Uruguayn itäinen tasavalta (esp.República Oriental del Uruguay) eliUruguay (esp.Uruguay) on valtioEtelä-Amerikan itärannikollaAtlantista haarauvanRio de la Plata -lahden rannalla. Sen rajanaapurimaat ovatBrasilia pohjoisessa jaArgentiina lännessä. Uruguayn pinta-ala on 175 016 neliökilometriä ja asukasluku 3,5 miljoonaa. Väestö on lähes kokonaan eurooppalaisten, enimmäkseenespanjalaisten jaitalialaisten, siirtolaisten jälkeläisiä.[5]
Uruguay oliEspanjan siirtomaa ja itsenäistyi 1800-luvun alkupuolella. Se oli 1900-luvun alkupuolella suhteellisen hyvinvoiva maa. 1930-luvulla tapahtunut laskusuhdanne kuitenkin johti levottomuuksiin, sissisotaan ja sotilasvaltaan. Vuodesta 1985 siviilivalta on pyrkinyt olojen vakauttamiseen ja nykyäänkin Uruguay on aineelliselta hyvinvoinniltaan poikkeuksellinen Etelä-Amerikassa: siellä ei muun muassa ole slummeja kuten muualla Etelä-Amerikassa.[6]
Uruguayta on kutsuttu yhden kaupungin ja sitä ympäröivän karjatilan maaksi. Lähes puolet väestöstä asuu pääkaupungissa Montevideossa. Karja- ja lammasfarmit käsittävät 80 prosenttia pinta-alasta, ja karjatalous on perinteisesti ollut tärkein elinkeino.[7]
NimiUruguay tuleeguaranin kielestä ja voidaan kääntää esim. muotoon "joki, jossa linnut asuvat", "maalattujen lintujen joki" tai "etanoiden joki".[8]
Maan nimen osa "itäinen" on viittaus nimeenBanda Oriental, jolla nykyisen Uruguayn alueeseen viitattiin siirtomaa-aikana. Tämä puolestaan on viittaus siihen, että alue sijaitseeRío de la Platan itäisellä rannalla.[9][10][11]
Uruguay on Etelä-Amerikan mantereen toiseksi pienin maa (Surinamen jälkeen). Sen maasto edustaa siirtymääArgentiinan tasaisestapampastaBrasilian eteläosien ylänköihin. Uruguay on itsekin varsin tasainen valtio, vaikka kolmasosa maasta kuuluu Brasilian puolelta alueelle leviäviin kukkulajonoihin. Kukkulaisilla alueillakaan korkeus harvoin ylittää 200 metriä. Maan itä-, etelä- ja länsiosissa on puolestaan tasankoa, ja kapeaAtlantin rannikko on hiekkainen ja soinen. Rantaa rikkovat paikoin matalatlaguunit.[12] Korkeimmat kukkulajonot ovatCuchilla de Haedo jaCuchilla Grande. Korkein kohta on lähellä kaakkoisrannikkoa 514 metriin kohoavaCerro Catedral.[13]
Uruguayn vesistöt voidaan jakaa kolmeen vesistöalueeseen: länteen virtaavat joet laskevatUruguayjokeen, itään virtaavat Atlanttiin tai laguuneihin ja etelään virtaavat Río de la Plataan.[12] Uruguayjoki ja Río de la Platanestuaari ovat ainoat kunnolla purjehduskelpoiset joet.[13]Río Negro puolestaan on pisin länteen virtaava joki, ja se kulkee koko maan halki koillisesta länteen. Atlanttiin virtaavista joista monet ovat varsin pieniä ja kausittaisia. Brasilian rajalla on suurin rannikkolaguuneista,Laguna Merín. Laguuneista osassa on makeaa ja osassa murtovettä.[12]
Uruguayssa onlauhkea ilmasto, jossa vuodenajat poikkeavat toisistaan selvästi mutta ääriolosuhteet ovat harvinaisia. Keväät ovat kosteita ja tuulisia, kesät lämpimiä, syksyt leutoja ja talvet koleita ja kosteita. Maan luoteisosa on kauempana vesistöistä, ja siellä kesät ovat kuumempia ja talvet kylmempiä kuin muualla maassa. Koska maasto on tasaista,säärintamat kulkevat sen yli esteettä. Ajoittain esiintyypamperoja (viileä ja toisinaan erittäin kova tuuli, joka puhaltaa pohjoiseenArgentiinanpampatasangoilta).[14]
Uruguayn kasvillisuus muistuttaa Argentiinaa ja Brasilian eteläosaa. Jokivarsilla kasvaa metsää, muualla on ruohikkoista laidunmaata. Suurikokoiset eläimet ovat harvinaisia.[15]
Charrua-intiaaneja vuoden 1833 matkakertomuksessa.
