VPS | ||||
---|---|---|---|---|
![]() | ||||
Koko nimi | Vaasan Palloseura | |||
Lempinimet | Vepsu[1] | |||
Perustettu | 26. syyskuuta 1924 | |||
Kaupunki | Vaasa | |||
Kenttä | Hietalahden jalkapallostadion | |||
– kapasiteetti | 5 900[2] | |||
Sarja | Veikkausliiga | |||
Sarjataso | 1. | |||
Värit | musta, valkoinen | |||
Puheenjohtaja | Timo Harri[3] | |||
Päävalmentaja | Jussi Nuorela[3] | |||
Kapteeni | Jesper Engström | |||
| ||||
Infobox OKNimi-testi OK |
Mitalit | ||
---|---|---|
Mestaruussarja,Veikkausliiga | ||
![]() | 1945,1948 | |
![]() | 1932,1941,1949,1997,1998 | |
![]() | 1938,2013,2023 | |
Suomen Cup | ||
![]() | 1972 | |
Liigacup | ||
![]() | 1999,2000 | |
![]() | 1997,2014 |
Vaasan Palloseura eliVPS on vuonna 1924 perustettuvaasalainenjalkapalloseura, joka pelaaVeikkausliigassa[4]. VPS pelaa kotiottelunsaHietalahden jalkapallostadionilla ja seuran tunnusvärit ovat musta ja valkoinen. VPS on voittanut Suomen mestaruuden kahdesti ja yltänyt hopealle viidesti ja pronssille kolmesti.
VPS perustettiin 26. syyskuuta 1924 Fischerin kahvilassa.[5] VPS osallistui jo ensimmäiselle SM-sarjakaudelle vuonna1930. Seuran suuruuden aikaa oli 1940-luku, jolloin se voitti kaksi Suomen mestaruutta, vuosina1945 ja1948. Kauden1977 jälkeen joukkue vajosi pitkiksi ajoiksi pääsarjan ulkopuolelle.Veikkausliigan käynnistyttyä vuonna 1990 VPS pelasiII-divisioonassa.[1]
Vaasan Palloseura nousipuolalaisenBoguslaw Hajdasin valmentamana ensinYkköseen vuonna 1991 ja syksyllä 1994 Veikkausliigaan sijoituttuaan sarjassa toiseksiHelsingin Ponnistuksen jälkeen.[1]
Veikkausliiga-kaudelle1995 VPS teki maltillisia hankintoja, joista merkittävimmäksi muodostuiJyrki Huhtamäen paluu kaksi kautta vieneen loukkaantumisen jälkeen. Joukkueelta ei odotettu paljon, mutta alkukausi oli silti pettymys, minkä vuoksi päävalmentaja Hajdas erotettiin kesäkuussa, kun VPS oli sarjassa viimeisenä. Tilalle nimettiin joukkueen puolalaisliberoTomasz Arceusz, jonka avuksi tuli vielä loppukaudestaHeikki Suhonen. Vahvan loppukauden myötä VPS sijoittui lopulta kymmenenneksi, ja säilyi viimeisenä joukkueena suoraan sarjassa.[1]
Seuraavaksi päävalmentajaksi nimettiinHannu Touru, joka toi edellisestä seurastaanMP:stä mukanaan maalivahtiJussi Jääskeläisen ja kärkipelaajaJuha Karvisen. YkkösenKPV:stä saapuivatJuha Reini jaTero Koskela sekäTPS:staKimmo Lipponen. Kaudella1996 VPS pysyi juhannukseen asti sarjan viimeisenä, mutta nousi Karvisen maalien myötä mitalisarjan tuntumaan. Runkosarjan päätteeksi VPS kuitenkin hävisi sekä TPS:lle että RoPSille, minkä myötä joukkue joutui mitalisarjan sijaan putoamissarjaan. Siinä VPS sijoittui kuitenkin ensimmäiseksi.[1]
