Vänern on 150 kilometriä pitkä ja 81 kilometriä leveä. Sen keskimääräinen pinta-ala on 5 450 neliökilometriä (km²), joka on 1,3 kertaaSaimaan ja viisi kertaaPäijänteen pinta-ala. Pinta-alaksi mainitaan myös 5 650 km², joka voi olla suuruus korkean veden aikana. Vänern on kartasta ensisilmäyksellä tarkastellen vähäsaarinen järvi, jolla on laajatjärvenselät. Järvessä on kuitenkin arviolta 22 000 saarta, mutta ne sijaitsevat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta lähellä järven rantoja. Järven rantaviivan pituudeksi on ilmoitettu 2 007 kilometriä. Rantaviiva on Saimaalla seitsemän kertaa ja Päijänteellä 1,4 kertaa pitempi. Rantaviivan pituus riippuu käytettyjen karttojen mittakaavasta, joka on ollut Vänernin tapauksessa 1:10 000. Jos mukaan otetaan myös saarien rantaviiva, tulee siitä 4 500 km pitkä.[1][3]
Vänernin pohja on suhteellisen tasainen ja sen keskisyvyys on järven laajuuteen nähden vain 27 metriä. Järvessä on tästä huolimatta runsaasti vettä, joka 153 kuutiokilometrin tilavuudella voisi varastoida suuren osan Suomen järvien vesistä. Vänernin tilavuus on 3,6-kertainen Saimaan ja kymmenkertainen Päijänteen tilavuuteen verrattuna. Veden teoreettinenviipymä järvessä on 8–9 vuotta. Syvimmillään se on 106 metriä, mutta syvänteen paikkaa ei tässä tunneta.[1][3]
Järven valuma-alueen pohjoisosissa ovat talvet olleet toistuvasti lumisia ja sieltä saadaan säännöllisesti kevättulvia. Valuma-alueen eteläosissa ovat lumiset talvet satunnaisia ja sadanta tuleekin yleensä vetenä. Valuma-alueella sataa vuodessa keskimäärin 800 millimetriä ja järvialueen vuosittainen keskilämpötila on ollut +6°C, mutta se on ollut nousussa.[7]
Järven yhtenäisyyttä rajoittaa luoteisrannasta kaakkoon työntyvä ja 35 km pitkä Värmlandsnäset. Sille löytyy etelärannasta koilliseen työntyvä ja 13 km pitkä niemi. Niemen päässä sijaitseeKållandsö ja sen saaristo. Kållandsön ja Värmlandsnäsetin välissä on 20 km saaristoista matalikkoa. Niemien ja saariston länsipuolelle jäävän järvenosan nimi on Dalsbosjön[8] ja itäpuolelle jäävän Värmlandssjön[9]. Dalsbosjönin lounaispää kapenee Vänersborgsvikeniksi. Sen kaakkoispuolelle Vänersnäsin taakse suojaan jää lahti, jonka suuosa on Brandsfjorden[10] ja pohjukka on Dättern[11]. Värmlandssjönin eteläpäässä on noin 20 km pitkä ja 8 km leveä Kinneviken. Sekä Värmlandssjönin itä- että pohjoisrannassa on monia suojaisia lahtia. Niistä merkittävimmät ovat Mariestadssjön[12], Kilsviken ja Åråsviken[13], Kolstrandsviken[14], Varnumsviken[15], Sätterholmsfjärdenin lahdet[16], Kattfjorden[17] ja Åsfjorden[18].[5][3]
Järvessä on huomattava määrä saaria ja luotoja. Kun lasketaan mukaan aivan pienet luodot, saadaan määräksi noin 22 000 saarta. Saarien lukumäärä riippuu siitä, minkä kokoiset saaret lasketaan mukaan. Jos jätetään laskusta pois kaikki alle 25 neliömetrin luodot, saadaan lukumääräksi vielä 12 285 saarta. Suurin saariTorsö (pinta-ala 62 km²) sijaitsee itärannan tuntumassaMariestadin edustalla ja silta yhdistää sen mantereelle. Torsön takana on vieläBrommö (13 km²), jonne on Torsöltä lauttayhteys. Toiseksi suurin saariKållandsö (57 km²) sijaitsee Kinnevikenin vieressä etelärannalla ja sinne johtaa yksi lyhyt silta. Seuraava onHammerön (50 km²), joka sijaitsee Klarjoen suistossa Karlstadin edustalla. Sinne tulee kolme tietä. Luonnontilaisia saaria ovatLurö jaDjurö, joiden pinta-alat ovat noin 2 km². Molempien saarien saaristot ovat lintujen suojelualueita.[1][5][3]
