»Kaikilla henkilöillä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vallan uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä vallan uskonnon tai vakaumuksen ilmaisemiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamisella, hartausmenoilla, palvonnalla ja uskonnonmenojen noudattamisella.»
oikeus palvontaan, hartausmenoihin ja uskonnollisiin kokoontumisiin
oikeus uskonnollisten paikkojen perustamiseen sekä niiden kunnioitus ja suojelu
oikeus valmistaa ja käyttää uskonnollisia esineitä ja symboleita
oikeus viettää uskonnollisia juhlapäiviä
oikeus kouluttaa ja nimetä uskonnollisia johtajia
oikeus tehdä ja levittää uskonnollisia julkaisuja
vanhempien oikeus ja vapaus taata lastensa uskonnollinen kasvatus oman vakaumuksensa mukaisesti
vapaus perustaa uskonnollisia järjestöjä
oikeus viestiä uskontoon ja uskoon liittyvistä asioista kansallisesti ja kansainvälisesti
kielto syrjiä uskonnon tai uskon perusteella
kielto syrjiä uskontoja, jotka eivät ole valtionuskontoja
Kansainvälisten sopimusten mukaan uskonnonvapautta voidaan rajoittaa vain laissa säädetyissä tapauksissa, jotka ovat tarpeellisia yleisenturvallisuuden, järjestyksen,terveyden,moraalin tai toisten ihmisten perusoikeuksien ja vapauksien kannalta.[3]
Uskonnonvapauteen sisältyy myös oikeus olla tunnustamatta mitään uskontoa eliuskonnottomuus.Vapaa-ajattelijat vaativatkirkon ja valtion erottamista, koulun ja kirkon erottamista sekä täydellisen ajatuksen, omantunnon, uskonnon ja ateismin vapauden toteuttamista.[4]
Vuonna 2014 ex-muslimiRana Ahmad pakotettiin pyhiinvaellusmatkalle. Ahmad haki apua Atheist Republic -yhteisöltä ja otti tämän kuvanMekan moskeijassa. Ahmad autettiin pakenemaan Eurooppaan.[5]
Pew Research Center -tutkimuslaitoksen mukaan hallitukset kautta maailman kiristivät uskontojen harjoittamisen vastaisia lakejaan ja toimiaan vuosien 2007–2017 aikana. Myös uskontoon liittyvä häirintä ja väkivalta yksittäisiä ihmisiä, ryhmiä ja järjestöjä vastaan on lisääntynyt. Suurista maista esimerkiksiKiina,Indonesia jaVenäjä rajoittavat uskontoja nykyisin erityisen voimakkaasti.[6]
Uskonnollisia vapauksia rajoitetaan esimerkiksi suosimalla tiettyjä uskontoja rahoituksella ja muilla keinoin sekä vaatimalla uskonnollisilta ryhmiltä rekisteröitymistä. Useat maat estävät tai vaikeuttavat jollain tavalla uskonnollisten ryhmien rekisteröitymistä. Jotkin valtiot rajoittavat uskonnollista toimintaa, kutenlähetystyötä taiympärileikkauksia, tai häiritsevät uskonnollisia ryhmiä. Euroopassa on yleistynytmusliminaisten pukeutumisen rajoittaminen, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa pakkokäännytykset ja uskontoon liittyvät kidnappaukset.[6]
Aasian, Lähi-idän ja Afrikan islamilaisissa maissa on maailman maista voimakkaimmat uskonnonvapauden rajoitukset.Saudi-Arabiassa vainislamin julkinen harjoittaminen on laillista, ja myöskääntyminen islamista on kielletty.Malediiveilla muun uskonnon kuin islamin julistaminen on laitonta, ja joissainKeski-Aasian maissa rajoitetaan uskonnollisen kirjallisuuden maahantuontia ja lähetystyötä. Espanjassamormonit jaJehovan todistajat ovat kohdanneet paikallisia kieltoja saarnata julkisesti.[6]
Useimmat niistä maista, joissa valtio voimakkaimmin suosii jotain uskontoa muiden kustannuksella, ovat islamilaisia. Joissakin Euroopan maissakristinusko saa ainoanavaltionuskontona valtion rahoitusta, jota muille uskonnoille ei suoda.[6] Aina häirintä ei lähde valtiolta vaan yksittäisiltä ihmisiltä tai ryhmiltä. Joissain maissa naisia häiritään siksi, että heidän pukeutumisensa ei vastaa uskonnollisia normeja. Joissain maissa esiintyy uskontoryhmien välistä väkivaltaa.[6]
Bury, J. B.: Ajatuksen vapauden historia. ((History of Freedom of Thought, 1914.) Suomentanut Huvi Vuorinen) Helsinki: Otava, 1917.
Haarscher, Guy: Tunnustuksettomuus. ((La laïcité, 1996.) Suomentanut Suomentanut Tapani Kilpeläinen) Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry, 2006. ISBN 952-5503-22-4
.jpg)
