Kun kokoBalkan oli osmanien vallassa jaKonstantinopoli kukistunutMehmed II:lle 1453, romanialaisten ruhtinaskunnat joutuivat alistumaan Osmanien valtakunnan herruuteen kolmeksi vuosisadaksi.Mikael Rohkea yhdisti 1600-luvulla kolme ruhtinaskuntaa lyhyeksi ajaksi, muttei saavuttanut itsenäisyyttä. Turkkilaisille maksetut verot sallivat Valakian ja Moldavian kuitenkin säilyä itsenäisinä.[2]
Vuoden 1716 jälkeen turkkilaiset eivät enää valinneet Valakian ruhtinasta paikallisesta ruhtinassuvusta, vaan alkoivat nimittää hallitsijaksi Konstantinopolin kreikkalaisten mahtisukujen jäseniä,[2] ns.fanariootteja.Venäjän keisarikunnan vaikutus Valakiassa kasvoi 1700-luvulla, ja 1774 ruhtinaskunta asetettiin Venäjän suojelukseen, vaikka se tunnusti edelleen turkkilaisten ylivallan.
Vuoden 1821 kansannousun jälkeen turkkilaiset päättivät fanarioottivallan ja Venäjän johdolla suorittaa poliittisia uudistuksia, kuten 1831 perustuslain, Règlement Organiquen.[3] Turkkilaisten kauppamonopoli purettiin ja maanomistajaylimystön kauppa lännen kanssa lisääntyi talonpoikien kustannuksella.Maaorjuus lakkautettiin lopullisesti 1864. Länsivallat päättivät Venäjän suojeluksenKrimin sodan jälkeen 1856.
Vuonna 1859 Moldavian ja Valakian kansalliskokoukset valitsivat kasvavan kansallistunteen siivittämänäAlexandru Ioan Cuzan molempien ruhtinaskuntien yhteiseksi hallitsijaksi, mikä johti seuraavien vuosien aikanaRomanian valtion syntyyn. Romania sai itsenäisyydenOsmanien valtakunnasta 1878.
