Vainoaminen on rikos, johon syyllistyy henkilö, joka toistuvastiuhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla vainoaa toista. Vainoamisen on oltava sellaista, että se aiheuttaa vainotussapelkoa taiahdistusta.[1] Vainoamisesta voidaan tuomita sakko- tai vankeusrangaistukseen enintään kahdeksi vuodeksi.[2]
Vainoamisen tulee olla oikeudetonta, eli teot ovat perusteettomia ja ne tapahtuvat vastoin kohteen tahtoa. Vainotun ei tarvitse sanallisesti ilmaista, että hän ei tahdo yhteydenottoja, vaan tahdonvastaisuus päätellään olosuhteista.[2] Vainoaminen on virallisen syytteen alainen rikos eli syyttäjä nostaa siitä syytteen, vaikka asianomistaja ei vaatisi rangaistusta.[1]
Vainoaminen on melko yleinen ilmiö, joka on viime vuosikymmeninä tullut keskeiseksi aiheeksioikeuspsykologisessa tutkimuksessa.[3] Se voi ollavaanimista,[4] eli slangissastalkkaamista (englannin sanastastalk), joka tarkoittaa jonkun ihmisen ja tämän toiminnan luvatonta seuraamista hyväksikäyttämällä erilaisia teknisiä (tietokone,puhelin,posti, rekisterit,tiedotusvälineet) ja muita keinoja (sosiaaliset verkostot, fyysinen seuranta).
Stalkkeri (vaanija) tarkoittaa henkilöä, joka seuraa kohdetta.
Yhdeksässä muussa EU-maassa on voimassa niin sanottu anti-stalking-laki.[4]
Pahimmillaan stalkkerointi johtaa kohteelle tehtäviin uhkauksiin ja väkivallantekoihin. Lievimmillään se voi olla suosikkilaulajan internet-nimimerkin selvittämistä.
Kun vainoajan käytös on yliampuvaa ja yhteydenotot jatkuvia, se osoittaa, että tekijällä on vakavia mielenterveyden ongelmia. Hän on kyvytön hallitsemaan omia tunteitaan ja käyttäytymistään.[5] Vainoajista noin viidennes on psykoottisia eli mielenterveyshäiriöt ovat hyvin vakavia. Noin puolella vainoajista on persoonallisuushäiriöitä.[6]
Suomessa 19 prosenttia miehistä ja alle 30 prosenttia naisista on kokenut vainoa.[7]
Suomessa vuonna 2010 tehdyn väitöstutkimuksen mukaan vaanija ja uhri tuntevat usein toisensa entuudestaan. Saman tutkimuksen mukaan erityisen alttiita vaanimiselle olivat naisopiskelijat, joiden häiritsijät olivat usein tuttuja miehiä.[4] Vainoaminen voi saada myösdigitaalisen väkivallan muotoja, eli siinä hyödynnetään digitaalisia laitteita tai internetyhteyksiä.[8]