Uuspakanuus tarkoittaa nykyaikana tietoisesti kehitettyjäuskonnollisia suuntauksia, jotka pyrkivät jäljittelemään, elvyttämään tai ennallistamaan alkuperäisiä historiallisiapakana- ja muinaisuskontoja. Jotkut uuspakanallisuuden muodot yhdistelevät aineksia useistauskonnoista ja uusista ajatuksista. Toiset uuspakanallisuuden muodot taas pyrkivät alkuperäisyyteen ja usein tietyn historiallisen pakanauskonnon elvyttämiseen.[1] Uuspakanuuden suuntauksia ovat muun muassawicca ja muuuusnoituus,uussamanismi,aasainusko jadruidismi.[2]
Uuspakanuuden syntyyn vaikutti 1800-luvunromantiikan kiinnostuseurooppalaisiin esikristillisiin perinteisiin jaesoteerisuuteen. 1900-luvulla tietämysalkuperäiskansojen yhä elävästäsamanistisesta perinteestä lisääntyi. Järjestäytyneet uuspakanalliset liikkeet saivat laajempaa suosiota 1900-luvun jälkipuoliskolla. Nykyaikaista pakanuutta harjoitetaan osana modernia elämää, mutta sitä ovat innoittaneet paikallisten alkuperäisuskontojen eli kotoperäisten uskontojen uskomukset jarituaalit. Uuspakanuus korostaa yhteyttäluonnon kiertoon ja sen piirissä puhutaan useinluonnonuskonnosta.[2]
Luonnonuskovaisten keskuudessa on yleistäpanteismi eli kaikkeuden pitäminenpyhänä taianimismi eli käsitys kaikensielullisuudesta. Kolmas näkemys onpolyteismi, usko ettäjumalalla on useita ilmenemismuotoja tai että on useita erijumalia, jotka edustavat luonnon ja elämän eri puolia, kuten miehisiä ja naisellisia.[3] Pakana ei välttämättä usko mihinkään jumalolentoon, vaan jumala voi olla myös vertauskuva.[4] Monet uuspakanat kannattavat yksilöllistä uskonnon harjoittamista ja tutkimista, ja välttävät järjestäytymistä.[1] Uuspakanallisille liikkeille on yhteistä läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne luontoa kohtaan. He eivät etsi uskonnollistapelastusta, vaan ajattelevat maan henkiseksi kodikseen. Heitä yhdistää myös luonnon kiertokulun kunnioittaminen jamoraalikäsitys, joka sallii yksilön toimia mielensä mukaan, mikäli ei vahingoita toisia.[1]
Suomessa vuoden 2011 kyselyssä 9 prosenttia suomalaisista ilmoittautui pakanoiksi. Vuoden 2024 vastaavassa kyselyssä käsitettä oli rajattu koskemaan wiccan ja samanismin kaltaisia katsomuksia, jolloin pakanaksi samastui 4 prosenttia vastaajista.[5]Yhdysvalloissa uuspakanuuden kannattajia on 2010-luvulla arvioitu olevan miljoonasta puoleentoista miljoonaan.[6][7]
Lady of Cornwall ja kukkaistytöt. Gorsedh Kernow -järjestö on elvyttänytkelttiläistä kulttuuria.