Uruguayn pohjoisosasta on löydetty kivikautisia jäänteitä kymmenentuhannen vuoden takaa. Ne kertovatmetsästäjä-keräilijäkulttuureista. Noin neljätuhatta vuotta sitten alueelle tulivatcharrúat jatupi-guaranit, jotka metsästivät, kalastivat ja keräilivät luonnon antimia. Pienempiä ryhmiä olivat jarot, boranet ja chanat, jotka tunsivat myösmaanviljelyn ja keramiikan valmistuksen taidon.[16]
Eurooppalaisten saapumisen aikaan Uruguayn alueella asui noin 5 000 – 10 000 ihmistä.Guaraneita oli jonkin verran Uruguayn pohjoisosassa. Charrúat puolestaan asuivat kesällä merenrannalla, mutta muuttivat talvella sisämaahan metsästämään. Heidät tunnettiin myös raivokkaina sotureina.[17]
Juan Díaz de Solís purjehti Río de la Platalle 1516, mutta intiaanit surmasivat hänet.Sebastiano Caboton johtama retkikunta totesi puolestaan vuonna 1520, että Uruguayjoen itäranta ei soveltunut asuttamiseen, koska siellä ei ollut kaivannaisia eikä intiaaneja pakkotyövoimaksi.[17] Ensimmäisen eurooppalaisen asutus oli portugalilaisten vuonna 1680 perustamaColonia del Sacramento. Sitä ennen aluetta oli kuitenkin jo käytetty karjan laiduntamiseen. Käytännön oli ilmeisesti aloittanut vuonna 1603 Paraguayn kuvernööriHernando Arias de Saavedra.[17] Espanjalaiset perustivat 1726Montevideon linnoituksen ja valtasivat maan Portugalilta. Samassa yhteydessä suuri osa alkuperäisväestöstä tapettiin. Maa liitettiin vuonna 1776 EspanjanLa Platan varakuningaskuntaan, jonka pääkaupunki oliBuenos Aires.[18]
KunNapoleon syrjäytti Espanjan kuninkaan vuonna 1808, La Platan varakuningaskunta julistautui itsenäiseksi, mutta Montevideo pysyi uskollisena Espanjan kruunulle ja kapinoi Buenos Airesia vastaan.[19]Banda Orientalin sisämaassaJosé Gervasio Artigas aloitti vuonna 1811 kapinan espanjalaisia vastaan. Artigasin joukkoihin liittyi vapautettuja afrikkalaisia orjia, maaseudun asukkaita ja antirojalisteja. Artigas otti useita voittoja, mutta hänen toimensa herättivät eliitin vastutuksen. Brasilian portugalilaiset ajoivat Artigasin vuonna 1820 maanpakoon.[17] Portugali liitti seuraavana vuonna Provincia Oriental del Rio de la Platan, nykyisen Uruguayn Brasiliaan. Maakunta julistautui itsenäiseksi 25. elokuuta 1825Juan Antonio Lavallejan johtaman 33:n (Treinta y Tres Orientales) kapinan jälkeen, mutta päätti muodostaa liittovaltion Argentiinan kanssa. Liittolaiset voittivat kolmivuotisen sodan Brasiliaa vastaan ja Uruguay tunnustettiin itsenäiseksi brittien tuellaMontevideon sopimuksella vuonna 1828.[19]
Ensimmäinen perustuslaki tuli voimaan 1830. Uruguayta hallitsi tämän jälkeen liuta valittuja tai nimettyjä presidenttejä, ja se ajautui useisiin konflikteihin naapurivaltioidensa kanssa. Vuonna 1838–1865 käytiinsisällissota punaisten (Colorado) ja valkoisten (Blanco) välillä, josta ovat peräisin nykyisetColorado-puolue jakansallispuolue.[18] Sisällissota päättyi ilman voittajia, mutta se oli raunioittunut maan sisämaan ja vienyt hallituksen lähelle konkurssia. Lisäksi väestö oli vahvasti jakautunut kahteen leiriin.[17] Vuosina 1865–1870 Uruguay soti Argentiinan ja Brasilian rinnallaParaguayta vastaankolmoisliiton sodan.[18]
