| Vartijat | |
|---|---|
| Watchmen | |
 Vartijoiden kansikuva vuoden 2009 painoksesta. | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Alan Moore |
| Kuvittaja | Dave Gibbons |
| Kansitaiteilija | Dave Gibbons |
| Kustantaja | DC Comics |
| Julkaistu | 1986 |
| Sivumäärä | 416 |
| ISBN | 9781401219260 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Jouko Ruokosenmäki |
| Kustantaja | Egmont |
| Julkaistu | 2006 |
| ISBN | 952-469-573-1 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta | |
| Infobox OK | |
Vartijat (Watchmen) onAlan Mooren kirjoittama jaDave Gibbonsin kuvittama 12-osainensarjakuvaromaani vuodelta1986. Englanninkielisen alkuteoksen on kustantanutDC Comics, ja suomeksi tarinan on julkaissutEgmont Kustannus vuonna 2006.
Sarjakuvan tarina kertoo entisistä naamiosankareista, joista osa jatkaa edelleen toimintaansa valtion tai oman oikeutuksen nojalla, ja osa on vetäytynyt eläkkeelle. Kun Koomikko-niminen naamiosankari surmataan New Yorkissa, Rorschach-niminen sankari alkaa tutkia tapausta ja luo teorian ”naamiotappajasta”, joka jahtaa entisiä supersankareita. Paljastuu, että Koomikko oli päässyt selville juonesta, jonka on tarkoitus muuttaa maailmaa. Tohtori Manhattanin, ainoan sankarin jolla on varsinaisia supervoimia, vetäydyttyä Marsiin Neuvostoliitto alkaa uhitella Yhdysvalloille ja maailma ajautuuydinsodan partaalle.
Vartijat onFrank MillerinYön Ritarin ohella ensimmäisiäsarjakuvaromaani-nimikkeellä markkinoituja teoksia.[1] Se on saanut useitaKirby- jaEisner-palkintoja, ja se on ainoaHugo-palkinnon (1987) saanut sarjakuvaromaani. Vartijat on myös ainoa sarjakuva, joka on mukanaTime-lehden luettelossa ”100 parasta romaania vuodesta 1923 nykyaikaan”.[2]
Sarjakuvasta yritettiin sen ilmestymisestä alkaen tehdä elokuvaversio, ja projekti kävi läpi useita studioita. Maaliskuussa 2009Zack Snyderin ohjaamaWatchmen sai lopulta ensi-iltansa.
Vuonna 1985DC Comics osti oikeudet moniin Charlton Comics -yhtiön sarjakuvasankareihin.[3] Samaan aikaan käsikirjoittajaAlan Moore suunnitteli sarjakuvatarinaa, jossa hän aikoi käyttää suurelle yleisölle tuntemattomia supersankareita, joita olisi mahdollista uudistaa. Hän oli toiminut menestyksekkäästi samoin joMiracleman-sarjakuvan kanssa. Alkuun hän ajatteli voivansa käyttää MLJ ComicsinMighty Crusaders -sarjan hahmoja ja alkoi työstää tarinaa, jonka alussaThe Shield -nimisen supersankarin ruumis löytyisi satamasta. Mooren mielestä sillä ei ollut väliä, mitä hahmoja hän lopulta käyttäisi tarinassaan, kunhan lukijat tunnistaisivat heidät. Lisäksi tarinan etuna olisi yllättävyys, kun lukijat vähitellen havahtuisivat huomaamaan, millainen näiden hahmojen todellisuus oli.[4] Moore päätti käyttää tätä asetelmaa, kun hän alkoi suunnitella tarinaa Charlton-yhtiön hahmoille. Tarinan nimeksi piti tullaWho Killed The Peacemaker.[5] Hän lähetti juoniehdotuksensa DC:n toimittajalleDick Giordanolle,[6] joka suhtautui siihen myönteisesti, mutta ehdotti kuitenkin Moorelle, että tämä suunnittelisi tarinaan omat hahmot.[7]Giordiano pelkäsi, että Mooren suunnittelema juoni olisi johtanut joko kalliiden hahmojen kuolemaan tai vaikeasti jatkettavaan tilanteeseen. Aluksi Moore epäili, että lukijat eivät samaistuisi hänen hahmoihinsa, mutta on myöhemmin muuttanut mieltään. Hän on sanonut: "Lopulta tajusin, että jos kirjoittaisin hahmot niin hyvin, että he vaikuttavat lukijoiden mielestä tutuilta, se [tarina] voisi toimia."[4]
KuvittajaDave Gibbons, joka oli työskennellyt Mooren kanssa aiemminkin, kuuli hänen työskentelevän uuden sarjan kanssa ja tiedusteli, voisiko olla mukana. Moore lähetti juonikuvauksen hänelle.[8] Gibbons halusi kuvittaa tarinan, ja hänet palkattiin piirtäjäksi, kun Giordano oli ensin varmistunut Mooren hyväksynnästä[9]. Gibbons pyysi mukaan myös värittäjäJohn Higginsin, sillä hän piti tämän "erikoisesta" tyylistä. Higgins asui lähellä Gibbonsia, joten he kykenivät keskustelemaan työstä kasvokkain eikä heidän tarvinnut käyttää postia, mikä olisi hidastanut työn tekoa[5]. Projektin uutena toimittajana aloittiLen Wein, ja Giordano jättäytyi taka-alalle ja valvoi sitä vain yleisesti. Kuten Giordano, Weinkin antoi Moorelle ja Gibbonsille vapaat kädet projektin suhteen. Giordano onkin myöhemmin huomauttanut: "Kuka korjaisi Alan Mooren töitä, luojan tähden?" (Who copyedits Alan Moore, for God's sake?)[6].
