Vapautuksen teologia onmarxilaisvaikutteinenkristillinen, erityisestikatolisen kirkonteologian suuntaus, joka sai alkunsaLatinalaisessa Amerikassa 1960- ja 1970-luvuilla. Sen tähtäyspisteenä on ihmisen vapauttaminen.[1] Nykymuotoiseen postmoderniin vapautuksen teologiaan kuuluu useita eri suuntauksia, kutenlatinalainen,feministinen,musta,homo-,lesbo- jaqueer-teologia sekäekoteologia.[2]
Vapautuksen teologian piirissä korostetaan vapautusta alistavista yhteiskunnallisista, valtiollisista, rodullisista tai patriarkaalisista rakenteista. Sen sijaan, että liikkeessä korostettaisiin teologisen pohdinnanmetafyysis-kognitiivisia näkökohtia, vapautuksen teologiassa korostetaan eettistä toimintaa ja rakenteellisia muutoksia, joita tarvitaan epäoikeudenmukaisten rakenteiden alla sorrettujen vapauttamiseksi.[2] Uudet vapautuksen teologian muodot ovat siirtäneet teologian painopistettä ortodoksisuudesta (suom.oikeaoppisuus) ortopraksiaan (suom.oikea toiminta), mikä heijastaa niiden ensisijaisen huolenaiheyhteisön tarpeita.[3]
Vapautuksen teologian uudemmilla painotuksilla on ollut merkittävä vaikutus Yhdysvalloissa. Muun muassaSally McFague,Rosemary Radford Reuther,Elisabeth Johnson jaElisabeth Shüssler Fiorenza ovat korostaneet ei-patriarkaalista, ei-seksististä ja feminististä teologista työtä.James Conen jaCornel Westin musta teologia oli erityisen merkittävä Yhdysvalloissa 1960-luvulla alkaneen afroamerikkalaisenkansalaisoikeusliikkeen yhteydessä.[2]
Gutierrezin mukaan teologian on lähdettävä liikkeelle Kristuksen tavoin eli sitoutumalla sorrettujen vapauttamiseen. Teologia kasvaa pikemminkin inhimillisestä tilanteesta kuin ajattelusta.Marxilaisen filosofian elementtejä omaksuen Gutierrez väitti, että ihmiskunnan historia on teologian ja vapautuksen näyttämö. Pelastus tarkoittaa sosiaalista, taloudellista ja poliittista vapautumista kaikenlaisesta sorrosta.[4]
Latinalaisen Amerikan vapautuksen teologian ensimmäinen perusteema on, että liike suuntautuu kohti köyhiä ja sorrettuja, ja koska Jumala on köyhien puolella, köyhillä on erityisen tärkeä asema tulkittaessa kristillistä uskoa. Kristillisen teologian ja lähetyksen täytyy aina lähteä “alhaalta”, köyhien kärsimyksestä ja ahdingosta. Liikkeen toinen perusteema on, että se tarkastelee kriittisesti kirkollisia ja yhteiskunnallisia käytäntöjä. Teologia ei sen mukaan saa olla irrallaan yhteiskunnallisesta osallistumisesta ja poliittisesta toiminnasta.[1]
Yksi Gutierrezin ja muiden vapautuksen teologien käyttämistä raamatullisista kirjoista onExodus. Vapautusteologien mukaan Ilmestyskirjassa käsitellään historiallista sortoa ja vapautusta, jota ihmiskunta johtaa Kristuksen esimerkin eikä niinkään Jumalan ilmoitetun sanan kautta.[4]
Vapautuksen teologit lukevatRaamattua vapautuskertomuksena ja antavat erityistä painoa kertomuksilleisraelilaisten vapautumiselle Egyptistä,profeettojen tuomion sanoille sortajia kohtaan sekäJeesuksen köyhille ja hyljeksityille julistamalle ilosanomalle. Raamatun lukemisen tavoitteena pidetään halua soveltaa Raamatun vapauttavia näkemyksiä Latinalaisen Amerikan tilanteeseen. Vapautuksen teologia pyrkii myös samaistamaanpelastuksen ja vapautuksen sekä painottaa pelastuksen sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia aspekteja.[1]
Vapautuksen teologia suhtautuu kriittisestikapitalismiin ja puhuusosialismin puolesta. Vapautuksen teologit ovat viitanneetKarl Marxiin ja nähneetmarxismin “yhteiskunnallisen analyysin välineenä”, joka mahdollistaa latinalaisamerikkalaisen yhteiskunnan tämänhetkisen tilan tarkastelun. He katsovat marxismin myös antavan välineitä köyhien surkean elämäntilanteen parantamiseksi sekä tarjoavan poliittisen ohjelman vallitsevan yhteiskunnallisen järjestelmän purkamiseksi ja korvaamiseksi tasa-arvoisemmalla yhteiskunnalla.[1]
Suuntauksen juuret johtavat vuoteen 1968, jolloinMedellínissäKolumbiassa järjestettiin Latinalaisen Amerikan roomalaiskatolisten piispojen CELAM II -kongressi. Se julkisti tunnustuksen, että kirkko oli usein asettunut alueen sortohallitusten puolelle ja vakuutti, että tulevaisuudessa kirkko olisi köyhien puolella. Kolme vuotta myöhemminperulainen teologiGustavo Gutiérrez esitteli kirjassaanVapautuksen teologia (1971) liikkeen määräävät teemat.[1]
Liikkeen muita merkittäviä teologeja olivatbrasilialainenLeonardo Boff,uruguaylainenJuan Luis Segundo jaargentiinalainenJosé Míguez Bonino, joista viimeinen oli poikkeuksellisestiprotestantti.[1]
Ruohonjuuritasolla alkunsa saanut vapautuksen teologia sai 1960-luvulla virallisen muodon, kun paaviJohannes XXIII vaati köyhien ja sorrettujen asettamista etusijalle. Myöhemmin katolinen kirkko on kuitenkin suhtautunut liikkeeseen varauksellisesti ja paaviJohannes Paavali II tuomitsi senmarxilaisena.