VPS:n nouseva suhdanne oli herättänyt Pohjanmaalla jalkapallobuumin. Hietalahden stadionin yleisömäärät olivat liigan parhaita, ja niiden avulla VPS:llä oli varaa uusiin pelaajahankintoihin. Kauden1997 tulijoita olivat RoPSinTomi Kinnunen,JJK:nVille Priha sekä takavuosien maalikuningasKimmo Tarkkio. Näiden hankintojen myötä VPS:n ennustettiin olevan jopa mitalijoukkue. VPS karkasikin HJK:n kanssa muilta haastajilta. Joukkueet kohtasivat Vaasassa 9. heinäkuuta, mutta ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin, minkä myötä HJK pysyi VPS:n edellä, ja asetelmat säilyivät loppuun asti. Hopeasija oli VPS:n ensimmäinen mitali sitten vuoden 1949.[1]
Menestystä oli tarkoitus jatkaa kaudella1998. Maalivahti Jussi Jääskeläinen oli siirtynytBoltoniin, mutta VPS sai siirrosta ison summan rahaa, ja merkittävimpiä hankintoja oliMyPasta saapunutJuuso Kangaskorpi. VPS aloitti kauden vahvasti, ja seitsemän ottelun voittoputki nosti vaasalaiset juhannuksen aikoihin sarjakärkeen. Piikkipaikka säilyi alkusyksyyn saakka, jolloin alkoivat seuran sisäiset ongelmat. Seurajohto myi Juha Reinin ja Toni Kinnusen kesken kauden Belgiaan, ja päävalmentaja Hannu Touru ilmoitti jättävänsä joukkueen kauden jälkeen. Yhdestätoista viimeisestä liigaottelustaan VPS voitti vain kaksi. Ohitse pääsivätFC Haka jaPK-35, joista jälkimmäisen VPS onnistui kuitenkin vielä ohittamaan, voittamalla päätöskierroksella mestaruuden jo varmistaneen FC Hakan maalein 1–0. Joukkue sijoittui siten toisen kerran peräkkäin hopealle.[1]
Kahden hopean jälkeen VPS:n tavoitteena oli Suomen mestaruus kaudella1999. Uudeksi päävalmentajaksi Hannu Tourun tilalle tuli ruotsalainenSören Cratz, joka toi mukanaan kolme ruotsalaista pelaajaa. Merkittävin suomalainen vahvistus oliTommi Kautonen. Mitalitaistelun sijaan VPS valahti sarjan häntäpäähän, ja päävalmentaja Cratz joutui lähtemään kesäkuussa. Loppukauden valmentajana toimi Kimmo Lipponen. Runkosarjassa VPS sijoittui toiseksi viimeiseksi ja tilanne oli sama putoamissarjan jälkeen. Joukkue joutui liigakarsintaan, jossa se kuitenkin voitti helsinkiläisenAtlantiksen yhteismaalein 3–2, ja säilyi sarjassa.[1]
Pettymykseen päättyneen kauden 1999 jälkeen VPS oli pakotettu säästökuurille, joka lopetti kolme vuotta jatkuneen ammattilaisuuspanostuksen. Kaudelle2000 nuorentuneen joukkueen valmentajaksi tuliJukka Ikäläinen. Uusia runkopelaajia olivat maalivahtiHenri Sillanpää ja puolustajaJanne Hietanen. Kausi sujui sarjan tyvipäässä. Sijoitus oli lopulta kymmenes eli kolmanneksi viimeinen.[6]
Kauden2001 läpimurtopelaajia olivatHenri Scheweleff jaKeijo Huusko. VPS viihtyi koko kauden keskikastissa ja sijoittui loppukirin ansiosta kuudenneksi. Kauden päätteeksi Jukka Ikäläinen luopui päävalmentajan paikastaan ja tilalle tuliKeijo Paananen, joka oli juuri nostanutFF Jaron Veikkausliigaan.[6]
Kaudeksi2002 VPS menetti kaikkiaan neljä pelaajaa ulkomaille. Korvaaviin pelaajiin ei juurikaan ollut varaa, ja jo hyvissä ajoin selvisi, että VPS viettää loppukauden karsintasarjassa kolmen muun Veikkausliigan häntäpään joukkueen ja Ykkösen neljän kärkijoukkueen kanssa. Kahdeksasta joukkueesta kuudelle parhaalle oli tarjolla Veikkausliigan paikka, mutta sekin muodostui VPS:lle vaikeaksi. Päätösottelussa joukkueen oli pakko voittaa kotonaanFC Jazz, mutta 1–1-tasapelin myötä VPS putosi Ykköseen.[6]
