Valemuisto onmuisto, joka voi kokemuksellisesti tuntua hyvinkin todelta mutta joka todellisuudessa on osittain virheellinen tai jopa kokonaan keksitty. Valemuistot voivat olla iloisia tai surullisia. Ilmiöstä, jossa informaatio ”saastuttaa” muiston, käytetään nimitystäinterferenssi.[1] Ongelma muodostuu siitä, ettei muistiin voi luottaa.[2] Syyttömiäkin on tuomittu rikoksista valemuiston vuoksi.[3][4]
Valemuistosta käytetään toisinaan nimitystäMandela-ilmiö (engl.Mandela effect), kun väärä muistikuva on laajemmalla ihmisjoukolla. Nimityksen keksiparanormaalitutkija Fiona Broome,[5] joka yhdistää senrinnakkaistodellisuuteen.[6] Ilmiö on nimettyeteläafrikkalaisenNelson Mandelan mukaan, jonka moni virheellisesti muistaa menehtyneen 1980-luvulla, vaikka todellisuudessa hän kuoli vasta vuonna 2013.[7] Mandela-ilmiöksi kutsutaan esimerkiksi tilannetta, jossa suuri määrä ihmisiä uskoo muistavansa asian, jota ei oikeasti tapahtunut.[8]
Mieleen tavalla tai toisella hautautunut muisto voi murtautua esiin nopeasti ja yllättävän tuoreen tuntuisena. Brittitutkijat Giuliana Mazzoni ja Irving Kirsch sekä yhdysvaltalainen Elizabeth Loftus esittivät vuonna 2001, että valemuistojen pesiytyminen mieleen vaatii kolmen ehdon toteutumista:[9]