Kun Moore ja Gibbons olivat saaneet luvan sarjan tekemiseen, he vetäytyivät Gibbonsin kotiin luomaan hahmoja[7]. Heihin vaikutti huomattavastiMad-lehdessä julkaistu parodiaTeräsmiehestä, nimeltäänSuperduberman. Moore kertoi: " Me halusimme tehdäSuperdubermanista sata kertaa dramaattisemman ja vähemmän koomisen"[7]. Moore ja Gibbons päättivät luoda tarinan, joka veisi tutunoloiset ja vanhanaikaiset supersankarit kokonaan uuteen todellisuuteen.[10] Moore on myös sanonut, ettäVartijoita käsikirjoittaessaan hänen mielessään oli supersankareidenMoby Dick. Sillä hän tarkoitti teosta, jonka sisältö olisi tiivis ja jolla olisi painoarvoa[11]. Moore käytti Charlton-yhtiön hahmoja päähahmojensa esikuvina, mutta häntä inspiroi myös elokuvaohjaajaKenneth Angerin kirjaHollywood Babylon. Siitä hän otti vaikutteita mm. Sally Jupiterin elämäntarinaan ja Hollis Masonin murhaan, jonka esikuvana oli näyttelijäRamón Novarron raaka kuolema.[12] Moore antoi Gibbonsille vapaat kädet hahmojen ulkonäön suunnitteluun, ja Gibbons käytti kolme viikkoa pelkästään hahmoluonnoksien tekemiseen[5]. Hän suunnitteli hahmot tarkoituksellisen yksinkertaisiksi, jotta ne olisi helppo piirtää yhä uudelleen. Tästä syystä Rorschachista tuli hänen suosikkihahmonsa. Gibbonsin mukaan ei tarvinnut osata piirtää kuin hattu, niin osasi piirtää Rorschachin.[13]
Kun Moore oli kirjoittamassa sarjan ensimmäistä osaa, hän tajusi, että juonessa oli materiaalia vain kuuteen osaan, vaikka hän oli tehnytDC Comicsin kanssa sopimuksen kahdestatoista numerosta. Moore ratkaisi ongelman korvaamalla puuttuvat kuusi numeroa tarinoilla, jotka juonen eteenpäin kuljettamisen sijaan käsittelivät hahmojen alkuperää[14]. Toisinaan Moore joutui ottamaan yhteyttä toiseen käsikirjoittajaan,Sandman-sarjakuvasta tunnettuunNeil Gaimaniin, ja pyytämään lainauksia ja sitaatteja tarinaansa varten[14]. Kun ensimmäisen osan käsikirjoitus oli valmis, Moore lähetti sen Gibbonsille. Tämä on kertonut, että ensimmäisen osan käsikirjoitus oli noin 101 sivua pitkä ja käsitti hyvinkin tarkkoja kuvauksia ympäristöstä, eikä niillä välttämättä edes ollut yhteyttä heidän alkuperäisiin suunnitelmiinsa.[15] Yksityiskohtaisuudesta huolimatta Moore oli lisännyt lähes jokaisen kuvauksen perään lauseen: "Jos tämä ei toimi, keksi jotain muuta." Gibbons pysyi kuitenkin uskollisena Mooren näkemyksille ja toteutti hänen kuvauksensa.[16] Gibbonsilla oli loppujen lopuksi suuret vapaudet sarjakuvan visuaalisen ilmeen suhteen, vaikka hän joutuikin usein viime hetkellä täydentämään ruutujen taustoja, koska oli jättänyt pois jonkin Mooren mielestä välttämättömän yksityiskohdan[11].
