproteiinin sijaan verrattaen runsaastiriisiproteiinia, jossa on hyvä aminohappokoostumus.[93] Huippu-urheilun ja vegaaniruokavalion yhdistäminen on mahdollista, sillä kasviproteiinilla voi saada yhtä hyvää lihasten kasvua ja kehittymistä kuin lihaproteiinilla.[94]
Asiasta ei syksyyn 2021 mennessä ollut tarpeeksi kattavia tutkimuksia, mutta näyttää siltä, ettävoimaharjoittelun jälkeen vegaanien on syytä kiinnittää erityistä huomiota harjoituksen jälkeen nautittavaan ateriaan, jotta siinä olisi riittävästileusiinia (2–3 grammaa) ja kaikkia välttämättömiä aminohappoja (noin 10 grammaa). Näin on syytä toimia, jottalihasproteiinisynteesi olisi mahdollisimman tehokasta. Raskaan harjoituksen jälkeisellä aterialla olisi suotavaa käyttää kasviperäistä proteiinilisää, jonka aminohappopitoisuus ja hyväksikäyttö on prosessoinnin seurauksena parempi kuin tavallisessa kasvisruuassa. Vaihtoehtoisesti urheilija tai kuntoilija voi täydentää ateriaa aminohappovalmisteella. On myös mahdollista, että vegaaneilla riittävän iso proteiinin kerta-annos on tärkeää lihasmassan kasvun kannalta myös illan viimeisellä aterialla ennennukkumaanmenoa, mutta tämän suhteen näyttö ei ole vielä kovin vahvaa.[42]
Kansainväliset asiantuntijat eivät ole yksimielisiä vegaaniruokavalion sopivuudesta lapsille ja nuorille. Yhdysvaltojen ravitsemusasiantuntijoiden yhdistys pitää hyvin suunniteltua vegaanista ruokavaliota sopivana myös lapsille ja nuorille, mutta esimerkiksi Saksan ravitsemustieteen yhdistys ei suosittele vegaaniruokavaliota lapsille ja nuorille liian suuren ravintoaineiden puutoksen riskin vuoksi. Suomalaisissa lapsiperheiden ruokasuosituksissa todetaan, että vegaaniruokavalio sopii huolellisesti toteutettuna myös pienille lapsille, jos siinä käytetään muun muassa ravintolisiä, täydennettyjä elintarvikkeita sekä monipuolisia kasviproteiininlähteitä.[7]
Vuonna 2021 julkaistussa 40 lapsen, joista kuusi noudatti vegaanista ruokavaliota, suomalaistutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että kaikilla tutkimukseen osallistuneilla pienillä vegaanilapsilla oli huomattavasti muita lapsia alhaisemmat veren D-vitamiinipitoisuudet, vaikka he söivät D-vitamiinilisiä. Vaikka A-vitamiinin saanti oli ollut suositusten mukaista, kaikilla oliseerumin ja biomarkkerien perusteella A-vitamiinivaje ja heikkoDHA-rasvahappojen taso, mikä herätti pelkoja näönterveydestä. Tulosten perusteella veganismia ei voi suositella lapsille ennen kuin sen turvallisuudesta laaditaan yksityiskohtaisia pitkittäis- ja poikkileikkaustutkimuksia.[95]
On myös havaittu, että kasvipohjaisia maitoja juovat kolmivuotiaat ovat selvästi muita lapsia lyhyempiä ja että jokainen päivittäin nautittu 2,5 desilitran suuruinen kasvimaitoannos, joka juotiin lehmänmaidon sijaan, korreloi puolen sentin suuruisen pituusvähenemän kanssa, mistä arviolta 0,4 senttiä johtui maitojuomavalinnoista. Pituuden vähenemisen havaittiin olevan suorassa suhteessa kasvimaidon kulutuksen kanssa siten, että 5 annosta päivässä nauttivat lapset olivat kaikkein lyhimpiä suhteutettuna vanhempien pituuteen, tulotasoon, lapsen painoindeksiin ja eräisiin muihin pituuden kanssa korreloivin seikkoihin. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että runsas lehmänmaidon juonti lisää lapsen pituutta, mutta kyseinen ilmiö selitti vain osittain sitä, että maidon korvaaminen kasvimaidolla heikensi tutkimukseen osallistuneiden lasten pituuskasvua.[96][97] Soijasta ja kaurasta valmistetuissa maidoissa on runsaasti terveydelle haitallista nikkeliä[98].