Götajoki alkaa järven lounaispäässäVänersborgin taajama-alueelta. Vaikka Vänersborgissakin onvesivoimalaitos, on suurin vesivoiman tuotanto hieman alempanaTrollhättanissa, joka ei kuuluVänersborgin kuntaan. SeuraavaGrästorpin kunta sijaitsee Dätternin rannalla, mutta siellä ei ole taajamia. Järven itärannalla Kinnevikenin pohjukassa sijaitsevaLidköping onLidköpingin kunnan keskustaajama. Tästä hieman pohjoiseen sijaitseeGötenen kunta, jonka ainoa rantataajama onHällekis. Siitä koilliseen päin on Mariestadsjönin rannalla sijaitsevaMariestad, joka onMariestadin kunnan keskustaajama. Siihen kuuluu myösSjötorp, josta alkaa VänerninVätterniin yhdistäväGötan kanava. Tämän pohjoispuolella on ainoaGullspångin kuntaan kuuluva rantataajamaOtterbäcken. Kunnan keskustaajamaGullspång sijaitsee Gullspångälvenin varressa. Järven koillispäässäKristinehamnin kunnassa sijaitsee Varnumsvikenissä hyvin kätkeytyneenäKristinehamn. Pohjoisrannan huomattavin taajama onKarlstad, jonka on yhdessäVålbergin kanssaKarlstadin kunnan ainoat rantataajamat. Kaupungin edustalla sijaitseeSkoghall, joka on järvelle aukeavanHammarön kunnan ainoa taajama. Skoghall ja Karlstad ovat kasvaneet Klarjoen jokisuiston yli kiinni toisiinsa. Näiden länsipuolella sijaitseeGrumsin kunta, jonka keskustaGrums sijaitsee Slottsbrosundetissä. LounaisessaSäfflen kunnalla ei ole rantataajamia. Sen keskustaajamaSäffle sijaitsee kuusi kilometriä sisämaassa Byälvenin varressa. Järven länsirannalla sijaitsevaÅmål onÅmålin kunnan kuntakeskus. Sillä on lounaispuolella seuranaan pieni Tössen lähellä järvenrantaa. Järven lounaispäässä sijaitsee pieni Sunnaånin satama, joka kuuluuMellerudin kuntaan. ItseMellerud jää kauemmaksi sisämaahan.[5]
Järven rantakaupunkien ja sen teollisuuden takia maantiet kiertävät järven lähes sen rantoja seuraten. Eteläosassa sijaitsevista Trollhättanin ja Vänerborgin kaupungeista alkaa itärantaa pohjoiseen nouseva E45, joka kulkee Mellerudin, Åmålin, Säfflen, Grumsin ja Vålbergin läpi. Grumsista haarautuu itään päin Karlstadin ja Kristinehamnin läpi kulkeva E18. Järveä lähin riksvägen 26 kuitenkin haarautuu Kristinehamnista etelään Mariestadiin. Siellä se yhtyy valtatiehen E20Skaraan asti. Ennen Skaraa siitä haarautuuGötenessä riksvägen 44, joka kulkee Lidköpingin läpi Trollhättaniin. Järveä ympäröiviltä valta- ja pikateiltä pääsee rantaan asti kulkevia kyläteitä myöten.[5]
Trollhättanista ja Vänersborgista alkaa Vänerbanan, joka seuraa länsirannikkoa kulkien vähintään samojen kaupunkien kautta kuin valtatietkin. Karlstadiin päästäkseen tulee kuitenkin kulkeaKiliin asti, jossa on risteysasema. Järven pohjoisrantoja seuraa rannan tuntumassa Värmlandsbanan Kristinehamnin läpiDegerforsiin. Karlstadissa toimii lyhyt Karlstad–Skoghallsin rautatie. Degerforsin kautta kulkee etelästä tuleva kuljetusrata Mariestadin, Lidköpingiin ja lopultaStora Leveneen. Levenessa on risteysasema, josta alkaa rataGrästorpin kautta Vänersborgiin takaisin.[5]
Götan kanava on merkitty karttaan sinisillä viivoilla.
