Uusluddismi on maailmankuva tai periaate, joka vastustaa moniamodernin teknologian muotoja.[1] Termiä luddiitti käytetään yleensä halventavasti ihmisiin, jotka osoittavatteknofobisia taipumuksia.[2] Nimi pohjautuu vuosina 1811–1816 toimineihin englantilaisiinluddiitteihin.[1]
Uusluddismi on johtajaton liike, joka vastustaa modernia teknologiaa ja pyrkii palauttamaan joitain tai kaikkia teknologioita primitiivisemmälle tasolle.[3] Uusludiiteille on ominaista yksi tai useampi seuraavista käytännöistä: passiivinen teknologian käytöstä luopuminen, ympäristölle haitallista teknologiaa tuottavien henkilöiden vahingoittaminen, yksinkertaisen elämän puolustaminen tai teknologiansabotointi. Modernilla uusludiittiliikkeellä on yhteyksiäglobalisaation vastaiseen liikkeeseen,anarkoprimitivismiin,radikaaliin ympäristönsuojeluun jasyväekologiaan.[3]
Nykyaikaiset uusludiitit ovat monipuolinen joukko löyhästi tai ei ollenkaan sidoksissa olevia ryhmiä, joihin kuuluu esimerkiksi kirjailijoita, tutkijoita, opiskelijoita, perheitä,amisseja,mennoniittejä,kveekareita,ympäristönsuojelijoita ja nuoria idealisteja, jotka pyrkivät luomaan teknologiavapaata ympäristöä. Jotkut luddiitit näkevät itsensä teknologian uhreina, ja yrittävät estää lisävahingon aiheutumista itselleen tai läheisilleen. Toiset pitävät itseään luonnollisen järjestyksen puolestapuhujina ja vastustavat tekniikan aiheuttamaa ympäristön pilaamista.[4]
Tunnettuja uusludiitteja ovat esim. S. D. George, Stephanie Mills,Theodore Roszak,Scott Savage,Clifford Stoll,Bill McKibben,Neil Postman,Wendell Berry,Alan Marshall jaGene Logsdon.[5][4] Postman ei kuitenkaan pitänyt itseään luddiittina.