Vaikka sarjakuvan rakenne oli suunniteltu huolellisesti, sen valmistuminen vei aikaa. Marraskuussa 1986 Moore ilmoitti, että asetetuista aikarajoista saatettaisiin myöhästyä. Sarjakuvasta oli tuolloin juuri julkaistu viides osa, ja Moore oli kirjoittamassa vasta yhdeksättä[15]. Gibbonsin mukaan suurin syy myöhästymiseen oli se, että Moore lähetti hänelle kerrallaan materiaalia vain muutaman sivun edestä. Tämä oli alkanut neljännen osan ilmestymisen jälkeen. Kun käsikirjoitetut sivut oli piirretty puhtaaksi, Gibbons joutui usein soittamaan Moorelle ja pyytämään lisää käsikirjoitusliuskoja[17]. Hitaan työskentelyn takia työparille tuli kiire viimeisten osien aikana, ja Moore joutui lähettämään käsikirjoitettuja sivuja taksilla viidenkymmenen mailin päähän Gibbonsille piirrettäväksi. Gibbonskin joutui ajan säästämiseksi turvautumaan apuun, niin että hänen vaimonsa ja lapsensa luonnostelivat hänelle sivuja valmiiksi käsikirjoituksen pohjalta[14]. Moorekin joutui suostumaan kompromisseihin ja esimerkiksi lyhentämään Ozymandiaksen repliikkejä kohdassa, jossa tämä yllättää Rorschachin. Gibbons ei ensin saanut hahmojen välistä keskustelua mahtumaan yhdelle sivulle[18].
Kirjoittaessaan tarinan viimeistä osaa Moore huomasi, että hänen suunnittelemansa loppu sisälsi yhtäläisyyksiäÄärirajoilla-televisiosarjan jaksoon ”The Architects of Fear”. Moore ja Wein ajautuivat riitaan keskenään, koska Moore halusi tässä tilanteessa muuttaa alkuperäistä loppua. Hän sai tahtonsa läpi, mutta lisäsi viimeiseen osaan viittauksen kyseiseen jaksoon. Kohtauksessa Sally Jupiterin talossa oleva televisio on päällä, ja kuuluttaja esittelee sarjan ja päivän jakson nimen.[16].
Vartijoiden sarjakuvamaailman historia noudattaa todellisuutta vuoteen1938 asti, jolloin ensimmäinen naamiosankari Huppuoikeus aloitti uransa. Naamioidut sankarit muuttavat 1900-luvun tapahtumia dramaattisesti: näkyvimmät muutokset ovatRichard Nixonin presidenttiyden jatkuminen jaVietnamin sodan päättyminen Yhdysvaltain voittoon.[19] Tarinan henkilöistä Tohtori Manhattan on ainoa, jolla on käytettävissään sarjakuvien supersankareille ominaisia yli-inhimillisiä kykyjä.[20]
Vartijoiden tarina sijoittuu vuoteen1985 ja alkaa, kun naamiosankari Koomikko murhataan. Rorschach-niminen laiton naamiosankari alkaa selvittää tapausta ja kehittää mielessään teorian "naamiotappajasta", joka jahtaa sankareita. Hän kertoo siitä ensimmäiseksi entiselle naamiosankarille ja ystävälleen Dan Dreibergille, joka tunnetaan Yöpöllönä. Rorschach ei ole ollut Dreibergin kanssa tekemisissä sitten vuoden1977, jolloin naamiosankareiden toiminta kiellettiin. Rorschach varoittaa naamiotappajasta myös Adrian Veidtia (Ozymandiasta) ja Tohtori Manhattania sekä tämän tyttöystävää Laurie Juspeczykia, joka tunnettiin naamiosankarina nimellä Silkkiaave. Kukaan ei kuitenkaan otavainoharhaiseksi leimattua Rorschachia vakavasti.