Paluu Veikkausliigaan onnistui kolmannella yrittämällä. Syksyllä2005Jari Pyykölän valmentama ryhmä sijoittui YkkösessäFC Hongan jälkeen toiseksi ja voitti liigakarsinnassa RoPSin vierasmaalisäännön turvin. Nousijajoukkueen kaudella2006 tärkein hankinta oli joukkueeseen palannut maalivahti Henri Sillanpää. Alkuvaikeukisen jälkeen VPS vakiinnutti paikkansa sarjan keskikastissa. Putoamisen uhka hellitti loppukesästä, ja lopullinen sijoitus oli yhdeksäs.[6]
Kausi2007 alkoi kriisillä, kun ensimmäisestä kahdeksasta liigaottelusta ei kertynyt yhtäkään voittoa, ja kahden peräkkäisen murskatappion jälkeen päävalmentaja Jari Pyykölä erotettiin. Loppukauden valmentajaksi valittiinJanne Lindberg. Kurssi kääntyi sen verran, että VPS sijoittui lopulta kymmenenneksi.[6]
Uudeksi valmentajaksi kaudelle2008 tuli naapuriseuraVIFK:staTomi Kärkkäinen. Joukkuetta vaivasivat maalinteko-ongelmat, sillä se sai 26:ssa ottelussa tehdyksi vain 18 maalia. Puolustus toimi kuitenkin niin hyvin, ettei sarjasta putoaminen ollut missään vaiheessa uhka. Yhdestoista tila sivusi silti VPS:n seurahistorian heikointa sijoitusta.[6]
Kauden2009 kuudella ensimmäisellä kierroksella VPS sai kerättyä vain yhden pisteen. Valmennustehtäviin tulivat Tomi Kärkkäisen tilallePetri Vuorinen ja Juha Reini, joista jälkimmäinen toimi myös urheilutoimenjohtajana. Kaksikon johdolla joukkue nousi lopulta kahdeksanneksi.[6]
Tommi Pikkaraisen valmentama VPS lähti Veikkausliigan kaudelle2010 putoajaehdokkaana, kun tärkeistä pelaajista Henri Sillanpää jaJani Lyyski olivat lähteneet Ruotsiin. VPS kuitenkin vältti selvästi putoamisen sijoittuen kymmenenneksi.[7] Kausi 2019 sujui alavireisesti, ja joukkueen putoaminen Ykköseen varmistui jo toiseksi viimeisellä kierroksella.[8] Kaudet 2020 ja 2021 VPS pelasi Ykkösessä, mutta nousi kauden 2021 päätteeksi Ykkösen mestarina takaisin Veikkausliigaan Jukka Karjalaisen tilalle alkukaudesta tulleenJussi Nuorelan valmentamana.[4]VPS sijoittui kaudella 2022 kahdeksanneksi. Vuonna 2023 VPS oli alkukaudesta sarjan häntäpäässä, mutta nousi loppukauden voittoputken ansiosta lopulta kolmanneksi.[9]
Seuravaakunasta on ollut käytössä eri versioita vuosikymmenten aikana. Ensimmäisen 40 aikana peliasuissa ei ollut lainkaan seuravaakunaa. 1960-luvun alussa pelipaidasssa oli seuran nimeä kuvaavat VPS-kirjaimet. 1970-luvulla käyttöön tuli nykyisinkin käytössä oleva pallotunnus. Vuosien varrella seuran käytössä on ollut myös raitatunnus, jossa alkuperäisen pallotunnuksen taustalla on ollut raitakilpi ja sen alaosassa seuran perustamista kuvaava vuosiluku 1924. Raitatunnuksesta luovuttiin keväällä 2016 ja seura palasi tulloin käyttämään tuttua pallotunnusta.[10]