Vapautuksen teologia on toiminut tulkinnallisena perustana useille eri vapautuksen teologian muodoille.[4] Uudet vapautuksen teologian muodot ovat siirtäneet teologian painopistettä ortodoksisuudesta (suom.oikeaoppisuus) ortopraksiaan (suom.oikea toiminta), mikä heijastaa niiden ensisijaisen huolenaiheyhteisön tarpeita. Merkittävin vapautuksen teologian ääni nykyään on feministinen teologia.[3]
Ensimmäinen sovellus vapautuksen teologiasta onmusta teologia, jonka keskeisiä ajattelijoita ovat olleetJoseph R. Washington,Martin Luther King Jr. jaJames Cone jonka keskeinen teos oliA Black Theology of Liberation (1970).[4] Cone sovelsi Gutierrezzin ajatuksia Jumalan huolenpidosta köyhiä kohtaan afroamerikkalaisiin luodakseenteologian, jossa Jumala asettui mustien puolelle. Cone meni jopa niin pitkälle, että väitti Jumalan olevan musta. Cone väitti, että ollakseen todellinen kristitty, ihmisen pitäisi tulla hengellisesti mustaksi samaistumalla sorrettujen kokemuksiin. Vaikka nämä ajatukset kasvoivat enemmän akateemisissa piireissä kuin ruohonjuuritasollla, vapautuksen teologia tasoitti tietä postmoderneille ilmauksille kutenfeministiteologialle.[5]
Feministiteologia pyrkii tarkastelemaan Raamattua ja perinteistä kristillistä teologiaa miesvaltaisen yhteiskunnan ja sen instituutioiden aiheuttaman sorron naiskokemusten näkökulmasta. Tärkeimpiä edustajia ovat olleetMary Daly,Elizabeth Schussler Fiorenza,Letty Russell jaRosemary Radford Ruether. Purkaessaan kristillistä teologiaa, feministiteologia on korostanut perinteisen teologian patriarkaalisuutta.[4]
Feministiteologien mukaan erityisestiortodoksinen teologia on jättänyt naiset huomioimatta ja että kristillisen teologian patriarkaalinen luonne on ollut vahingollista naisille. Tämän vuoksi feministiteologit nostavat naisten kokemukset teologian lähteeksi ja normiksi. Monet feministiteologit ovat kannattaneet myös klassisten jumalakuvausten jakolminaisuusopin (Isä, Poika ja Pyhä Henki) hylkäämistä ja suosivat naisille myötämielisempiä kuvauksia.[4]
Feministiteologian tulkinta on viime vuosina omaksuttu ns. queer-teologian kannattajien toimesta. Queer-teologian kannattajat pyrkivät tulkitsemaan Raamattua ja luomaan teologiaaHLBT-näkökulmasta. Kaksi Queer-teologian kannalta huomattavinta edustajaa ovatMiguel A. De La Torre jaPatrick Cheng.[4]
Yhä useammat vapautusteologit ovat ryhtyneet kiinnittämään huomiota ympäristörasismiin. Tällaisia edustajia ovat muun muassaRobert Bullard,Bryan Massingale jaLaura Westra. Viime vuosina on noussut esiin ekologian ja talouden välisen yhteyden tiedostaminen ja luonnontilan vaikutukset köyhyyteen, taloudellisiin järjestelmiin ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.[3]
Ekoteologia edustaa monenlaisia kantoja, jotka pyrkivät yhdistämään ekologisia ja hengellisiä teemoja. Usein ekoteologiassa keskitytään enemmän mystisiin kuin opillisiin ja teologisiin näkökohtiin eletyssä uskossa. Vihreä hengelllisyys nojaa yleensä biologiseen egalitarismiin, joka toimii ympäristöetiikan perustana.[3]
