Vengalil Krishnan Krishna Menon (malajalamiksiവെങ്ങാലിൽ കൃഷ്ണൻ കൃഷ്ണമേനോൻ,Veṅṅālil Kṛṣṇan Kṛṣṇamēnōn;3. toukokuuta1897Calicut –6. lokakuuta1974New Delhi) oliintialainen lakimies,poliitikko jadiplomaatti. Hän oli 1950-luvulla uuden Intian valtion ulkopolitiikan tärkeä sanansaattaja ja pääministeriJawaharlal Nehrun läheinen työtoveri.[1] Hän toimi Intian suurkomissaarina (High Commissioner) Lontoossa 1947–1952, YK-lähettiläänä 1952–1962 ja puolustusministerinä 1957–1962. Hän oli myös pitkään Intian parlamentin alahuoneenLok Sabhan jäsen 1950–1950-luvuilla.[2]
V. K. Krishna Menon opiskeli lakiaMadrasissa ja kiinnostuiteosofiasta. Teosofisen liikkeen johtohahmoihin kuuluvaAnnie Besant auttoi häntä lähtemään opiskelemaan Eurooppaan. Menon opiskeli LontoonUniversity Collegessa jaLondon School of Economicsissa, jossaHarold Laskin kerrotaan pitäneen häntä parhaana opiskelijanaan.[3]
Krishna Menon esiintyi myöntyvästi sekäNeuvostoliittoa ettäKiinan kansantasavaltaa kohtaan ja oli mukana valmistelemassa Kiinan ja Intian välistähyökkäämättömyyssopimusta 1954.[1]
Menon tunnettiin temperamenttisena ja kiivaana ”epädiplomaattisena diplomaattina”, joka pitiYK:n turvallisuusneuvostossa vuonna 1957 lähes kahdeksan tuntia kestäneen puheenKashmirin konfliktista.[4] Menonin kuoltua 1974 pääministeriIndira Gandhi totesi muistosanoissaan tulivuoren sammuneen.[3]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