Vegaanisen ruokavalion toimivuutta lapsilla on tutkittu vasta vähän, eikä aikuisilla tehtyjen tutkimusten tuloksia voida yleistää lapsiin[99]. Vanhempia kehotetaan siksi tarkkailemaan aktiivisesti vegaanisen ruokavaliolla olevien lastensa ravintoaineiden saantia, ja keskustelemaan siitä asiantuntijoiden kanssa. Vegaaniliiton mukaan lapsi kuitenkin pärjäisi hyvin suunnitellulla ja monipuolisella vegaanisella ruokavaliolla, kunhan B12-vitamiini annetaan vitamiinipillereinä ja kalsiumin saantiin kiinnitetään huomiota.[100]
↑Miten Suomi söi 2008–2016? Erityisruokavaliot ja niiden taustatekijät Piia Jallinoja & Mikko Jauho & Essi Pöyry.Miten Suomi söi 2008–2016? Yhteiskuntapolitiikka 84 (2019):2
↑Eshel, Gidon & Martin, Pamela: Diet, Energy and Global Warming (s. 15–18) The University of Chicago, Dept. of the Geophysical Sciences, Earth Interactions. toukokuu 2005. Viitattu 2.9.2018. (englanniksi) Web archive 2007
↑Nutritional and greenhouse gas impacts of removing animals from US agriculture. Proceedings of the National Academy of Sciences, 13.11.2017, 114. vsk, nro 48. doi:10.1073/pnas.1707322114Artikkelin verkkoversio.
↑Institute of Medicine (US) Standing Committee on the Scientific Evaluation of Dietary Reference Intakes, Institute of Medicine (US) Subcommittee on Interpretation and Uses of Dietary Reference Intakes: Using the Adequate Intake for Nutrient Assessment of Groups. National Academies Press, 2000. Teoksen verkkoversio Viitattu 19.3.2019.
↑Marco Springmann, H. Charles J. Godfray, Mike Rayner, Peter Scarborough: Analysis and valuation of the health and climate change cobenefits of dietary change. Proceedings of the National Academy of Sciences, 12.4.2016, 113. vsk, nro 15, s. 4146–4151. PubMed:27001851doi:10.1073/pnas.1523119113Artikkelin verkkoversio.
↑Fayth L. Miles, Jan Irene C. Lloren, Ella Haddad, Karen Jaceldo-Siegl, Synnove Knutsen, Joan Sabate, Gary E. Fraser: Plasma, Urine, and Adipose Tissue Biomarkers of Dietary Intake Differ Between Vegetarian and Non-Vegetarian Diet Groups in the Adventist Health Study-2. The Journal of Nutrition, 1.4.2019, 149. vsk, nro 4, s. 667–675. PubMed:30770530doi:10.1093/jn/nxy292ISSN 1541-6100Artikkelin verkkoversio.
↑abLignans Micronutrient Information Center, Oregon State University, oregonstate.edu. Viitattu 15.9.2021. (englanniksi)
↑Zeisel SH , da Costa K-A . Choline: an essential nutrient for public health. Nutr Rev 2009;67:615–23. Volume.doi:10.1111/j.1753-4887.2009.00246.x
↑Jiang X , West AA , Caudill MA , et al . Maternal choline supplementation: a nutritional approach for improving offspring health? Trends Endocrinol Metab 2014;25:263–73.doi:10.1016/j.tem.2014.02.001
↑Jeenan Kaiser, Kim R van Daalen, Arjun Thayyil, Mafalda Tasso de Almeida Ribeiro Reis Cocco, Daniela Caputo, Clare Oliver-Williams: A Systematic Review of the Association Between Vegan Diets and Risk of Cardiovascular Disease. The Journal of Nutrition, 8.4.2021, nro nxab037. doi:10.1093/jn/nxab037ISSN 0022-3166Artikkelin verkkoversio.
↑abTimothy J. Key, Paul N. Appleby, Elizabeth A. Spencer, Ruth C. Travis, Andrew W. Roddam, Naomi E. Allen: Cancer incidence in vegetarians: results from the European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition (EPIC-Oxford). The American Journal of Clinical Nutrition, 2009-05, nro 5, s. 1620S–1626S. PubMed:19279082doi:10.3945/ajcn.2009.26736MISSN 1938-3207Artikkelin verkkoversio.