Järvensatamat ovat Götajoen kautta kytkeytyneenä merelliseen kaupankäyntiin. Suurimmat satamat sijaitsevat Vänersborgissa, Lidköpingissä, Otterbäckenissä, Kristinestadissa ja Karlstadissa. Näiden lisäksi on satamia länsirannalla Åmålissa ja GrumsinGruvönissä, pohjoisrannalla Skoghallissa ja itärannallaHönsätterin satama Hällekisissä. Satamat tarjoavat palveluita raaka-aineiden käsittelyssä, varastoinnissa,tullauksessa ja edelleen kuljettamisessa.Sjöfartverket toimii joella ja Vänernissä luotsina. Vielä 1800-luvun alussa ei Vänernillä ollutmajakoita, mutta 1900-luvun alussa niitä oli jo 60. Majakoita hoidettiin pitämällä niissä öisin tulta. Nykyään on majakoita 130 ja osassa niistä voivat veneilijät yöpyäkin (Djurö ja Lurö).[19] Götajoelta tulee järvelle noin 1 000 laivaa vuodessa[20]. Satamien vuosittainen tavaramäärä on noin 2,6 miljoonaa tonnia (ilmoitettu vuonna 2021). Asiakkaina ovat pääasiassa paperi-, metalli- ja muu raskas teollisuus.[21][22]
Järvellä on ainakin 27vierassatamaa sekä lukuisialuonnonsatamia. Myös monet Vänernin ympäristön järvistä kiinnostavat pienveneilijöitä. Vänernille pääsee Götajokea myöten mereltä ja Vänerniltä voi jatkaa Vätternille Götan kanavaa pitkin. Götajoen kautta kulkee arviolta 2 800 venettä vuodessa[20].[23][24][25]
Järven tila on käynyt 1900-luvun teollistumisen aikana läpi vedenlaadun suhteen heikentymisen, joka on suojelutoimien seurauksena palannut takaisin 1800-luvun lopun tilanteeseen. Veden metallipitoisuudet ovat alentuneet, mutta vesistön ravinnekuormitus on edelleen luonnontilaa lievästi korkeampi. Vesi on kuitenkin kohtalaisenkirkasta, koskanäkösyvyys on 4–6 metriä. Vedenfosforipitoisuudet ovat alhaiset (6–8 mikrogrammaa litrassa vettä eli μg/l),typpipitoisuudet ovat kohtalaiset (800 μg/l) ja klorofyllipitoisuudet ovat tyydyttävät (2 000–3 000 μg/l). Järvestä otetaan raakavettä noin 800 000 asukkaanjuomavedeksi ja teollisuus käyttää sen vettä prosesseissaan.[3]
Järvellä on toiminut 2000-luvulla noin 80 ammattikalastajaa, jotka ovat pyytäneet vuosittain noin 600 000 kiloa kalaa. Kaupaksi meneesiikaa,taimenta,haukea jakuhaa. Vapaa-ajan kalastus on hyvin suosittua ja suosituimat saaliskalat ovat hauki jaahven. Järvessä viihtyvät sekä kylmä- että lämminvesilajit, joita on yhteensä 38 kalalajia. Vänernissä elää ainakin seuraavat lajit[26]:
Vesivoiman rakentaminen on katkaissut kaloilta vaellustiet ja useita erilaisia lohikantoja on hävinnyt. Jäljellä on enää kaksi kantaa (ruots.gullspångslaxen ja klarälvslaxen). Ankerias ei ole Vänernissä alkuperäislaji, sillä se pääsi järveen vasta kun jyrkät kosket ohitettiin laivasuluilla. Järveen on istutettu myöstäplärapu, joka on korvaamassa alkuperäisenjokiravun.[26]
Järvellä tai sen välittömässä läheisyydessä pesii yli 50 lintulajia, joista 20 ovat vaarantuneita lajeja. Linnut suosivat matalia lahtia, kuten esimerkiksi Dättern ja Kilviken, joista tapaa erityisesti hanhia, sorsia ja kahlaajia. Lahdilla pesii myös harvinainenkaulushaikara. Järvelle on perustettu lintujensuojelualueita, joita sijaitsee luodoilla ja saaristoissa sekä rantojen saaririkkailla vesialueilla. Näillä pesivät suurilukuisesti lokki- ja tiirayhdyskunnat. Järven erikoisuuksia ovaträyskä jakarikukko, joita on pesinyt järvellä vain muutama pari.[27]
