Valtakunnanoikeus (ruots.riksrätten) on Suomessa perustuslaissa säädettyerityistuomioistuin.
Valtakunnanoikeus käsittelee syytteen, joka nostetaan virkatoimessa lainvastaisesti menetellyttävaltioneuvoston jäsentä,oikeuskansleria,eduskunnan oikeusasiamiestä tai korkeimpien oikeuksien presidenttiä tai jäsentä vastaan. Syyttäjänä toimiivaltakunnansyyttäjä. Valtioneuvoston oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies voi toimia hänen sijasta, jos korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsentä vastaan on nostettu syyte.[1]
Lisäksi valtakunnanoikeus käsitteleetasavallan presidentin rikosoikeudellista vastuuta koskevan syytteen. Valtakunnanoikeuden päätös on lopullinen. Armahdus tuomiosta voidaan myöntää vain oikeuden itsensä esityksestä.[2]
Eduskunta hyväksyi lain valtakunnanoikeudesta 25. marraskuuta 1922 ja samassa yhteydessä tähän liittyvän lain eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimien lainmukaisuutta (ns. ministerivastuulaki).[3] Nykyiset valtakunnanoikeutta koskevat määräykset sisältyvät vuoden 2000 perustuslain lainkäyttöä ja laillisuusvalvontaa koskeviin 9. ja 10. lukuihin.[4][5]
Suomen perustuslaki kieltää satunnaiset tuomioistuimet. Valtakunnanoikeus ei kuitenkaan loukkaa tätä kieltoa, sillä se on pysyvä tuomioistuin, jonka tuomarit on nimitetty ennen minkään jutun tuloa käsittelyyn. Valtakunnanoikeutta ei siis perusteta tiettyä juttua varten, se vain kokoontuu käsittelemään sitä. Kynnys valtakunnanoikeuden kutsumiseksi koolle on varsin korkealähde?, ja se onkin joutunut kokoontumaan vain neljästi[6].
Istunnot on pidettySäätytalossa.lähde?
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. |
Valtakunnanoikeuteen kuuluvatkorkeimman oikeuden presidentti puheenjohtajana sekäkorkeimman hallinto-oikeuden presidentti ja kolme virkaiältään vanhintahovioikeuden presidenttiä sekä viisi eduskunnan valitsemaa jäsentä, joiden toimikausi on neljä vuotta tai kunnes nämä täyttävät 67 vuotta. Tämä tarkoittaa, että asiaa käsittelemässä on yhtä monta parlamentaarisin perustein valittua ja tuomioistuintaustaista tuomaria. Kullakin eduskunnan valitsemalla jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Korkeimpien oikeuksien presidenttien varajäseninä toimivat näiden tuomioistuinten virkaiältään vanhimmat jäsenet. Hovioikeuksien presidenttien varajäsenenä toimii vanhin hovioikeuden presidentti, joka ei ole valtakunnanoikeuden jäsen. Tuomioistuimen varapuheenjohtaja on korkeimman hallinto-oikeuden presidentti. Jos molemmat korkeimpien oikeuksien presidentit ovat estyneitä, valtakunnanoikeuden puheenjohtaja on vanhin hovioikeuden presidentti.
Ennen vuoden 1999 perustuslakiuudistusta valtakunnanoikeuteen kuului kuusi eduskunnan valitsemaa jäsentä, nykyiset oikeusoppineet jäsenet sekä yksi Helsingin yliopiston valitsema oikeustieteen professori.
Valtakunnanoikeus ontuomionvoipa eli kykenevä käsittelemään ja ratkaisemaan asioita, jos kahdeksan jäsentä on saapuvilla.
Virkansa puolesta valtakunnanoikeuden jäseniä ovat seuraavat henkilöt[7]:
Eduskunnan valitsemat jäsenet ja varajäsenet vuosiksi 2024–2027.[8]
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. |
Valtakunnanoikeudessa voidaan nostaa syyte virassa tehdystä rikoksesta valtioneuvoston jäsentä, oikeuskansleria, eduskunnan oikeusasiamiestä, jommankumman korkeimman oikeuden presidenttiä tai jäsentä tai, tietyin rajoituksin, tasavallan presidenttiä vastaan. Ministeriä vastaan syyte voidaan nostaa, mikäli tämä "tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti". Tämä tarkoittaa, että syytekynnys on tavanomaista korkeampi ja edellyttää jo selkeää lainrikkomusta. Tasavallan presidenttiä vastaan syyte voidaan nostaa ainoastaan, mikäli rikos onmaanpetos taivaltiopetos tai rikos ihmisyyttä vastaan. Muista tasavallan presidentin virkarikoksista rikosoikeudellisen vastuun kantaa asian hänelle esitellyt ministeri tai virkamies, mikäli hän ei ole jättänyt eriävää mielipidettä presidentin päätökseen.