↑Michael J. Orlich, Pramil N. Singh, Joan Sabaté, Jing Fan, Lars Sveen, Hannelore Bennett, Synnove F. Knutsen, W. Lawrence Beeson, Karen Jaceldo-Siegl, Terry L. Butler, R. Patti Herring, Gary E. Fraser: Vegetarian dietary patterns and the risk of colorectal cancers. JAMA internal medicine, 2015-05, 175. vsk, nro 5, s. 767–776. PubMed:25751512doi:10.1001/jamainternmed.2015.59ISSN 2168-6114Artikkelin verkkoversio.
↑Åshild Bjørnerem, Luai A. Ahmed, Lone Jørgensen, Jan Størmer, Ragnar M. Joakimsen: Breastfeeding protects against hip fracture in postmenopausal women: The Tromsø study. Journal of Bone and Mineral Research, 2011, nro 26, s. 2843–2850. doi:10.1002/jbmr.496ISSN 1523-4681Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑Tammy Y. N. Tong, Paul N. Appleby, Miranda E. G. Armstrong, Georgina K. Fensom, Anika Knuppel, Keren Papier: Vegetarian and vegan diets and risks of total and site-specific fractures: results from the prospective EPIC-Oxford study. BMC Medicine, 23.11.2020, nro 18, s. 353. PubMed:33222682doi:10.1186/s12916-020-01815-3ISSN 1741-7015Artikkelin verkkoversio.
↑Marta Fusano, Isabella Fusano, Michela Gianna Galimberti, Matelda Bencini, Pier Luca Bencini: Comparison of Postsurgical Scars Between Vegan and Omnivore Patients. Dermatologic Surgery: Official Publication for American Society for Dermatologic Surgery [et Al.], 3.8.2020. PubMed:32769530doi:10.1097/DSS.0000000000002553ISSN 1524-4725Artikkelin verkkoversio.
↑Margo Mountjoy, Jorunn Sundgot-Borgen, Louise Burke, Susan Carter, Naama Constantini, Constance Lebrun: The IOC consensus statement: beyond the Female Athlete Triad--Relative Energy Deficiency in Sport (RED-S). British Journal of Sports Medicine, 2014-04, nro 7, s. 491–497. PubMed:24620037doi:10.1136/bjsports-2014-093502ISSN 1473-0480Artikkelin verkkoversio.
↑Hovinen, Topi et al.: Vegan diet in young children remodels metabolism and challenges the statuses of essential nutrients. EMBO Molecular Medicine, 20.1.2021, 2021. vsk, nro 13. doi:10.15252/emmm.202013492Artikkelin verkkoversio.
↑T. A. Marshall, A. M. Curtis, J. E. Cavanaugh, J. J. Warren, S. M. Levy: Higher Longitudinal Milk Intakes Are Associated with Increased Height in a Birth Cohort Followed for 17 Years. The Journal of Nutrition, Heinäkuu 2018. doi:10.1093/jn/nxy071Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
Juppi, Pirita & Peltokoski, Jukka & Pyykkönen, Miikka (toim.): Liike-elämää : Vastakulttuurinen radikalismi vuosituhannen vaihteessa. (SoPhi 70) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2003. ISBN 952-5092-85-2
Konttinen, Esa & Peltokoski, Jukka: Ympäristöprotestin neljäs aalto : Eläinoikeusliike ja uuden polven ympäristöradikalismi 1990-luvulla. (SoPhi 85) Jyväskylä: Minerva: Jyväskylän yliopisto, 2004. ISBN 952-5478-21-1
Niemi, Mari K. (toim.): Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoriaa. Helsingissä: Ajatus, 2008. ISBN 978-951-20-7576-8
Francione, Gary L. & Charlton, Anna (toim.): EAT LIKE YOU CARE An Examination of the Morality of Eating Animals. Exempla Press, 2003. ISBN 978-1-492-38651-3
Gould, Merkka; Voutilainen, Eeva: Kasvissyöjäksi : miksi ja miten. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-450-4
Gunnarsson, Karin: Eläinystävällisen kuluttajan opas. ((Handla djurvänligt: En konsumentguide från förbundet djurens rätt.) Suomentanut ja Suomen oloihin soveltanut Helena Telkänranta. 3. korjattu painos) Helsinki: Eläinsuojeluliitto Animalia, 2006. ISBN 951-98700-7-5
Jäntti, Eeva: Vegaanin käsikirja : Ravintoa ilman eläinkunnan tuotteita. Helsinki: Kansan sivistystyön liitto, 1997. ISBN 951-9455-59-0
.jpg)