Samaan aikaanNeuvostoliitto alkaa uhataAfganistanin rajoja. Yhdysvallat päättää lähettää Tohtori Manhattanin televisiohaastatteluun rauhoittamaan kansaa. Haastattelu muuttuu kuitenkin painajaiseksi, kun eräs toimittaja väittää Manhattanin aiheuttaneensyövän entiselle vaimolleen ja monille muillekin, joiden kanssa on ollut tekemisissä. Toimittajien painostuksen takia Manhattan lopulta pakeneeMarsiin. Laurie oli aikaisemmin riidellyt Manhattanin kanssa, ja hallituksen agentit pitävät häntä osasyyllisenä Manhattanin lähtöön. Hän joutuu lähtemään sotilastukikohdasta ja muuttaa Dreibergin luokse asumaan.
Seuraavaksi Adrian Veidt yritetään murhata. Rorschachin mielestä se osoittaa, että naamiotappaja on olemassa, ja myös Dreiberg alkaa uskoa siihen. Rorschach jatkaa murhatutkimuksiaan ja alkaa kiristää Moolok-nimistä entistä naamiorikollista, joka oli mukana Koomikon hautajaisissa. Rorschach saa tietää, että Koomikko kävi Moolokin luona ennen kuolemaansahumalassa ja naamiotta. Koomikko oli kertonut Moolokille saaresta, jolla elää tiedemiehiä ja taiteilijoita suunnittelemassa jotakin hirvittävää. Rorschach jatkaa tutkimuksiaan alamaailman yökerhoissa, mutta tutkimukset eivät etene. Vihdoin hän saa Moolokilta viestin, jossa tämä kertoo haluavansa paljastaa lisää tietoja. Rorschach menee tapaamaan häntä, mutta löytääkin hänet ammuttuna kotoaan, jolloin poliisit piirittävät talon. Rorschach pidätetään ja viedään vankilaan. Hänen oikeaksi nimekseen paljastuu Walter Kovacs.
Sillä aikaa Dreibergin ja Laurien suhde syvenee. He pukevat vanhat naamiosankaripukunsa ylleen ja pelastavat palavaan taloon jääneet ihmiset. Sen jälkeen Yöpöllö päättää, että heidän tulisi vapauttaa Rorschach ja alkaa tutkia naamiotappajateoriaa tosissaan. Kun Rorschach on saatu vapautettua, Tohtori Manhattan ilmestyy Laurien luokse ja pyytää tätä lähtemään mukanaan Marsiin, jossa he voivat keskustella Tohtorin mahdollisesta paluusta Maahan. Neuvostoliitto on tällä välin hyökännyt Afganistaniin tietoisena siitä, ettei Tohtori Manhattan ole enää Yhdysvaltojen hallinnassa. Maailma on luisumassa yhä lähemmäsydinsotaa.
Yöpöllö ja Rorschach alkavat kahdestaan etsiä naamiotappajaa kiertelemällä alamaailman kapakoissa, ja he saavat tietää, että entinen naamiosankari Adrian Veidt on kaiken takana. Rorschach kirjoittaa tapauksesta päiväkirjaansa ja lähettää senäärioikeistolaisenNew Frontiersman -lehden toimitukseen. Sen jälkeen he lähtevät matkaan kohtiEtelämannerta, johon Veidt on rakennuttanut tukikohtansa.
Sillä aikaa Laurie ja Manhattan keskustelevat Marsissa maan tulevaisuudesta. Manhattan on menettänyt uskonsa ihmisiin, eikä enää pidä elämää merkityksellisenä. Laurie onnistuu kuitenkin muuttamaan hänen mielensä, ja he lähtevät takaisin maahan.Takionien odottamattoman ilmaantumisen takia matka kuitenkin kestää oletettua kauemmin.
Etelämantereelle saavuttuaan Rorschach ja Yöpöllö löytävät Veidtin, joka paljastaa heille juonensa. Hän aikoo lopettaakylmän sodan ja luoda maailmaan rauhan. Tästä syystä hän on palkannut tiedemiehiä, elokuvienerikoistehosteiden asiantuntijoita ja monia muita alojensa huippuja suunnittelemaan avaruusolion, jolle on asennettu lapsimeedion aivot. Kehittelemänsäteleportin avulla Veidt pystyy siirtämään olion minne haluaa, mutta ongelma on, ettei olio selviä hengissä siirrosta vaan räjähtää. Kun jättiläismäinen avaruusolio, jonka aivot on täytetty sarjakuvakäsikirjoittajan suunnittelemalla informaatiolla muukalaisten kulttuurista, siirretäänNew Yorkiin, kolme miljoonaa ihmistä kuolee.