Syytteen nostamisesta valtakunnanoikeudessa huolehtii eduskunnanperustuslakivaliokunta. Tämä ottaa asian käsiteltäväksi
Ennen kuin oikeuskansleri tai oikeusasiamies tekevät ilmoituksen perustuslakivaliokunnalle, heidän on tullut tehdä asiaa valtioneuvostossa käsiteltäessä huomautus päätöksen laittomuudesta ja merkityttää se pöytäkirjaan. Vasta jos muistutus on jätetty huomiotta, laillisuusvalvoja voi ryhtyä toimenpiteisiin asian viemiseksi perustuslakivaliokuntaan.
Perustuslakivaliokunta suorittaa asian tutkinnan, mihin se voi pyytäävaltakunnansyyttäjän apua, mikäli on tarpeen käyttää tavanomaisia esitutkinnallisia keinoja. Tutkinnan kohteena olevaa henkilöä on välittömästi tutkinnan alettua kuultava ja hänelle on varattava tilaisuus antaa lausunto kaikesta tutkinta-aineistosta ennen perustuslakivaliokunnan päätöksen tekemistä.
Kun tutkinta on suoritettu, perustuslakivaliokunta vie asian eduskuntaan, joka voi päättää syytteen nostamisesta tavanomaisella enemmistöpäätöksellä. Presidenttiä vastaan nostettavasta syytteestä on kuitenkin päätettävä kolmen neljäsosan enemmistöllä. Mikäli tällainen syyte päätetään nostaa, presidentin on pidättäydyttävä virkatoimistaan syytteen käsittelyn ajaksi, jolloin hänen sijaisenaan toimii pääministeri.
Ylimpiä laillisuusvalvojia eli oikeuskansleria ja oikeusasiamiestä vastaan nostettava syyte nostetaan kuten ministeriä vastaan, mutta syytekynnys on tavanomainen. Sen sijaan korkeimpien oikeuksien presidenttiä tai jäseniä vastaan voi nostaa syytteen joko oikeuskansleri tai oikeusasiamies ilman eduskunnan myötävaikutusta.
Syyttäjänä valtakunnanoikeudessa toimiivaltakunnansyyttäjä, paitsi jos syytettynä on korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsen. Tällöin syyttäjänä voi toimia myösoikeuskansleri taiEduskunnan oikeusasiamies. Kun päätös syytteen nostamisesta on toimitettu oikeuden puheenjohtajalle (yleensäKorkeimman oikeuden presidentti), hän kutsuu valtakunnanoikeuden koolle. Tämän jälkeen valtakunnanoikeus antaa haasteen tiedoksi syytetylle.
Oikeudenkäynti toteutetaan noudattaen tavanomaisesta rikosoikeudenkäynnistä annettua lainsäädäntöä. Myös rangaistusasteikko on tavallinen ja määräytyyrikoslain mukaan. Syyttäjällä ei ole kuitenkaan velvollisuutta ottaa ajaakseen asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta valtakunnanoikeudessa.
Asian tultua vireille valtakunnanoikeus voi käyttää kaikkia pakkokeinolain sallimia pakkokeinoja samoin perustein kuin käräjäoikeus. Tämä tarkoittaa, että valtakunnanoikeuden puheenjohtaja voi mm. välittömästi syytteen nostamisen jälkeen määrätä syytetyn vangittavaksi, mikäli tähän on perusteita yleisen lainsäädännön nojalla.
Valtakunnanoikeus äänestää virkaikäjärjestyksessä, puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja viimeisinä. Äänestyksessä tuomioksi tulee enemmistön kanta, tasatilanteessa kuitenkin syytetyn kannalta lievempi tuomio.
Valtakunnanoikeuden tuomio pannaan täytäntöön tavanomaista lainsäädäntöä noudattaen. Päätöksestä ei voi valittaa, mutta valtakunnanoikeus voi päättää poistaa tuomionsa tai purkaa sen asianomaisen hakemuksesta tuomiovirheen perusteellaoikeudenkäymiskaaren 31 luvun mukaisin perustein.
Suomen valtakunnanoikeuden käsittelemien syytteiden kaltaisia tapauksia ajetaan ulkomaisissa oikeusjärjestelmissä melko vaihtelevin tavoin.
On myös ollut valtakunnanoikeudeksi nimitettyjä säännöllisesti kokoontuneita tavallisia oikeusistuimia, jotka eivät siis olleet erikoistuomioistuimia. Sellainen oli SaksanLeipzigissa 1879–1945 kokoontunut maan korkein oikeus (saks.Reichsgericht), jonka toimintaa ohjasi 1877 säädetty laki. Tämä tuomioistuin käsitteli sekä riita-asioita että rikosjuttuja.[14][15]
