Ammuntapeli tairäiskintäpeli onvideopelien lajityyppi, jossa pääosassa on ampuminen. Rajaavampaa nimitystä ”shoot ’em up” (lyhennettynä ”shmup”) käytetään etenkin vanhemmista ampumapeleistä, joissa liikkumavapaus on varsin rajoitettu. Joissakin on joko yksi staattinen ruutu taisteluareenana (esimerkiksiAsteroids jaSpace Invaders), tai sitten vihollisia ja pelimaailmaavieritetään vastaan pelaajasta riippumatta (esimerkiksiNemesis jaR-Type).
Nykyisin suosittu ampumapelien alalajityyppi onensimmäisen persoonan ammuntapeli (FPS, First-person shooter), jossa tapahtumat esitellään pelattavan hahmon näkökulmasta. Varhaisimpia lajityypin edustajia onAtarinBattlezone (1980).[1] Lajityyppi tuli suosituksi vuoden 1992Wolfenstein 3D:sta ja etenkin vuoden 1993Doomista. Vuonna 1995Descent yhdisti FPS-pelimaailmaan joka suuntaan katselun sekä liikkumisen. Myöhempiä tunnettuja FPS -pelejä ovat muiden muassaHalf-Life (1998) jaHalo: Combat Evolved (2002). Nämä pelit ovat yleensä moninpelattavia. Muita alalajityyppejä ovatkolmannen persoonan ammuntapeli jataktinen ammuntapeli.
Ammuntapeleihin kuuluvat myösvalopistoolilla pelattavat pelit. Kolikkopelien valopistoolit korvattiin tietokoneversioissa usein hiirellä ohjattavalla tähtäimellä, mutta moniin pelikonsoleihin oli (ja on edelleen) saatavissa myös kotiin hankittavia valopistooleja. Klassisimpiin ammuntapeleihin kuuluvassaCannon Fodderissa (1993) taas ohjataan sotilasjoukkoa hiirellä.
Raideammunnat (engl.rail shooter) ovat yksi alalaji, joissa pelaajan liikkumista on rajoitettu ennaltamääritellystiraiteilla. Lajityyppi voi muutoin muistuttaa paljonensimmäisen persoonan ammuntapeliä, mutta katselusuunta ja liikkuminen eivät ole pelaajan ohjattavissa. Esimerkki raideammuntapelistä onSeganVirtua Cop (1994).
Valopistoolipelit käyttävätvalopistooliohjainta ja usein ovat myös raideammuntoja.NES-konsolille julkaistuDuck Hunt (1984) ei kuitenkaan liiku vaan ainoastaan kohteet liikkuvat.
Muita ammuntapelien alalajeja: