| Uusi demokratia | |
|---|---|
| Νέα Δημοκρατία | |
| |
| Perustettu | 4. lokakuuta1974 |
| Puheenjohtaja | Kyriákos Mitsotákis |
| Ideologia | |
| Poliittinen kirjo | keskusta,keskusta-oikeisto[1][3][4][5] |
| Värit | sininen |
| Parlamentti | 158 / 300 |
| Euroopan parlamentti | 7 / 21 |
| Kansainväliset jäsenyydet | –Euroopan kansanpuolue –International Democrat Union –Centrist Democrat International |
| Kotisivu | www |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Uusi demokratia (kreik.Νέα Δημοκρατία,Néa Dimokratía) (lyh. ΝΔ,ND) onkreikkalainenkeskusta-oikeistolainen puolue. Se on perustettu vuonna 1974. Puolueen johtaja onKyriákos Mitsotákis.
Uuden demokratian arvopohjaa kuvaaliberaalikonservatismi jakristillisdemokratia. Puolue on ollut pitkään toinen Kreikan pääpuolueista, aiemmin keskusta-vasemmistolaisenPasokin ja sittemmin vasemmistoliittoSyrizan ohella. Viime aikoina Uusi demokratia on ollut hallituksessa vuosina 2004–2009, 2012–2015 ja jälleen vuodesta 2019 lähtien. Puolueella on 158 paikkaaKreikan parlamentissakesäkuun 2023 parlamenttivaalien jälkeen[6] ja seitsemän paikkaaEuroopan parlamentissavuoden 2024 europarlamenttivaalien jälkeen.[7]
Uusi demokratia perustettiin 4. lokakuuta 1974,[8] kaksi kuukautta sen jälkeen kunKonstantínos Karamanlís oli valittu Kreikan ensimmäiseksisotilasjuntan jälkeiseksi pääministeriksi. Karamanlís oli ollut jo aiemmin pääministerinä vuosina 1955–1963. Uusi demokratia voitti ensimmäiset vaalit,vuoden 1974 vaalit, pääasiassa Karamanlíksen karisman ansiosta.
Karamanlís halusi Uudesta demokratiasta modernimman ja edistyksellisemmän oikeistopuolueen kuin ennen vuoden 1967 kaappausta hallinneet puolueet, kuten hänen oma puolueensaKansallisradikaali unioni (ERE). Uuden demokratian ideologiaksi määriteltiin radikaali liberalismi, vapaat markkinat ja valtion väliintulo sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.
Uusi demokratia voitti myösvuoden 1977 vaaleissa, vaikka pienemmällä enemmistöllä. Puolueen johdolla Kreikka määritteli uudelleen suhteensaNatoon ja yritti selvittääKyproksen kriisiä. Karamanlís jäi eläkkeelle vuonna 1980. Kreikka ehti vielä liittyäEEC:hen hänen seuraajansaGeórgios Rállisin johdolla, ennen kuin Uusi demokratia hävisiAndréas Papandréoun sosialistisellePasokillevuoden 1981 vaaleissa.
Uusi demokratia palasi hallitukseenkesäkuun 1989 vaalien jälkeen, pääministerinäTzannís Tzannetákis. Puolue oli tuolloin koalitiohallituksessaVasemmiston ja edistyksen liitto (SYN) -vasemmistokoalition kanssa, johon kuuluivat tuolloin myös kommunistipuolueet. Saman vuodenmarraskuun vaalien jälkeen Uusi demokratia muodostisuuren koalitiohallituksen pääministerinäXenofón Zolótas, jahuhtikuussa 1990 uusittujen vaalien jälkeen se muodosti hallituksen yksin.
Tämän jälkeen Uusi demokratia hävisi kolmet peräkkäisetvaalit 1993,1996 ja2000, viimeisetKóstas Karamanlísin johdolla. Vuonna 2000 puolueen ero Pasokiin oli vain 1,06 %-yksikköä, pienin Kreikan historiassa.
Vuoden 2004 vaaleissa Uusi demokratia voitti Pasokin ja muodosti oikeistohallituksen ensimmäisen kerran yhteentoista vuoteen. Seuraavissavuoden 2007 vaaleissa puolue menetti asemiaan, mutta sai 41,9 % äänistä ja siten parlamentissa riittävän 152 edustajanpaikkaa 300:sta.[9] Ennenaikaisissavaaleissa lokakuussa 2009 Uusi demokratia menetti enemmistöasemansa parlamentissa. Pasok sai 160 paikkaa, kun Uusi demokratia jäi vain 91 paikkaan.[10] Vaalien jälkeen puolueen johtoon nousiAntónis Samarás.
Vuoden 2012 toukokuun parlamenttivaaleissa Uusi demokratia nousi suurimmaksi puolueeksi yhteensä 108 paikalla.[11] Hallituksen muodostaminen osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, ja maassa pidettiinuudet vaalit kesäkuussa 2012.[12] Uusi demokratia tuli vaaleissa ensimmäiseksi 29,7 % äänisaaliilla (129 paikkaa).[13]
Samarás erosi Uuden demokratian puheenjohtajan tehtävistä heinäkuussa 2015, minkä jälkeen puolueen väliaikaiseksi johtajaksi valittiinVangélis Meïmarákis. Uuden demokratian 10. tammikuuta 2016 järjestämässä jäsenäänestyksessä puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiinKyriákos Mitsotákis. Valintaa pidettiin yllättävänä, sillä Meïmarákisin odotettiin nousevan puolueen johtoon. Puheenjohtajaksi valittu Mitsotákis lupasi viedä puoluetta lähemmäskeskustaa.[14] Uusi demokratia voitti Mitsotákisin johdollavuoden 2019 vaalit saaden 158 parlamenttipaikkaa,[6] minkä ansiosta se saattoi muodostaa hallituksen,Mitsotákisin I hallituksen, yksin. Voittoisienkesäkuun 2023 vaalien jälkeen puolue muodosti yksinMitsotákisin II hallituksen.[6][15]
Puolueen tuloksetparlamentti- jaeuroparlamenttivaaleissa ovat:[2][6][7][16]
| Vuosi | Vaalit | Johtaja | Äänet | Paikkamäärä | Asema / Huomautukset | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Määrä | % | |||||
| 1974 | Parlamenttivaalit 1974 | Konstantínos Karamanlís | 2 669 133 | 54,37 | 220 / 300 | enemmistöhallitus |
| 1977 | Parlamenttivaalit 1977 | 2 146 365 | 41,84 | 171 / 300 | enemmistöhallitus | |
| 1981 | Parlamenttivaalit 1981 | Geórgios Rállis | 2 034 496 | 35,87 | 115 / 300 | pääoppositiopuolue |
| Europarlamenttivaalit 1981 | 1 779 462 | 31,28 | 8 / 24 | osaEPP-ryhmää | ||
| 1984 | Europarlamenttivaalit 1984 | Evángelos Avérof | 2 266 568 | 38,09 | 9 / 24 | osaEPP-ryhmää |
| 1985 | Parlamenttivaalit 1985 | Konstantínos Mitsotákis | 2 599 681 | 40,84 | 126 / 300 | pääoppositiopuolue |
| 1989 | Europarlamenttivaalit 1989 | 2 647 215 | 40,52 | 10 / 24 | osaEPP-ryhmää | |
| Parlamenttivaalit 1989 I | 2 887 488 | 44,28 | 145 / 300 | väliaikaishallitus (ND-SYN) | ||
| Parlamenttivaalit 1989 II | 3 093 479 | 46,19 | 148 / 300 | koalitiohallitus (ND-PASOK-SYN) | ||
| 1990 | Parlamenttivaalit 1990 | 3 088 137 | 46,89 | 150 / 300 | vähemmistöhallitus | |
| 1993 | Parlamenttivaalit 1993 | 2 711 739 | 39,30 | 111 / 300 | pääoppositiopuolue | |
| 1994 | Europarlamenttivaalit 1994 | Miltiádis Évert | 2 133 372 | 32,71 | 9 / 25 | osaEPP-ryhmää |
| 1996 | Parlamenttivaalit 1996 | 2 584 765 | 38,12 | 108 / 300 | pääoppositiopuolue | |
| 1999 | Europarlamenttivaalit 1999 | Kóstas Karamanlís | 2 314 371 | 36,02 | 9 / 25 | osaEPP-ryhmää |
| 2000 | Parlamenttivaalit 2000 | 2 935 196 | 42,74 | 125 / 300 | pääoppositiopuolue | |
| 2004 | Europarlamenttivaalit 2004 | 2 633 961 | 42,97 | 11 / 24 | osaEPP-ryhmää | |
| Parlamenttivaalit 2004 | 3 359 058 | 45,36 | 165 / 300 | enemmistöhallitus | ||
| 2007 | Parlamenttivaalit 2007 | 2 994 979 | 41,84 | 152 / 300 | enemmistöhallitus | |
| 2009 | Europarlamenttivaalit 2009 | 1 655 636 | 32,34 | 8 / 22 | osaEPP-ryhmää | |
| Parlamenttivaalit 2009 | 2 295 967 | 33,48 | 91 / 300 | pääoppositiopuolue | ||
| 2012 | Parlamenttivaalit 2012 I | Antónis Samarás | 1 192 051 | 18,85 | 108 / 300 | väliaikaishallitus (ND-PASOK |
| Parlamenttivaalit 2012 II | 1 825 609 | 29,66 | 129 / 300 | koalitiohallitus (ND-PASOK-DIMAR) | ||
| 2014 | Europarlamenttivaalit 2014 | 1 298 948 | 22,72 | 5 / 21 | osaEPP-ryhmää | |
| 2015 | Parlamenttivaalit 2015 I | 1 718 815 | 27,81 | 76 / 300 | pääoppositiopuolue | |
| Parlamenttivaalit 2015 II | Vangélis Meïmarákis | 1 526 205 | 28,10 | 75 / 300 | pääoppositiopuolue | |
| 2019 | Europarlamenttivaalit 2019 | Kyriákos Mitsotákis | 1 873 080 | 33,12 | 8 / 21 | osaEPP-ryhmää |
| Parlamenttivaalit 2019 | 2 251 426 | 39,85 | 158 / 300 | päähallituspuolue | ||
| 2023 | Parlamenttivaalit 2023 I | 2 407 750 | 40,79 | 146 / 300 | ||
| Parlamenttivaalit 2023 II | 2 115 322 | 40,56 | 158 / 300 | päähallituspuolue | ||
| 2024 | Europarlamenttivaalit 2024 | 1 125 602 | 28,31 | 7 / 21 | osaEPP-ryhmää | |
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaUusi demokratiaWikimedia CommonsissaParlamenttiryhmä:Euroopan kansanpuolueen ryhmä | |||||||
| Puolueet |
| ||||||
| Puolueen puheenjohtajat | |||||||
| Europarlamentin ryhmäpuheenjohtajat | |||||||
| Komissaarit | |||||||
| Hallituksien johtajat |
| ||||||