Laurie ja Manhattan saapuvat New Yorkiin, johon olento on juuri saapunut, ja huomaavat aiheutuneet tuhot. Manhattan kykenee aistimaan takioneista olion lähtöpaikan, ja hän siirtyy Laurien kanssa Veidtin tukikohtaan. Veidt huijaa Manhattania ja onnistuu tuhoamaan hänet atomihajottimella, mutta Manhattan kokoaa itsensä uudelleen ja Veidt jää nopeasti alakynteen. Hänen kymmenistä televisioistaan näkyvät uutiset kuitenkin kertovat, että Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ovat sopineet lopettavansa vihamielisyydet ja liittoutuvansa yhteistä, "ulkoavaruudesta" tullutta vihollista vastaan. Tässä tilanteessa Manhattan, Yöpöllö ja Laurie ymmärtävät, että paljastamalla Veidtin juonen he vain tuhoaisivat maailmanrauhan mahdollisuuden, joten he päättävät pysyä vaiti. Rorschach ei kuitenkaan suostu siihen vaan poistuu Veidtin linnakeesta, jolloin tohtori Manhattan räjäyttää hänet. Sen jälkeen Manhattan päättää jättää maapallon lopullisesti.
Tarinan lopussaNew Frontiersmanin päätoimittaja ei keksi uutta etusivun juttua, koska Neuvostoliitosta ei saa enää uuden uhan takia kirjoittaa mitään pahaa. Hän antaa toimitusapulaiselle luvan kirjoittaa lehteen, mitä vain haluaa. Apulainen päättää käyttää hyväkseen postin tuomia artikkeleita ja tavaroita, joiden joukossa myös Rorschachin päiväkirja on. Sarjakuvan lopussa ei kuitenkaan käy ilmi, käyttääkö toimitusapulainen Rorschachin päiväkirjaa vai ei.
Edward Blake/Koomikko löydetään kuolleena heti tarinan alussa, ja hänen murhansa käynnistää juonen. Koomikko esiintyy tarinan takaumissa, ja hänen luonteensa paljastuu osittain. Koomikonhahmo perustuu Charlton ComicsinPeacemaker-nimiseen hahmoon, mutta häneen on lisätty myös piirteitäMarvel-kustantamonNick Furysta. Moore ja Gibbons näkivät Koomikon "Gordon Liddyn kaltaisena hahmona, vain paljon isompana"[4]. Liddy työskenteliValkoisessa talossa Nixonin presidenttikaudella ja suunnitteli murron demokraattisen puolueen päämajaan, mikä lopulta johtiWatergate-skandaaliin ja Nixonin eroon. Koomikko on ollut Tohtori Manhattanin lisäksi ainoa naamiosankari, jota valtio on tukenut vuoden 1977 Keene-asetuksen jälkeen. Hän yritti raiskata ensimmäisen Silkkiaaveen 1940-luvulla.
Jon Osterman/Tohtori Manhattan on hallituksen rahoittama supervoimakas olento, joka syntyi vuonna 1959, kun tiedemies Jon Osterman jäi kiinni sähkömagneettisia kenttiä purkavaan laitteeseen. Tohtori Manhattan perustuu Charlton ComicsinKapteeni Atomi -hahmoon. Toisin kuin muut sankarit, Manhattan näkee maailman kvantteina ja atomeina, eikä hän ymmärrä aikaa lineaarisena vaan elää jokaisessa hetkessä yhtaikaa. Tämä vaikuttaa hahmon ihmissuhteisiin. Kun Moore loi Manhattanin, hän ei halunnut kuitenkaan tehdä hahmostaan täysin tunteetonta. Siksi Manhattan yrittää säilyttää ihmismäiset tapansa, mutta vähitellen ne kuitenkin häviävät[11].
