Vanhainkoti Aurinko oli alun perinUudenkirkon HalilassaKarjalan Kannaksella sijainnut venäjänkielinen yksityinenvanhainkoti. Vanhainkoti perustettiin vuonna 1904. Sen asukkaiksi tuli etupäässä varakkaita, yksin jääneitä venäläisvanhuksia. Paikka oli valittu keskeltä mäntymetsää, koska sen ilmanalaa pidettiin suotuisimpana mahdollisena. Laitos oli suosittu alusta asti.[1]
Vanhainkodissa oli oma ortodoksinen PyhänAleksanteri Nevskin kirkko, jossa Halilan seurakunnan papisto toimitti kerran kuussa palveluksia.Ylimääräisten kertausharjoituksien aikana rajapitäjässä sijaitseva vanhainkoti määrättiin evakuoitavaksi. Uusi koti löytyiPorvoonGammelbackasta: sieltä ostettiin tyhjillään ollut vanha herraskartano, josta tulikin sitten laitoksen lopullinen sijoituspaikka.
Tiloihin sisustettiin erääseen saliin oma kirkko, jossa vuoteen 1950Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, jonka vastuulle entisen Halilan seurakunnan väestö oli sodan päätyttyä luovutettu, kävi toimittamassa kirkkoslaavin kielisiä jumalanpalveluksia noin kerran kuukaudessa. Kirkko oli pyhitetty edelleen Aleksanteri Nevskin muistolle. Palvelukset olivat avoimia kaikille kiinnostuneille ja ne mainittiin vielä vuonna 1974 käytössä olleessa seurakunnan painattamassa esitteessä jollainen tuli mm. kaikille seurakuntaan liittyneille.
Kunsiirtoseurakunnat vuonna 1950 sulautettiin olemassa oleviin, sielunhoitovastuun ottivat hoitaakseenHelsingin ortodoksisen seurakunnan papit.[1]
Jatkosodan jälkeenevakoiden osaltaan aiheuttama tilantarve aiheutti sen, että perustettiin toinen vanhainkoti,"Syysaurinko",Nurmijärvelle; kuolleisuus alkoi keski-iän kohotessa muodostua niin suureksi, että Syysaurinko suljettiin varsin pian ja sen asukkaat muuttivat Gammelbackaan.[2]
Laitoksen johtajana toimi vuodesta 1956 sen sulkemiseen asti eräsLeinon vangeista, ratsumestariDmitri Kuzmin-Karavajev. Syyskuussa 1974 palotarkastuksessa todettiin että vanha rakennus on auttamattoman paloturvaton; viimeisille seitsemälletoista asukkaalle hankittiin paikatvanhainkoti HelenastaHämeentiellä Helsingissä, Porvoosta jaEspoonWestendissä sijaitsevasta vanhainkoti Kanervasta ja loppuun palvellut "Aurinko" suljettiin. Rakennukseen jätettiin peruslämpö päälle eikä edes sähköjä katkaistu.
Laitoksen kirkossa toimitettiin lyhyt hartaus lakkauttamisen johdosta ja kirkon esineistö siirrettiin pääasiassavanhainkoti Helenan kirkkoon ja jotain seurakunnan varastoihin.
Saman vuoden marraskuussa syttyi sähköjohdoista tuhoisa tulipalo, joka ennen palokunnan paikalle ehtimistä tuhosi vanhan rakennuksen kivijalkaan asti.[2]