Ympäristöongelmia
Muun muassa alueen vilkkaaseen laivaliikenteeseen liittyy myös ongelmia. Painolastiveden mukana kulkeutuu vieraslajeja, kutenvillasaksirapu (Eriocheir sinensis) javaeltajasimpukka (Dreissena polymorpha).[28] Laivojen rungoissa käytetyt likaantumista estävät maalit estävät osaltaan vieraslajien kulkeutumista järveen, mutta ne sisältävät myös ympäristömyrkkyjä, jotka vaikuttavat negatiivisesti muun muassa levien lisääntymiseen. Myrkyt kumuloituvat ravintoverkossa ja johtavat korkeisiin pitoisuuksiin korkeilla trofiatasoilla[29][30].[31] Myös laivojen aiheuttama melu aiheuttaa haittoja häiriten esimerkiksi sekä selkärankaisten että selkärangattomien eläinten kehitystä, fysiologiaa ja käyttäytymistä[32]. Lisäksi alueen maanviljely, metsätalous ja vesivoima aiheuttavat haittaa ympäristölle.[33]
Järvelle on perustettu useita laajoja lintujensuojelualueita, jotka sisältävät monet saaristoista ja kattavat suojaisia lahtia ja niemiä. Niillä on voimassa pesimäaikaisia liikkumisrajoituksia ja erityisiä säännöksiä. Niiden lisäksi onDjurön saaristoon perustettukansallispuisto (Djurö nationalpark). Tärkeimmät suojelualueet ovat[5]:
Brommö naturreservat
Dätterns naturreservat
Hindens Udde-Svalnäs naturreservat
Kalvö skärgårds naturreservat
Kållands skärgårds naturreservat
Lurö skärgårds naturreservat
Millesviks skärgårds naturreservat
Onsö naturreservat
Segerstads skärgårds naturreservat
Tösse skärgårds naturreservat
Vänersnäs skärgårds naturreservat
Värmlandsskärgårdens naturreservat
Yttre Bodane naturreservat
Järven itärannalla sijaitsee kolme vuorta, jotka näkyvät selvästi järvelle.Kinnekullella on suojelualue (Västerplana storängs naturreservat) ja kahdella pöytävuorellaHallebergilla jaHunnebergilla on yhteinen suojelualue (Halle- och Hunnebergs platåers naturreservat).[5]
Järven vedenpinnan korkeutta seurataan tiiviisti osana järven säännöstelyn valvontaa.Korkeusvertausjärjestelmässä käytetäänkehystä RH1900 eli RH00 on järven referenssikorkeus merikorttien mukaan 43,80 metriä mpy. Järven vedenpinnan keskikorkeus on silloin 0,53 metriä korkeampi eli 44,33 metriä mpy. Uudessa korkeuskehyksessä RH2000 on referenssikorkeus 44,10 metriä mpy.[1]
Järven vedenpinnan korkeutta on seurattu säännöllisesti vuodesta 1807 alkaen. Vedenkorkeutta seurataan kahdessa mittauspisteessä. Järven länsirannassa sijaitsee Sunnanån ja itärannalla Sjötorpin mittauspiste. Järven virallinen korkeusluku saadaan näiden antamien arvojen keskiarvona. Vedenpinnan korkeuteen vaikuttavat jokien virtaamat, säännöstely, sadanta, haihdunta, tuulen suunta ja ilmanpaine. Lisäksimaankohoaminen kallistaa järviallasta kohti etelää, joka huomioidaan pitkällä aikavälillä muuttamalla korkeuskehystä[34].[1]