Raitapaita sekä musta ja valkoinen väritys hyväksyttiin Vaasan Palloseuran väreiksi seuran ensimmäisessä vuosikokouksessa vuonna 1925. Seuran pelipaidan väriksi päätettiin musta-valkoraita ja housujen väriksi musta. Nykyisin kotipeliasu perustuu tähän samaan väriyhdistelmään. Vieraspeliasu on kokonaan musta.[3][10]
Pelipaidan väritys vaihtui vuonna 1948, kun seura vaihtoi valkoiseen pelipaitaan. Paluu alkuperäiseen raitaan tapahtui yllätyksenä vuoden 1970 paikallispelissäVasa IFK:ta vastaan, kun seura otti jälleen käyttöön raidallisen peliasun. Tuolloin paikallisvastustaja VIFK oli paikallispelin alla mainostanut uusia peliasujaan, joten VPS:ssä tehtiin vaivihkaa omat ratkaisunsa ja VPS marssi kentälle raitapaidoissa. Vieraspeliasun väri seurassa on vaihdellut useaan otteeseen ennen nykyistä kokonaan keltaista asua. Esimerkiksi kaudella 1994 vierasasu oli vihreä. Vuosina 2006–2007 se oli puolestaan vaaleansininen. Kauden 2007 vierasottelun FC Interiä vastaan VPS joutui pelaamaan Interin punaisilla vieraspaidoilla, koska tuomarin mielestä VPS:n kakkosasu oli liian samankaltainen kuin Interillä.[10]
Ensimmäiset toimintavuotensa VPS pelasi kotiottelunsa Hietalahden hiekkakentällä, jossa oli kuitenkin niukasti vapaata kaikkien muidenkin seurojen harjoitellessa siellä. Niinpä VPS rupesikin suunnittelemaan omaa kenttää. Seura vuokrasi kaupungilta tätä varten maa-aluetta. VPS:n uusi Vöyrinkaupungin Pallokenttä valmistuikin vuonna 1928. Istuinpaikkoja kentän katsomossa oli 400 hengelle. Se oli koko Pohjanmaan ensimmäinen nurmikenttä. Kaupunki uhkaili kuitenkin vähän väliä VPS:aa vuokrasopimuksen purkamisella ja lopullisesti Pallokenttä lakkautettiin sen mentyä sotien aikana huonoon kuntoon.
Nykyisin Vaasan Palloseuran kotikenttänä toimii ainoastaan jalkapallokäytössä olevaHietalahden jalkapallostadion eli sponsorinimeltään Lemonsoft Stadion. Sen katsojakapasiteetti vuonna 2016 valmistuneen laajennuksen jälkeen on 5 900.[2]
Talvisin VPS harjoittelee Fennia Arenalla entisenBotnia-hallin sijaan.
Stadionilla on VIP-ravintola ja yhdeksän aitiota.
VPS:n kannattajayhdistys VPS Fan Club Ry perustettiin vuonna 1998 ollen näin ensimmäisiä suomalaisia järjestäytyneitä jalkapallokannattajaryhmiä. Sen oli tarkoitus lisätä suomalaista katsomokulttuuria ja tuoda otteluihin tunnelmaa. VPS:n 2000-luvun alun vaikeina vuosina kannattajien ydinjoukko pysyi edelleen seuralle uskollisena ja samalla kannattajayhdistyksen nimi vaihdettiinGeezers Hietalahdeksi.[11] Geezerit tunnetaan asiantuntevina ja lojaaleina kannattajina. VPS:n virallinen kannustusbiisi on Lehtimäen Lehmipoikien kappale (1-2-3-4 VPS), joka oncoverversioTom Robinson Bandin kappaleesta "2-4-6-8 Motorway".Kuningas Pähkinä &Setä Tamu ovat tehneet Hietalahden ottelupäivästä kertovan VPS-aiheisen "Seuraa raitaa" -hittikappaleen, jota on toistettu mm. Spotifyssä yli miljoona kertaa. Kappale julkaistiin 8.7.2016 loppuunmyydyssäElisa-stadionin avausottelussa VPS - FC Lahti. Mukana kappaleella laulaa myös Geezers Hietalahti.