Dan Dreiberg/Yöpöllö on eläkkeelle jäänyt naamiosankari, jonka apuvälineet liittyivät pöllöihin: esimerkiksi ilmalaivaArchimedes on saanut nimensäDisneyn vuoden 1963Miekka kivessä -elokuvan pöllöltä. Yöpöllö on lihonut ja osittain erakoitunutkin, eikä hän tapaa tuttavistaan säännöllisesti muita kuin edeltäjäänsä Hollis Masonia. Yöpöllö perustuu Charlton-yhtiönBlue Beetle -hahmoon, jonka todellinen nimi oli Ted Kord. Koska Blue Beetlellä oli edeltäjä, Moore loi myös Dan Dreibergiä edeltäneen Yöpöllön, vanhan Hollis Masonin, joka oli siirtynyt sivuun naamiosankarin töistä 1950-luvulla ja perustanut autokorjaamon[4]. Richard Reynolds esitti kirjassaanSuper Heroes: A Modern Mytology näkemyksen, että vaikka Yöpöllö pohjautuukin Charlton-yhtiön hahmoon, sillä on enemmän yhteistä DC Comicsin oman hahmon,Batmanin, kanssa.[21]
Adrian Veidt/Ozymandias onAleksanteri Suuren jaRamses II:n innoittama entinen supersankari. Ozymandias jäi eläkkeelle kaksi vuotta ennen Keene-asetusta. Sen jälkeen hän on paljastanut oikean nimensä julkisuudessa ja perustanut nimeään kantavan yrityksen, joka myy muun muassa Ozymandias-aiheisia tuotteita. Ozymandias on Ramses II:nkreikankielinen nimi, ja se on tunnettu myösPercy Bysshe Shelleyn runostaOzymandias, jota siteerataan toiseksi viimeisen luvun lopussa. Veidtin kerrotaan olevan maailman älykkäin mies. Hahmo perustuu Charlton-yhtiönThunderbolt-hahmoon, jolta Moore omaksui ylivertaisen älykkyyden, voimat ja kylmän rationaalisen suhtautumisen eri asioihin[4]. Richard Reynolds on pannut merkille, että kun Veidt päättää auttaa maailmaa, hän omaksuu tahtomattaan useita perinteisesti sarjakuvien superrikollisiin yhdistettyjä piirteitä ja on siis omalla tavallaan tarinan "paha"[22].
Walter Kovacs/Rorschach onantisankari, jonka kasvoja peittää valkoinen naamio, joissa näkyy alati muuttuva, mutta symmetrinen musteläiskä; hahmon nimi tuleeRorschachin musteläiskätestistä. Rorschach on jatkanut rikosten torjujan uraansa lainsuojattomana, Keene-asetuksesta huolimatta, ja hän toimii suoraviivaisesti ja väkivaltaisesti. Moore halusi luoda hahmonsaSteve Ditkon esimerkin mukaan, joten hahmolla piti olla outo naamio, omituinen nimi ja K:lla alkava sukunimi. Hahmo perustuu Ditkon luomaanMr. A:han, mutta myös Ditkon Charltonille luoma hahmoThe Question toimi innoittajana[4]. Aatemaailmaltaan Rorschach onäärioikeistolainen.
Laurie Juspeczyk/Silkkiaave on edellisen Silkkiperhosen Sally Jupiterin tytär, joka on ollut vuosia Tohtori Manhattanin rakastajatar. Hahmo perustuu löyhästi Charltonin hahmoonNightshade, jonka luonteenpiirteistä Moore ei kuitenkaan pitänyt vaan lisäsi hahmoonsa melko vapaasti aineksia muista sankarittarista, kutenBlack Canarysta jaPhantom Ladysta[4].