Järven säännöstely aloitettiin vuonna 1937. Tämä tasoitti vedenpinnan vaihteluita, mutta lisäsi Götajoenvirtaamien vaihteluita. Alla olevat luvut ovat kaudelta 1807–2020. Vedenpinnan keskikorkeus (MW) oli ennen säännöstelyä 44,34 metriä (RH1900) ja säännösteltynä 44,33 m. Vedenpinnan alin korkeus (LW) oli ennen 43,09 m ja jälkeen 43,25 m, ja ylin korkeus (HW) oli ennen 45,76 m ja alin 45,67 m. Säännöstely on vaikuttanut Götajokeen päästettyihin virtaamiin siten, että keskivirtaama (MQ) oli ennen 543kuutiometriä sekunnissa (m³/s) ja jälkeen 522 m³/s. Pienin virtaama (NQ) oli ennen 286 m³/s ja jälkeen 56 m³/s, ja korkein virtaama (HQ) oli ennen 836 m³/s ja jälkeen 1 190 m³/s. Järven lähtövirtaamissa on samana aikana ollut keskialivirtaama (MNQ) 435 m³/s ja keskiylivirtaama (MHQ) 615 m³/s[2].[1][20]
Säännöstelystrategiana on ollut ylläpitää vuoden ajan mahdollisimman tasaista vedenpinnan korkeutta ja tukea vesivoiman tuotantoa mahdollisimman hyvin. Säännöstelyä hoitaakinVattenfall. Yläkorkeudeksi on sovittu muuten 44,85 metriä (mpy. RH1900) paitsi talvella, jolloin järvialtaaseen juoksutetaan tilaa kevättulville. Silloin on yläkorkeus 44,55 m mpy. Alakorkeus on sovittu lukuisia arvoja väliltä 43,16–43,54 m mpy. Näitä arvoja pyritään ylläpitämään juoksuttamalla Götajokeen vettä virtaamilla 900–1 000 m³/s tilapäisvaihteluilla ±30 m³/s. Säännöstelyväliksi ilmoitetaan 1,7 metriä ja säännöstelytilavuudeksi 9,38 km³. Vuonna 2008 on aloitettu uuden juoksutuskäytännön kokeilujakso, joka on edelleen (vuonna 2021) käytössä.[1][7][20]
Vänerninvaluma-alueen pinta-ala on 46 830 km², joka on 93 % koko vesistön pinta-alasta ja noin 10 % Ruotsin pinta-alasta[3]. Vesireitin edelliseen osuuteen kuuluvalla Klarjoella on valuma-alueen pinta-ala 11 848 km², joka on 24 % vesistön pinta-alasta. Tämä vaikuttaa osaltaan myös vesireitistön virtaamien jakaumaan, koska Götajoen yläpään keskivirtaama (MQ) on 519 kuutiometriä sekunnissa (m³/s) ja Klarjoen suistossa se on 181 m³/s. Vänerniin tulevasta vedestä 35 % on peräisin Klarjoesta ja loput 65 % tulee suoraan Vänerniin laskevista joista.[36]
Vänern on ollutVeiksel-jääkaudellaFennoskandian mannerjäätikön peittämänä. Jäätikkö on kuluttanut järvialtaan pohjaa virratessaan kohti etelää ja kuljettanut pois runsaasti kivi- ja maa-ainesta. Jääkauden loppuvaiheessa ovat sulamisvedet alkaneet huuhtoa myös jäätikön alla sijainnutta maapohjaa ja virtaava vesi on sekä kuluttanut että kerrostanut siihen moreenia ja muita huuhtoutuneita maa-aineksia. Kunmannerjäätikkö on alkanut sulaa riittävästi, on se reuna perääntynyt kohti pohjoista. Lopulta jäätikön reuna on saavuttanut järvialtaan eteläosat, mutta vapautuneet maa-alueet ovat jääneet aluksi meren peittämiksi. Jäätikön alta ensiksi paljastuneen Hunnebergin rinteiltä on löytynyt korkeimman rannan jälkiä 133–134 metrin korkeudeltampy.Trollhättanin reunamoreeni ylittää nykyisen Götajoen alkupään ja se osoittaa mannerjäätikön sijainnin noin 13 600 vuotta sitten. Jäätikkö on perääntynytLevenen reunamoreenin kohdalle noin 13 200 vuotta sitten,Skövden reunamoreenin kohdalle noin 12 900 vuotta sitten januoremmalla dryaskaudella, noin 12 700–11 600 vuotta sitten, jolloin myösSalpausselät muodostuivat, on reuna sijainnutKeski-Ruotsin reunamuodostumien kohdalla. Nämäreunamuodostumat ovat kaikki syntyneetKeski-Ruotsin virtauskielekkeen eteen.[37][38]