Uuspakanalliset uskonnot perustuvat historiallisiin pakanallisiin uskontoihin, elikristillisyyden,juutalaisuuden jaislamin ulkopuolisiin uskontoihin.[8] Erityisestimonijumalaisia jaluontoa sieluttaviavarhaiskantaisia uskontoja on nimitettyvanhapakanallisiksi uskonnoiksi erotuksena uuspakanuudesta. Suurin osa vanhoista kansallisista luonnonuskonnoista on väistynyt esimerkiksi kristinuskon ja islamin tieltä.[4]
Samanistisessa kulttuurissa on keskeinen osa šamaanilla. Hän on useinparantaja jaennustaja, hän neuvoo eri ongelmissa ja toimii yhdyssiteenähenkimaailman ja ihmisten välillä. Samanismiin liittyy useinmuuntuneiden tajunnantilojen käyttö yhteytenä henkimaailmaan.Transsitilaa haettiin muun muassa huumaavilla aineilla, rytmikkäällä musiikilla ja laululla, toistuvilla tanssiliikkeillä ja muilla toistuvilla rituaaleilla.[9]
Suomessa valtauskontona oli ennen kristinuskon tuloa paikkakunnittain erilaisia piirteitä omannutsuomalainen muinaisusko. Paikallinen muinaisusko oli monijumalaisuutta, johon kuului omatarustonsa. Usko siirtyi perimätiedon ja riittien välityksellä sukupolvelta toiselle. Muinaissuomalaiset uskoivathaltijoihin sekä useisiin jumaliin, joista merkittävimpiä olivatUkko ylijumala,Ahti,Tapio jaIlmarinen.[4] Kristinuskon tultua Suomeen vanhat suomalaiset pakanalliset uskomukset säilyivät pitkään kristinuskon rinnalla paikoin 1900-luvulle saakka.[10]
Baltian jaVenäjän luonnonuskontojen edustajat saattavat kutsua uskontojaan omauskoksi tai maauskoksi.[11]Viron väestöstä yksitoista prosenttia on valtion teettämässä kyselyssä kertonut harjoittavansa maauskoa. Valtio on rauhoittanut useita satoja pyhiä luonnonkohteita, jotka ovat yleensä puita tai lähteitä. Uskomista tärkeämpää on toiminta, mikä tarkoittaakansanperinteen harrastusta: vanhatlaulut,leikit,käsityöt,ruuat, vaatteet,korut ja uskomukset siirretään lapsille vuotuisissa juhlissa. Keskeisiä juhlapäiviä ovat auringonkiertoon liittyvät tasaus- ja seisauspäivät. Yhteisön kalenteri aloittaa ajanlaskun jääkaudesta 10 000 vuotta sitten.Maavalla Kodan edustama maausko haluaa muistuttaa olevansa vanhempi perinne kuin kristinusko.[12]
Monet uuspakanalliset uskonnot perustuvat luonnonpalvontaan. Luonnonuskontojen kannattajat katsovat edustavansa henkilökohtaiseen kokemukseen perustuvia uskontoja ja elämäntapoja. Suurimpana yhteisenä tekijänä eri luonnonuskontojen välillä pidetään kunnioitusta luontoa ja sen kiertokulkua kohtaan. Ihminen nähdään osana tätä kiertokulkua: ihminen ei ole luonnosta erillinen eikä sitä ylempänä tai alempana.[3] Usein uuspakanayhteisöt suorittavat uskonnolliset rituaalinsa ulkona.[13]
Kaikki uuspakanalliset uskonnot eivät ole luontokeskeisiä. Esimerkiksi germaanisiin ja skandinaavisiin perinteisiin pohjautuvissa suuntauksissa uskonnon muut merkitykset saattavat olla ulkoista luontoa keskeisempiä.[14] Uuspakanuuden rajaaminen ei ole muutenkaan välttämättä selkeää. Esimerkiksi uussamanismi taiwiccan kaltainen uusnoituus saatetaan erottaa uuspakanuudesta. Seremoniallisen magian harjoittajat saattavat kutsua itseään uuspakanoiksi, vaikka luontokeskeisyys ja esikristilliset perinteet eivät ole heidän uskonnonharjoituksessaan keskeisiä.[14]
Uuspakanuus mielletään yleensä individualistiseksi jasuvaitsevaiseksi uskonnollisuuden muodoksi. Hierarkiat, auktoriteetit jadogmit eivät ole merkittävässä asemassa. Osa pakanoista oneklektikkoja, jotka poimivat vaikutteita useista eri uskonnoista. Esimerkiksi wiccalaisessa yhteisössä rituaalit ovat uskomuksia keskeisempiä. Tässä mielessä uuspakanuus edustaa verkostotyyppisiäuusia uskonnollisia liikkeitä sekä nykyaikaisissa yhteiskunnissa yleistynyttä uskonnollisuutta yksilöllisenä valintana.[14][15]
2000-luvulla järjestäytyneiden uskontojen jäsenmäärät ovat olleetBritannian kaltaisissa länsimaissa laskussa. Tilastojen mukaan etenkin monety-sukupolven edustajat ovat hylänneetmonoteismin eli uskon yhteen, usein miespuoliseksi käsitettyyn jumalaan. Kristinusko saatetaan mieltää esimerkiksi naisia ja seksuaalivähemmistöjä syrjiväksi instituutioksi, pakanuus taas yhdistetäändekolonisaatioon.[16]Yhdysvalloissa uuspakanuuden kannattajia on 2010-luvulla arvioitu olevan miljoonasta puoleentoista miljoonaan.[6][7]
Aasainuskoiset pyrkivät elvyttämäänSkandinaviassaviikinkiajalla vallinneenskandinaavisen uskonnon.[17] Aasainusko perustuu ennen kaikkeamuinaisnorjankielistenEdda-runojen kuvaamaanmytologiaan. Nykyaikainen aasainusko on saanut alkunsaIslannissa, jossa perustettiin muinaispohjoismaiseen pakanuuteen perustuva yhteisö Ásatrúarfélagið vuonna 1973.[18] Aasainusko edustaa tutkimuskirjallisuudessa etnopakanuudeksi nimettyä suuntausta, jossa pidetään tärkeimpänä lähteenä paikallisia esikristillisiä uskontoperinteitä.[19]
Dievturilaisuus (latv.Dievturība) onlatvialainen uskonto, joka pohjautuu osittain latvialaisten alkuperäisuskoihin. Uskon nimi on johdettu jumalaa tarkoittavasta sanastaDievs. Latvian ja Liettuan balteilla oli yhteisiä perinteitä, esimerkiksi ukkosenjumalaPerkūnas[20].