Vartijat julkaistiin osissa vuosien 1986 ja 1987 aikana. Rajoitettu sarja (limited series) oli taloudellinen menestys, ja sen tuottama voitto auttoi DC Comics -kustantamoa nousemaan hetkeksi kilpailijansaMarvel Comicsin edelle sarjakuvamarkkinoilla.[23] Sarjan julkaiseminen kärsi myöhästymisistä, koska lehtien alkaessa ilmestyä vasta kolme numeroa oli piirretty puhtaaksi.Len Wein oli vaatinut, että ainakin kuusi numeroa pitäisi olla valmiina ennen julkaisemisen aloittamista. Myöhemmin aikataulusta myöhästyttiin siksi, että yhden osan tekemiseen kului kuukausi.[16]
Kun sarja päättyi vuonna 1987, se koottiin yksiin kansiin ja sitä alettiin markkinoida yhdessäFrank Millerin vuonna 1986 ilmestyneenYön Ritari -sarjan kanssasarjakuvaromaani-nimikkeen alla. Nimikkeen avulla DC ja muut kustantajat saattoivat julkaista sarjojaan uudessa muodossa, joka lähensi niitä kirjallisuuteen ja teki eroa sarjakuviin.[24] Sarjakuvaromaanit saivat paljon ylimääräistä huomiota, ja monet kirjastot alkoivat ottaa niitä valikoimiinsa.[24]
Vartijat sai sekä sarjakuvateollisuuden että sen ulkopuoliset kriitikot puolelleen.Time-lehti ylisti sitä parhaaksi uuden aallon sarjakuvaksi ja antoi sille hyvin positiivisen arvostelun.[25] Vuonna 1988Vartijat sai parhailletieteiskirjoille myönnettävänHugo-palkinnon ensimmäisenä sarjakuvana.[26]
Alan Moore ilmoitti vuonna 1985, että jos sarja saisi hyvän vastaanoton, hän ja Gibbons voisivat tehdäjatko-osan, joka olisi nimeltäänMinutemen ja kertoisi 1940-luvulla aloittaneista ensimmäisen sukupolven supersankareista.[27] Steve Whitaker vitsaili britannialaisessa sarjakuvaharrastajien lehdessä, että sellainen tarina keskittyisi todennäköisesti lesbojen, homoseksuaalien ja naamioitujen hullujen ympärille.[28] DC Comics innostui jatko-osasta ja ehdotti Moorelle ja Gibbonsille muitakin tarinan aiheitaMinutemenin lisäksi. Niitä olivatRorschach's Journal (suom.Rorschachin päiväkirja) jaThe Comedian's Vietnam War Diary (suom.Koomikon päiväkirja Vietnamin sodasta). DC:n toimittajat esittivät myös ehdotuksen, että muutkin piirtäjät ja käsikirjoittajat voisivat käyttää Mooren ja Gibbonsin luomaa sarjakuvamaailmaa.[29] KunThe Comedian's Vietnam War Diaryn suunnitelmista luovuttiin, koskaVietnamin sota oli hyvin suosittu aihe tuohon aikaan, tekijöille ehdotettiin myös ideaa, jonka nimi oliNite Owl/Rorschach Team (suom.Yöpöllö/Rorschachin tiimi).[29] Kumpikaan ei suostunut näihin suunnitelmiin, ja Moore vaati, ettei DC jatkaisi sarjaa uusien tekijöiden kanssa.[29] Tästä alkoi DC Comicsin ja Alan Mooren edelleen jatkuva riita sarjakuvan hahmojen ja maailman omistusoikeudesta. Moore päätti riidan takia lopettaa työskentelynsä DC Comicsille ja katkaista kaikki suhteensa isoihin kustantamoihin.[30]
Vartijat julkaistiinSuomessa ensimmäisen kerran vuonna 2006, kaksikymmentä vuotta alkuperäisteoksen jälkeen. Sen on kustantanutEgmont. Arvostellessaan sarjakuvanHelsingin Sanomissa 10. joulukuutaJussi Ahlroth sanoi, ettäVartijat "aloitti psykologisen realismin aikakauden supersankariperinteestä ponnistavassa angloamerikkalaisessa sarjakuvassa. Se näytti, että sarjakuvalla voi olla romaanilta edellytettävää psykologista mittakaavaa."[31] InternetsivustoKvaak.fi:n toimittajat Sippo Mentunen ja Vesa Kataisto taas kuvailivatVartijoiden olevan "suurta science fictionia, ja useampi kuin yksi rakkaustarina".[12]
Kirjasta otettiin seuraava painos vuonna 2009 tarinaan perustuvanelokuvan ilmestyttyä. Tuolloin 12.3.2009Turun SanomienKari Salminen arvosteli teoksen ja totesi "Parhaat amerikkalaiset sarjakuvat ovatkin brittiläisiä". Hän piti sarjakuvasta, mutta totesi että "on sitten se, pystyykö aikuinen ihminen lukemaan kertomuksia naamioiduista lain ja laittomuuden symboleista. Kaikki eivät pysty, ja se heille suotakoon".[32]