Merellisen vaiheen aikana jäätikön alta vapautunut järviallas on heti alkanut peittyäsavesta, jota on kulkeutunut vesistöihin jäätikön sulamisvesien mukana. Savi on peittänyt sekäpohjamoreenipatjan että jäätikön jälkeensä jättämät reunamuodostumat. Tässä ympäristössä ovat viihtyneet Kattegatin arktiset merenelävät, joita on saapunut hitaasti mereltä Vänernin ympäristöön vedestä kohoavansaaristoalueen salmien kautta. Merellisten eläinten jäänteitä, joita ovat esimerkiksi simpukan ja kotiloiden kuoret, sisältävät savikerrostumat ovat yleensä 10–20 metriä paksuja.[37][38]
Maankohoamisen nopeus on ollut nykyiseen verrattuna moninkertainen. Kun Trollhättanin reunamoreenin muodostumisen aikana jäätikön edessä aaltoili vähäsaarinen ulappa, niin nuoremmalla dryaskaudella Vänernin vesialueita suojasivatkin jo nykyisen rannikkoalueen kohdalle kohonneet suuret saaret. Tärkeimmät salmet Vänernin ja Kattegatin vesialueiden välillä ovat aluksi olleet Götajoen jokilaakso,Uddevallan kaupungin laakso jaMunkedalin laakso. Munkedalin salmi on ollut merkitykseltään vähäisin, sillä siellä on kynnys sijainnut 85–90 metriä mpy.[37]
Nuoremmalla dryaskaudella onFennoskandian lämpenevä ilmasto viilentynyt noin 1 000 vuodeksi. Silloin on mannerjäätikön reuna lakannut perääntymästä nopeasti ja edennyt, pysynyt paikallaan tai perääntynyt vain hieman. Tilanne on ollut epävakaa ja reunan onkin välillä edennyt ja toisinaan perääntynyt. Reunan eteen kerrostuneet reunamuodostumat ovat olleet tavallisia reunamuodostumia suuremmat ja niitä esiintyy koko silloisen Fennoskandian jäätikön reunan ympärillä, kaikissa ilmansuunnissa. Erityinen kohta sijaitsee Keski-RuotsinBillingenvuorella. Vuoren itäpuolella on lainehtinutItämeren alkuvaiheen,Baltian jääjärven, pitkä lahti ja sen länsipuolella Kattegatiin ja Vänerniin ulottuva lahti. Näiden vedenpintojen korkeusero on ollut noin 26 metriä. Nuoremman dryaskauden loppuvaiheessa on reuna vetäytynyt niin paljon, että Baltian jääjärven vesi on päässyt virtaamaan Billingenin ohi mereen. Nykyään tiedetään, että näitä purkautumistulvia on ollut useita, mutta tämä viimeinen ja lopullinen tulva kesti arviolta 1–2 vuotta. Jääjärven vesi on virrannut voimalla Vänernin merenlahteen, josta se on jatkanut kapeiden salmien kautta Kattegatiin. Tapahtuman ajoitukselle esitetään kirjallisuudessa ainakin kolme arviota: 11 590 vs[39], 11 640 vs[40] ja 11 650 vs[41]. Purkautumistulvassaan Baltian jääjärvi on menettänyt vettä noin 7 800 kuutiokilometriä, mikä on aiheuttanut esitetyssä ajassa noin 150 000–300 000 m³/s keskimääräisenvirtaaman. Tulvan vaikutukset Vänernin merenlahteen ovat olleet huomattavat vaikkakin lyhytaikaiset.[37][40][42][39]
Yoldiameren ja Kattegatin välisenä salmena 11 640–10 800 vs
Vasta jäätikön peräännyttyäKarlstadin reunamuodostumien kohdalle, on järviallas ollut jäätiköstä kokonaan vapaana, mutta samalla se on ollut meriveden peittämä. Ohentuneen mannerjäätikön paino on ollut pienempi kuin jääkauden kylmimmän vaiheen aikana, joten maa on sulamisen aikana koko ajan kohonnut.Maankohoamisen seurauksenKeski-Ruotsin alanko on nostanut pinnalle matalan saariston, jonka salmiin on kerrostunut runsaasti savea. Baltian jääjärven purkautumistulva on todennäköisesti avannut salmia ja tulvan jälkeen on suolainen merivesi päässyt takaisin Vänernin merenlahteen. Myös Mälarenilta tunnetaan savikerrostumista merieläinten jäänteitä, joten suolainen vesi pääsi tunkeutumaan vapaasti sinne asti. Vesi on kulkeutunut sinneNärkensalmesta (engl.Närke strait), joka sijaitsee Billingenistä noin 70 kilometriä koilliseen päin. Närkensalmi on siten vapautunut jäätiköstä vasta kauan purkautumistulvan jälkeen.[37][39]