Dievturilaisuus luotiin vuosina 1923–1924. Se levisi lähinnä älymystön keskuudessa ja sen tarkoituksena oli uudistaa perinteistä uskoa kristinuskoa edeltäneeltä ajalta. Uskonnollisina teksteinä käytettiin lähinnä kansanperinteestä kertoneitadainoja, joihin liitettiin myös kristinuskoon kuuluvia tapoja. Uskonnon luominen liittyi mielipiteisiin siitä, että Latvian valtauskonto eliluterilaisuus oli perustavanlaatuisesti ulkomainen ja siten vieras latvialaisille. Maailmansotia edeltäneenä aikana liikkeen johtohahmoja olivatErnests Brastiņš jaArvēds Brastiņš. Koska uskonnon seuraajat olivat lähinnä älymystöä, sen ympärille muodostui myös paljon kansanperinnettä selittävää kirjallisuutta.Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitto karkotti suurimman osan liikkeen johtohahmoista Siperiaan. Se säilyi neuvostoajan yli länteen paenneiden keskuudessa, ja se herätettiin uudelleen henkiin Latvian itsenäistyttyä vuonna 1991.[21]
Hellenismi perustuuantiikin Kreikan uskontoon. Se on nykymuodossaan monimuotoinen uskonto, jossa perinteisiä kreikkalaisia jumalia voidaan palvoa perinteisin palvelumenoin tai heitä voidaan kunnioittaa uudemmilla tavoilla.[23]
Liettuassa on vuodenkierron juhlissa säilynyt paljon pakanallisia piirteitä. Samoin tiedot pyhistä luonnonpaikoista ovat säilyneet nykypäivään.Katolinen kirkko otti näitä paikkoja omikseen ja rakensi useinkirkkoja pakanoiden pyhille paikoille. 1400-luvun alussa viimeisen heimon ilmoitettiin kirkollisissa lähteissä kääntyneen kristinuskoon, mutta pakanuus säilyi vielä sen jälkeenkin. Vanha uskonto säilyi maalaisten keskuudessa ja kirkossakäynti jäi pinnalliseksi tavaksi. Vielä 1700-luvun lopulla oli järjestäytyneitä pakanaryhmiä, jotka harjoittivat rituaaleja salaa metsissä.[20]
Sana Romuva kuuluubalttilaiseen mytologiaan. Se oli luultavasti alun perinmuinaispreussilainen pyhättö, jonka 1200-luvun ristiretkeläiset, todennäköisimminKalpaveljet tuhosivat. FilosofiVydūnas pitää Romuva uskonnollisenataivaana tai sen vertauskuvana. Nykyään Romuva on uuspakanallinen uskontokunta, joka toimii lähinnä Liettuassa. Se perustettiin vuonna 1967, ja alkoi toimia näkyvämmin Liettuan saatua itsenäisyytensä takaisin 1990.[24]
Taarausko (vir.Taarausk) onvirolainen uuspakanallinen uskonto. Se luotiinvirolaisten aikanaan harjoittaman uskon mukaiseksi suullisen perinteen pohjalta. Taarausko kehitettiin Viron ensimmäisen tasavallan aikana, kiellettiinNeuvostoliitossa ja aloitettiin jälleen uudelleen Viron itsenäistyttyä uudestaan.
