| Variksenmarja | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kaari: | Streptophyta |
| Luokka: | Embryopsida |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
| Alaheimo: | Ericoideae |
| Tribus: | Empetreae[1] |
| Suku: | VariksenmarjatEmpetrum |
| Laji: | nigrum |
| Kaksiosainen nimi | |
Empetrum nigrum | |
| Katso myös | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Variksenmarja elimustavariksenmarja (Empetrum nigrum), jota kutsutaan myöskaarnikaksi, on matalaainavihantavarpukasvi, joka kuuluukanervakasvien (Ericaceae) heimoon. Sitä käytetään ravinnoksi etenkin Pohjois-Suomessa. Variksenmarjasta on olemassa kaksi erialalajia, joistapohjanvariksenmarja (Empetrum nigrum subsp.hermaphroditum) on yleisempi Suomen pohjoisosissa ja etelänvariksenmarja eli variksenmarja (Empetrum nigrum subsp.nigrum) puolestaan etelämpänä.
Variksenmarjalla on tiheä versosto, ja neulasmaiset reunoilta kiertyneet pienetlehdet sietävät kuivuutta ja selviävät talvesta vähäisenkin lumipeitteen turvin paleltumatta. Lehtihankoihin muodostuvat vaaleanpunaiset pienetkukat, joista kehittyvät kiiltävän mustat mehevätluumarjat. Marjojen keskusta on painunut sisäänpäin.Tuulipölytteisyys varmistaa lähes säännöllisen runsaan sadon joka vuosi.
Pohjanvariksenmarja on tavallisimmin yksikotinen (heteet jaemit ovat samassa kasvissa), ja sen tunnistaakin siitä, että marjojen tyvellä on kuihtuneiden heteiden jäänteitä. Se marjoo runsaammin kuin eteläisempi kaksikotinen lajitoverinsa, jolla vain emiyksilöt tuottavat marjoja.[2]
Laji on yleinen koko pohjoisella pallonpuoliskolla, niinEuraasiassa kuin Pohjois-Amerikassa. Hyvin yleinen myös koko Suomessa.
Variksenmarja kasvaa sekä kankailla ettärämeillä kokoSuomessa.Lapissa se kasvaa myös tuoreissa ja lehtomaisissa metsissä sekätuntureilla.
Variksenmarjan maku on mieto, eikä siitä saada paljoa mehua, mutta yhdessämustikan,juolukan taimustaherukan kanssa se sopii hyvinmehuihin,marjaviineihin, marmeladeihin ja muihin marjaruokiin.[3] Variksenmarja sisältää runsaasti vitamiineja ja kuituja, ja sen kokonaisflavonoidimäärä on suurempi kuin millään muulla kotimaisella marjallamme. Pohjoisen kansoille variksenmarja on ollut kautta aikojen tärkeäC-vitamiinin (11 mg/100 g) lähde ja mauste.
Nimestä huolimattavaris ei syö variksenmarjoja, muttakanalinnuille marjat kyllä kelpaavat.[2]
Variksenmarjan varvuista on perinteisesti tehty luutia, joita kutsutaan nimillä kraakuvartine luuta tai juuriluuta. Variksenmarjan varvut ovat koivuvarpuja ohuempia ja joustavampia, joten niistä tehdyllä luudalla on lakaistu mielellään etenkin sisätiloja.[4] Varvuista voi tehdä myös pienempiä harjoja, kuten patahuiskuja.[5]
Marjoista saadaanviolettia väriä lankojen värjäykseen.[6]
Variksenmarjalla on paljon kansanomaisia nimiä. Etenkin Länsi-Lapissa se tunnetaan kaarnikkana. Lounais-Suomessa sen nimiä ovat kraakku, kraakunmarja ja kraakunvarsi. Sekä Itä- että Länsi-Suomesta tunnetaan nimitys harakanmarja.[7]