Munkedalin ja Uddevallan kaupungin kohdilla salmen ovat mataloituneet ja lopulta Munkedal on umpeutunut kokonaan. Jäätikön reunan peräännyttyä on Uddevallassa avautunut uusi Otteidin salmi, joka on ennen merta haarautunut kolmeksi salmeksi. Pohjoisin salmi on avautunutOslon kaupungin kohdalle, toinen on seurannutGlomman nykyistä jokiuoma ja kolmasTistanin jokiuomaa pitkin. Sekä Götajoen jokilaakso että Uddevallan Otteidin salmi ovat olleet noin 10 kilometriä leveitä ja noin 60 metriä syviä salmia. Otteidin salmi on avautunut samoihin aikoihin kuin Närkensalmikin. Luoteeseen on näiden lisäksi avautunut vielä neljäskin salmi, jonka painaumassa virtaavat nykyäänVranselva ja Glomma.[37]
Närkensalmi on ollut varsin matala ja suolainen vesi on päässyt Itämeren puolelle sekoittuen siellä kylmään jääveteen. Tätä Itämeren vaihetta kutsutaanYoldiamereksi, koska sensedimenttien tunnusmerkkinä on erään murtovedessä viihtyvän simpukkalajin fossiloituneet kuoret (Yoldia arctica eliPortalandia arctica). Veden muuttuminen suolaisemmaksi Mälarenin kohdalla on kestänyt yli 200 vuotta ja Etelä-Suomen saaristoiselle rannikolle sen vaikutus on alkanut näkyä noin 300 vuoden kuluttua. Suomeen asti Yoldia-simpukka ei ole ehtinyt levitä. Suomessa Yoldiameren suolaisuus ei näy myöskään sedimenttien piilevästön muutoksina, joten Yoldiameren suolaisuus on ollut vähäistä ja Keski-Ruotsiin keskittynyttä.[39]
Keski-Ruotsin salmiyhteys on katkennut noin 10 800 vs, kun maankohoaminen on voittanut jääkauden jälkeisenvaltamerien kohoamisen. Vedenpinta on edelleen kohonnut, mutta nyt on Vänernin alue muodostanut laajanSkagerrakin saaristoisen merenlahden, jossa Vänernin tuleva järviallas on muodostanut laajan merenselän. Itämereen on tässä vaiheessa käynnistynytAncylusjärven vaihe.[39]
Maankohoaminen on kaventanut Vänernin merenlahden salmiyhteyksiä Skagerrakiin, jolloin nykyisen Vänernin valuma-alueen makeanveden virtaamat ovat laskeneet lahden suolapitoisuutta. Lopulta lahden vesi on tullut makeaksi ja lahdesta on siten tullut järvi. Vänernin ja Götajoen nykyinen maankohoaminen on 1–3 millimetriä vuodessa niin, että vesistöalueen eteläosat kohoavat hitaammin kuin pohjoisosat. Tämän takia Vänernin järviallas on vuosituhansien ajan kallistunut kohti etelää ja siellä sijaitsevaa Götajoen laskukynnystä. Vänernin vesiala on tämän takia jatkuvasti kutistunut.[20]
↑abcdeFakta on GÖTA ÄLV - En beskrivning av Göta älv och dess avrinningsområde nedströms Vänern 2015, s. 7–8, 14–15, 18–20. Göteborg: Göta älvs vattenvårdsförbund, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 26.10.2021. (ruotsiksi)
↑Melanie Josefsson, Berta Andersson: The Environmental Consequences of Alien Species in the Swedish Lakes Mälaren, Hjälmaren, Vänern and Vättern. AMBIO: A Journal of the Human Environment, 2001-12, 30. vsk, nro 8, s. 514–521. doi:10.1579/0044-7447-30.8.514ISSN 0044-7447Artikkelin verkkoversio.