Tilanne 2. huhtikuuta 2025.[12][13]
|
|
Alla on listattu vain varsinaiset valmentajat. Vuosina 1924–1944 joukkueen kapteeni kuului johtokuntaan ja vastasi harjoitusten johtamisesta. Vuodesta 2021 lähtien VPS:n päävalmentaja on ollut Jussi Nuorela
1945–1946 | ![]() | Nuutti Lintamo |
1945–1948 | ![]() | Heikki Kultti |
1948–1949 | ![]() | Geza Toldi |
1950 | ![]() | Tauno Koistinen |
1951 | ![]() | Jussi Sillanpää |
1952–1953 | ![]() | Tauno Koistinen |
1954–1958 | ![]() | Martti Häyhä |
1959 | ![]() | Ole Stolpe |
1960–1962 | ![]() | Erkki Riihimäki |
1963 | ![]() | Niilo Kinnunen |
1964–1968 | ![]() | Jussi Sillanpää |
1969–1970 | ![]() | Jovan Jeftic |
1970–1972 | ![]() | Kari Dahlsten |
1973 | ![]() | Raimo Hudd |
1974–1977 | ![]() | Eero Tuhkanen |
1978 | ![]() | Pekka Mäkelä |
1979 | ![]() | Erkki Myllyaho |
1980–1982 | ![]() | Esa Virta |
1983 | ![]() | Raimo Hudd |
1984 | ![]() | Jarmo Meltoranta |
1985–1987 | ![]() | Jerzy Wojtowicz |
1988–1989 | ![]() | Jarmo Meltoranta |
1989–1990 | ![]() | Markku Myötänen |
1991–1992 | ![]() | Boguslaw Hajdas |
1993 | ![]() | Jerzy Wojtowicz |
1993–1995 | ![]() | Boguslaw Hajdas |
1995 | ![]() | Tomasz Arceusz |
1995 | ![]() | Heikki Suhonen |
1996–1998 | ![]() | Hannu Touru |
1999 | ![]() | Sören Cratz |
1999 | ![]() | Kimmo Lipponen |
2000–2001 | ![]() | Jukka Ikäläinen |
2002 | ![]() | Keijo Paananen |
2003–2004 | ![]() | Stephen Ward |
2005–2007 | ![]() | Jari Pyykölä |
2007 | ![]() | Mika Koivumäki |
2007 | ![]() | Janne Lindberg |
2008–2009 | ![]() | Tomi Kärkkäinen |
2009 | ![]() | Petri Vuorinen |
2010–2011 | ![]() | Tommi Pikkarainen |
2011 | ![]() | Petri Vuorinen |
2012–2015 | ![]() | Olli Huttunen |
2015–2019 | ![]() | Petri Vuorinen |
2019–2020 | ![]() | Christian Sund |
2021 | ![]() | Jukka Karjalainen |
Kausi | Kilpailu | Kierros | Vastustaja | 1. ottelu | 2. ottelu | Yhteismaalit |
---|---|---|---|---|---|---|
1998–1999 | UEFA Cup | 1Q | ![]() | 0–2 | 4–0 | 4–2 |
2Q | ![]() | 0–0 | 0–3 | 0–3 | ||
1999–2000 | UEFA Cup | Q | ![]() | 1–1 | 0–2 | 1–3 |
2014–2015 | UEFA Europa League | 1Q | ![]() | 2–1 | 0–2 | 2–3 |
2015–2016 | UEFA Europa League | 1Q | ![]() | 2–2 | 0–4 | 2–6 |
2017–2018 | UEFA Europa League | 1Q | ![]() | 1–0 | 1–0 | 2–0 |
2Q | ![]() | 0–2 | 2–1 | 2–3 | ||
2024–2025 | UEFA Conference League | 1Q | ![]() | 1–2 | 1–0 | 1–3 |
VPS:n sijoitukset | |||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
0 | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | ||
1930 | 5. | 4. | 2. | 7. | 1. | 5. | 7. | 1. | 3. | 6. | |
1940 | 3/4. | 2. | 3/4. | 6. | 3.1. | 3. | 3. | 6.1. | 2. | ||
1950 | 5. | 8. | 6. | 9. | 1. | 5. | 6. | 7. | 9. | 5. | |
1960 | 4. | 1. | 10. | 2. | 1. | 9. | 9. | 9. | 12. | 4. | |
1970 | 1. | 10. | 11. | 3. | 2. | 7. | 7. | 12. | 11. | 7. | |
1980 | 11. | 1. | 3. | 3. | 5. | 5. | 2. | 4. | 9. | 5. | |
1990 | 4. | 1. | 5. | 8. | 2. | 10. | 7. | 2. | 2. | 11. | |
2000 | 10. | 6. | 11. | 5. | 6. | 2. | 9. | 10. | 11. | 8. | |
2010 | 10. | 9. | 8. | 3. | 4. | 10. | 4. | 8. | 6. | 12. | |
2020 | 6. | 1. | 8. | 3. | 5. |