Varsovan liitto, viralliselta nimeltäänSopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta (myösVarsovan sopimus), olisotilasliitto, jonkaitäblokin maat solmivat 14. toukokuuta 1955Varsovassa[1][2]Puolan kansantasavallassaNaton vastapainoksi ja nimellisesti uudelleen aseistautuneenSaksan liittotasavallan muodostaman uhan torjumiseksi. Perustamispäivän valintaan vaikutti se, että Saksan liittotasavalta liittyi saman kuun 5. päivänä Natoon.[3]Itä-Euroopan kommunististen hallintojensortuessa vuonna 1989 sotilasliiton merkitys väheni olemattomiin, kunnes viimein 1. heinäkuuta 1991 organisaatio lakkautettiin virallisestiPrahassa.
Sotilasliiton jäsenet sitoutuivat tarvittaessa puolustamaan toisiaan, mikäli yksi tai useampi jäsenvaltio joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Varsovan liittoa johdettiin suurelta osinMoskovasta ja asevoimien runkona olivat Puolaan, Unkariin, Tšekkoslovakiaan ja Saksan demokraattiseen tasavaltaan sijoitetut neuvostojoukot. Nämä joukot olivat olleet maissa jotoisen maailmansodan päättymisestä asti miehitysjoukkoina. Neuvostoliitto huolehti myös jäsenmaiden armeijoiden varustamisesta. Romaniasta joukot vetäytyivät vuonna 1958, koska Romania kielsi niiden läsnäolon. Albaniassa tai Bulgariassa merkittäviä vieraita joukkoja ei ollut.
Liiton organisaation korkein elin oli poliittinen neuvotteleva valiokunta, jossa kunkin jäsenmaan hallituksella oli edustus. Käytännössä tämä elin oli vain muodollisuus. Todelliset päätökset tehtiin jäsenmaiden kommunististen puolueiden johtomiesten kesken. Lisäksi käytännön eliminä olivat pääesikunta ja pysyvä sihteeristö, joka toimi yhdessä SEV:n sihteeristön kanssa. Varsovan liiton komentaja oli aina Neuvostoliiton nimeämä marsalkka, joka samalla oli maansa puolustusministerin varamies. Operatiivista toimintaa johti Neuvostoliiton nimeämä esikuntapäällikkö. Varsovan liiton organisaation alaisuuteen kuuluivat myösNeuvostoliiton ilmavoimien länteen keskitetyt taktiset ilmavoimat.[3]
Vuonna 1956 Unkari yritti julistautua irti liittosopimuksestaUnkarin kansannousun yhteydessä, mutta neuvostojoukot miehittivät maan, kukistivat kansannousun ja pakottivat Unkarin pysymään sotilasliiton jäsenenä. Sen seurauksena Varsovan liittoa varmennettiin siten, että kukin jäsenmaa teki Neuvostoliiton kanssa kahdenvälisen sopimuksen, jossa Neuvostoliitto sai oikeuden pitää pysyvästi joukkojaan jäsenmaissa. Varsovan liiton kokouksessa vuoden 1966 heinäkuun 7. päivänä kaikki jäsenmaat lupasivat lisätä apuaanHanoille. Vuonna 1968 Varsovan liiton joukot tukahduttivat Tšekkoslovakiassa syntyneen demokratisoitumisprosessin (Prahan kevät) lähettämällä sinne miehitysjoukkoja.[3][4]
Naton ja Varsovan liiton joukkojen vahvuudet Euroopassa vuonna 1973.
Naton kannalta Varsovan liittoon ja Neuvostoliittoon liittyi varsinkin se uhkakuva, että ylivoimaisten maavoimiensa ansiosta Varsovan liitto olisi hyökätessään pystynyt etenemään melko nopeastiBenelux-maihin saakka. Jos Varsovan liitto olisi miehittänytBerliinin jaSaksan liittotasavallan, se olisi helposti voinut jatkaa etenemistäänRanskaan saakka.Puolasta löytyneet ja julkistetut asiakirjat kuitenkin viittaavat siihen, ettei Varsovan liitto tavoitellut Ranskan valloittamista, vaan jos se olisi saanut vallattua Saksan kokonaan ja miehittänyt Benelux-maatkin edetenEnglannin kanaalin rannikolle, se olisi todennäköisesti neuvotellut Yhdysvaltain kanssaIson-Britannian tulevaisuudesta ja rauhasta.
Neuvostoliittolaisenkahden iskun doktriinin mukainen ensimmäinen 1 500 000 sotilaan aalto oliSaksan demokraattisessa tasavallassa, ja iskun läpimenon varmistava toinen aalto olisi ollut noin 7 000 000 sotilaan vahvuisena Puolassa. Näin Neuvostoliitto olisi onnistunut pitämään maasodan oman valtioalueensa ulkopuolella.
Pohjois-Euroopassa Nato pyrki pitämään huolen siitä, että Pohjois-Norjaa olisi tarvittaessa voitu puolustaa 60 000 hyökkäävää neuvostoliittolaista vastaan. Tällaisella hyökkäyksellä Neuvostoliitto olisi voinut pyrkiä turvaamaanMurmanskin laivastotukikohdan toiminnan ja samalla Neuvostoliiton kyvynydinvastaiskuun ydinsukellusvenein valtaamalla Pohjois- ja Keski-Norjan.
Varsovan liiton ja Naton selkkauksessaSuomi ei kenties olisi pystynyt tai halunnut pitää neuvostojoukkoja poissaSuomen Lapista. Natolla oli tätä varten nopean toiminnan pataljoonaKeski-Euroopassa. Suomen puolueettomuuden uskottavuuden parantamiseksi ryhdyttiin Lapin puolustusta vahvistamaan perustamallaSodankyläänJääkäriprikaati,RovaniemelleLapin lennosto ja Rovaniemenilmatorjuntapatteristo osoitukseksi siitä, että myös Lappia aiottiin puolustaa.
Mongolian kansantasavalta (Heinäkuussa 1963 Mongolia pyysi, että se voisi liittyä Varsovan liittoon artikla 9:n mukaisesti[6] johtuenNeuvostoliiton ja Kiinan jatkuvasta välirikosta. Mongolia jäi Varsovan liiton tarkkailijajäseneksi, tosin Neuvostoliitto toi maahan joukkoja vuonna 1966 ja veti ne pois vuonna 1992.[6][7]
↑abMastny, Vojtech; Byrne, Malcolm: A Cardboard Castle?: An Inside History of the Warsaw Pact, 1955-1991. Central European University Press, 1 January 2005. ISBN 9789637326080Teoksen verkkoversio Viitattu 23. elokuuta 2018.Arkistoitu 23. elokuuta 2018.
.svg)
.svg)