↑Jasper.T. Koning, Ulla.E. Bollmann, K. Bester: Biodegradation of third-generation organic antifouling biocides and their hydrolysis products in marine model systems. Journal of Hazardous Materials, 2021-03, 406. vsk, s. 124755. doi:10.1016/j.jhazmat.2020.124755ISSN 0304-3894Artikkelin verkkoversio.
↑H Okamura, I Aoyama, T Takami, T Maruyama, Y Suzuki, M Matsumoto, I Katsuyama, J Hamada, T Beppu, O Tanaka, R.J Maguire, D Liu, Y.L Lau, G.J Pacepavicius: Phytotoxicity of the New Antifouling Compound Irgarol 1051 and a Major Degradation Product. Marine Pollution Bulletin, 2000-09, 40. vsk, nro 9, s. 754–763. doi:10.1016/s0025-326x(00)00020-5ISSN 0025-326XArtikkelin verkkoversio.
↑Hansjoerg P. Kunc, Kirsty Elizabeth McLaughlin, Rouven Schmidt: Aquatic noise pollution: implications for individuals, populations, and ecosystems. Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences, 17.8.2016, 283. vsk, nro 1836, s. 20160839. doi:10.1098/rspb.2016.0839ISSN 0962-8452Artikkelin verkkoversio.
↑abcdefOlausson, Eric (toimittaja): ”3. Freden, Curt: An outline of the marine stage of the Väner basin”, The Pleistocene/Holocene Boundary in South-Western Sweden. Uppsala, Ruotsi: Sveriges Geologiska Undersökningar (SGU), 1982. Serie C nr 794, vuosikirja 76 nr 7 ISBN 91-7158-267-3ISSN 0082-0024Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
↑abFredén, Curt: Marine life and deglasiation chronology of the Vänern basin southwestern Sweden, s. 4–6, 9–11, 15–18, 32, 54–67, 68–70. (Sveriges Geologiska Undersökningar Nr 71) Uppsala, Ruotsi. Määritä julkaisija!ISBN 91-7158-440-4ISSN 0348-1352Teoksen verkkoversio Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
↑abcdeJantunen, Tuija: ”11. Muinais-Itämeri”, Jääkaudet, s. 63–64. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3
↑abJakobsson, Martin & al.: Reconstructing the Younger Dryas ice dammed lake in the Baltic Basin: Bathymetry, area and volume. Global and Planetary Change, 2007, 57. vsk, nro 3–4, s. 355–370. Amsterdam, Alankomaat: Elsevier B.V.. doi:10.1016/j.gloplacha.2007.01.006ISSN 0921-8181Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
↑Vassiljev, Jüri & Saarse, Leili: Timing of the Baltic Ice Lake in the eastern Baltic. Bulletin of the Geological Society of Finland, 2013, 85. vsk, s. 9–18. Helsinki: Suomen geologinen seura.Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 26.10.2021. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
↑Öhrling, Christian & Peterson, Gustaf & Johnson, Mark D.: Glacial geomorphology between Lake Vänern and Lake Vättern, southern Sweden. (sisältää kartan) Journal of Maps, 2020, s. 776–789. Lontoo, Britannia: Taylor & Francis Group. doi:10.1080/17445647.2020.1820386Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
.png)