Vartijoiden pohjalta alettiin suunnitella elokuvaa jo sarjakuvan ilmestymisvuonna 1986, jolloin tuottajatLawrence Gordon jaJoel Silver ostivat elokuvan oikeudet20th Century Foxille.[33] Fox pyysi Alan Moorea tekemään käsikirjoituksen alkuperäistarinan pohjalta, mutta hän kieltäytyi.[34] Lopulta studio palkkasi käsikirjoittajaksiSam Hammin, joka muutti tarinan alkuperäistä loppua "hyväksyttävämmäksi" ja lisäsi siihen sekä salamurhan ettäaikaparadoksin.[34] Projekti pantiin kuitenkin jäihin ja siirrettiinWarner Bros.:lle vuonna 1991.[35]
SeuraavaksiTerry Gilliam kiinnitettiin ohjaajaksi jaCharles McKeown käsikirjoittajaksi. He päättivät käyttää Rorschachin päiväkirjaa kertojan äänenä ja ottivat mukaan sellaisia alkuperäisen sarjakuvan kohtauksia, joita Hamm oli jättänyt pois.[34] Gilliam ja Silver saivat kerättyä elokuvaa varten vain 25 miljoonaa dollaria, neljäsosan siitä mitä olisi välttämättä tarvittu, sillä heidän edellisten elokuviensa budjetit olivat kasvaneet liian suuriksi.[34] Lopulta Gilliam jätti projektin, koska alkuperäinen sarjakuva oli hänen mielestään mahdoton filmata.[36] Kun Warner hylkäsi koko projektin, Gordon pyysi Gilliamia ohjaamaan elokuvan itsenäisesti. Tämä kieltäytyi jälleen, sillä hänen mielestään sarjakuvasta olisi ollut parempi tehdä viiden tunnin minisarja kuin elokuva.[37]
Lokakuussa2001 Gordon lyöttäytyi yhteenLloyd Levinin jaUniversal Studios -yhtiön kanssa, jaDavid Hayter palkattiin käsikirjoittajaksi ja ohjaajaksi.[38] Hayter ja tuottajat kuitenkin hylkäsivät Universalin erimielisyyksien takia[39] ja päättivät tehdä elokuvanRevolution Studiosin kanssa. Tämäkään projekti ei kuitenkaan edennyt odotetulla tavalla, ja Lloyd sekä Hayter jättivät myös Revolutionin.[40] Hayter ei enää tämän jälkeen ollut kiinnostunut ohjaamaan elokuvaa, mutta hänen käsikirjoitustaan yritettiin käyttää vielä vuonna 2004, kun Gordon ja Lloyd saivatParamount Picturesin kiinnostumaan elokuvasta. Tällä kertaa ohjaajaksi kiinnitettiinDarren Aronofsky.[41] Projektin pitkittyessä hän kuitenkin jätti sen ohjatakseenThe Fountainin, ja tilalle palkattiinPaul Greengrass.[42] Lopulta Paramount kuitenkin päätti lykätä projektia.[43]
Lokakuussa 2005 Gordon ja Levin päättivät suunnitella elokuvaa uudestaan Warner Bros. -yhtiön kanssa.[44] He pyysivätWatchmenin ohjaajaksiZack Snyderia, jonka niin ikään sarjakuvaan perustuva elokuva300 oli tehnyt heihin vaikutuksen.[45] Kuten300:n aikana, Snyder käytti myösWatchmenia tehdessään alkuperäistä sarjakuvaastoryboardina.[46] Hän pyrki tekemään elokuvan mahdollisimman tarkasti alkuperäisteoksen mukaan, mutta teki silti joitakin muutoksia: hän lisäsi taistelukohtauksia[47] ja otti juoneen mukaan energiavarannot tehdäkseen tarinasta ajankohtaisemman.[48] Snyder myös vaati, että Yöpöllön hahmo olisi pelottavampi kuin sarjakuvassa,[46] ja hän teki Ozymandiaksen puvustaparodianBatman & Robin -elokuvan kumihaarniskoista.[18]Watchmen sai lopulta ensi-iltansa 6. maaliskuuta 2009.
Kun elokuvan ilmestyminen oli lähellä,20th Century Fox yritti haastaa Warnerin oikeuteen elokuvan oikeuksien takia ja estää sen julkaisemisen. Asia kuitenkin sovittiin ilman oikeuskäsittelyä, kun Warner lupasi Foxille prosentin elokuvan maailmanlaajuisesta tuotosta ja kaikki oikeudet mahdollisiin jatko-osiin jaspin-off-tarinoihin.[49]
Elokuvaa tehtäessä sarjakuvan piirtäjä Dave Gibbons antoi Snyderille neuvoja, mutta Moore kieltäytyi osallistumasta millään tavoin. Se ei ollut uutta, sillä Moore oli jo aiemmin kieltänyt sen, että hänen nimeään olisi käytetty hänen sarjakuviinsa perustuvien elokuvien markkinoinnissa tai mainittu niiden lopputeksteissä.[50]