NimitysTaara esiintyyHenrikin Liivinmaan kronikassa. Kronikan mukaansaarenmaalaiset pyysivät apua jumalilta huutamallaTarapita, jonka on tulkittu tarkoittavan suomeksi ”Taara avita” eli auta.[25] Taarausko perustettiin kuitenkin vasta pitkään Viron käännyttämisen jälkeen 1900–luvulla. Sen loi joukko yliopistoissa koulutettuja virolaisia vuonna 1928. Alkuperäinen taarausko sisälsi kuitenkin melko vähän pakanallisia elementtejä, sillä niitä pidettiin barbaarisina. Esimerkiksi pakanallistarunonlaulantaa ei harjoitettu, vaan tuolloin taarauskoiset esittivät mieluummin kirkkotyylisiä kuorolauluja. Uutta uskontoa varten luotiin kokonaan uutta termistöä, kuten pappeihin viittaavat sanathiislar jaasko, joilla oli alun perin muita merkityksiä. Uskonnollisena merkkinä käytettyä mitalia kutsuttiin nimellätõlet. Ensimmäinen taarauskoisten järjestöTallinna Hiis perustettiin vuonna 1933 ja taarauskoisten määrä oli vuoteen 1940 mennessä noussut useisiin tuhansiin.Toisessa maailmansodassa taarauskoisuuden kielsivät sekä neuvostoliittolaiset että saksalaiset miehittäjät.[26] Taarausko käytännössä hävisi Virosta, mutta se säilyi Virosta pakolaisiksi lähteneiden joukossa etenkinRuotsissa.[25]
Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan taarauskon ja toisen uuspakanallisen uskonnonvironuskon harjoittajia oli yhteensä 1058. Uuspakanallisia uskontoja katsotaan nykyisin Virossa hyvin suopeasti ja vuonna 2002 tehdyn kyselyn mukaan 11 prosenttia vastaajista piti taara– ja vironuskoa annetuista vaihtoehdoista parhaina. Taarausko on nykyisin osaMaavalla Kodaa.[26]
Uusnoituus on nykyaikana harjoitettuanoituutta. Wicca on 1900-luvun puolivälissä syntynyt uskonto.[27] Wiccan kokosivat rituaaliseksi perinteeksi ensinGerald B. Gardner jaDoreen Valiente aikaisempienokkulttisten perinteiden pohjalta.[28] 1970-luvulta alkaen liikkeeseen vaikuttifeminismi ja ekologinen ajattelu.[29] Wicca jakautuu nykyisin traditionaaliseen wiccaan jaeklektiseen wiccaan.[30] Traditionaalinen wicca keskittyy yhteisöiksi (coven) siinä missä uuswiccat kokoavat uskontonsa julkisista lähteistä ja harjoittavat sitä usein yksin.[31]
Wiccalaiset kutsuvat itseään wiccan harjoittajiksi, eivät uskoviksi.[32] Kirjailija ja noitaStarhawk erottaa toisistaan wiccan ja puhdasoppisen uskonnon ja sanoo wiccan hylkäävän kaikkidogmit japyhät kirjat. Wiccalaiset ”ottavat oppinsa luonnosta ja saavat innoituksen Auringon, Kuun ja tähtien liikkeistä, lintujen lennosta, puiden hitaasta kasvusta ja vuodenaikojen kierrosta”.[33] Wiccat suorittavat juhlistavia rituaaleja muun muassa kahdeksanvuodenpyörän sapatin aikaan.
Uussamanismi syntyi 1960-luvullaYhdysvalloissa, jossaantropologit olivat tutkineet Amerikanalkuperäisväestön uskontoja.[2] Suomessa toimii samanismin harjoittajien yhdistys Shamaaniseura ry, jonka tavoitteena on pitää yllä samanistista parannusperinnettä.[14]
Suomenuskon tai väenuskon edustajat ovat pyrkineet elvyttämään suomalaisen mytologian tietämystä ja kannatusta.[34] Väenusko viittaa elämänkäsitykseen, jossa keskeisessä osassa ovatitämerensuomalaisten kansojen uskomukset sekä luonnon ja esivanhempien kunnioitus.[35] Nykyiset suomenuskoiset ajattelevat, että uskova voi kunnioittaa niitä kotoperäisen uskon jumaluuksia, jotka hän kokee itselleen läheisimmiksi.[36] Nykysuomalaiset muun muassa ylläpitävätpyhiä lehtoja ja kokoontuvat yhteisiin juhlatilaisuuksiin.[35] Luonnon ajatellaan olevan sielullinen. Näkymätön väki on vahvimmin läsnä luonnon pyhillä paikoilla kutenkivillä,lähteillä,vuorilla jalehdoissa. Kunnioittamalla jarukoilemalla sielullisia uskovat pyrkivät sopusointuun ympäristönsä kanssa.[37]
Suomessa uuspakanuus alkoi voimistua 1980-luvulta alkaen.[38] Vuonna 1998 perustettiinLehto – Suomen luonnonuskontojen yhdistys ry, joka pyrkii parantamaan luonnonuskontojen tuntemusta ja asemaa Suomessa.[38] Yhdistyksen tarkoitus on toimia yhdistävänä tekijänä erilaisten luonnonuskontojen harjoittajien välillä ja myös tukea luontoa kunnioittavaa elämäntapaa.[39] Vuonna 1999 perustettiinPakanaverkko ry edistämään erilaisten pakana- ja luonnonuskontojen edustajien yhteistoimintaa ja uskonnollista tasa-arvoa.[18][40] Yhdistys haluaa edistääajatuksenvapauden ja uskonnollisen tasa-arvon toteutumista ja saattamaan pakanauskonnot kristinuskon kanssa tasavertaiseen asemaan Suomessa. Yhdistys pyrkii oikaisemaan pakanauskontoihin kohdistuvia ennakkoluuloja tarjoamalla aiheesta tietoa yksityishenkilöille, tiedotusvälineille, viranomaisille ja kouluille.[41]
Lehdon ja Pakanaverkon piirissä on muun muassa aasainuskon, druidismin, suomenuskon,uussamanismin ja wiccan kannattajia.[3] Molemmilla yhdistyksillä oli 2000-vuosikymmenellä 130–150 jäsentä.[42][43]
Vuoden 2011 kyselyssä 9 prosenttia suomalaisista ilmoittautui pakanoiksi. Vuoden 2024 vastaavassa kyselyssä käsitettä oli rajattu koskemaan wiccan ja shamanismin kaltaisia katsomuksia, jolloin pakanaksi samastui 4 prosenttia vastaajista.[5]
Niemelä, Jussi (toim.): Vanhat jumalat, uudet tulkinnat. Näköaloja uusiin uskontoihin Suomessa. Helsinki: Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 2001. ISBN 951-45-9890-3
↑abcdeTiimonen, Soili: Uskonto. Lukion kertauskirja. Porvoo Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29836-0
↑abSalomäki, Hanna ym.: Kirkko epävarmuuksien ajassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2020–2023, s. 70. Helsinki: Kirkon tutkimus ja koulutus, 2024. ISBN 978-951-693-403-0
↑Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
↑Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 10. osa, Rad–Sio. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07249-4
↑Hirviluoto, Anna-Liisa & Pitkänen, Kari: Halikon historia 1. Halikko: Halikon kunta, 1992. ISBN 952-90-3797-X
↑abAarnio, Topi: Vanhat jumalat, uudet pakanat. TeoksessaNiemelä, Jussi (toim.): Vanhat jumalat, uudet tulkinnat. Näköaloja uusiin uskontoihin Suomessa, s. 206. Helsinki: Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 2001. ISBN 951-45-9890-3
↑Esimerkiksi Starhawkin kirjaThe Spiral Dance. A Rebirth of the Ancient Religion of the Great Goddess. San Francisco: Harper & Row, 1979. ISBN 0-06-067535-7(englanniksi)
↑Adler, Margot: Drawing Down the Moon. Witches, Druids, Goddess-Worshippers, and Other Pagans in America Today. (Revised and expanded edition (1. laitos 1979)) New York: Penguin/Arkana, 1997. ISBN 0-14-019536-X(englanniksi)
Jones, Prudence & Pennick, Nigel: A History of Pagan Europe. London: Routledge, 1995. ISBN 978-0-415-09136-7
Partridge, Christopher (toim.): Uusien uskontojen käsikirja. Uudet uskonnolliset liikkeet, lahkot ja vaihtoehtoisen henkisyyden muodot. (Encyclopedia of New Religions. New Religious Movements, Sects and Alternative Spiritualities, 2004.) Suomentanut Kanerva Heikkinen ym. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-327-1
.PNG)