Uruguayn talous alkoi kehittyä 1800-luvun lopulla voimakkaasti. Maahan tuotiin muun muassalampaita javillasta tuli tärkein vientituote vuonna 1884. Britit sijoittivat rautateihin ja Montevideota modernisoitiin maataloustuotteiden kysynnän rohkaisemana. 1900-luvun alussa presidenttiJosé Batlle y Ordóñez alkoi uudistaa yhteiskuntaa.[17] Hän teki suuren joukon poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia. Maahan säädettiin vähimmäispalkka ja ensimmäisinä maailmassa kahdeksan tunnin työaikalait, ilmaista koulutusta tarjottiin kaikille,sukupuolten tasa-arvoa edistettiin jakirkko irrotettiin valtiosta.[6] Lait eläkkeistä ja työttömyysturvasta hyväksyttiin myöhemmin.[20] Uudistukset, tuottava vienti ja rauhalliset olot vakauttivat maan talouden ja poliittisen ilmapiirin. Uruguayn kehittynyt yhteiskuntajärjestelmä ja vakaa demokratia toivat sille tunnetun lempinimen ”AmerikanSveitsi”. Onpa 1920- ja 1930-lukujen Uruguayta kutsuttu jopa maailman ensimmäiseksihyvinvointivaltioksi.[21]
1930-luvun lama iski myös Uruguayhyn. PresidenttiGabriel Terra syytti osittain moniäänistä valtionhallintoa ja toteutti vuonna 1933 blancojenLuis Alberto de Herreran tuella vallankaappauksen ja keskitti valtaa presidentile. Oppisition toiminta kiellettiin, mutta vuoden 1942 perustuslaki palautti monipuoluejärjestelmän.Toinen maailmansota jaKorean sota nostivat uruguaylaisten teollisuustuotteiden kysyntää, ja Korean sota sai aikaan taloudellisen nousukauden villan hinnan nousun ansiosta. Vuonna 1951 tehtiin perustuslakiuudistus, jossa presidentin virka korvattiin yhdeksän jäsenen neuvostolla.[17]
Korean sodan jälkeen Uruguayn maataloustuotteiden kysyntä romahti. Hallitus yritti pitää kulutusta yllä tuhlaamalla maan ulkomaanvaluutan, ottamalla velkaa jadevalvoimallapeson.Inflaatio nousi pian yli 60 prosenttiin, tehtaita suljettiin ja monet ammattilaiset muuttivat ulkomaille.[17] Maa alkoi köyhtyä, mikä toi uutta poliittista epävakautta.[22] Reaktiona syntyi levottomuuksia, tärkeimpänä sissiliikeTupamaros, joka aloitti kampanjansa 1962.[23] Uruguay palautti vuonna 1966 presidenttijohtoisen järjestelmän.[17]
Sotilasvallan aikana kadonneiden muistomerkki.
PresidenttiJuan María Bordaberry aloitti 1971 kovat toimet sissejä vastaan ja turvautui vallankaappaukseen armeijan tuella, mutta joutui vuonna 1973 sen syrjäyttämäksi. Armeija nimitti presidentiksi aluksiAparicio Méndezin ja vuonna 1981 kenraaliGregorio Álvarezin. Sotilashallitus laati myös uuden perustuslain, jonka kansanäänestys hylkäsi marraskuussa 1980. Siviilivalta palautettiin vasta 1985, vuosi laajalle levinneiden väkivaltaisten sotilasvaltaa vastustavien mielenosoitusten jälkeen.[24] Yli 200 uruguaylaista siepattiin ja surmattiin kaksitoistavuotisen sotilasvallan aikana.[25]
Vuoden 1984 parlamenttivaaleissa voitti Colorado-puolueen johtajaJulio María Sanguinetti, joka pyrki vakauttamaan taloutta ulkomaankaupalla ja houkuttelemalla ulkomaisia investointeja, sekä vakiinnuttamaan demokratian pitkän sotilasvallan jälkeen. Vuonna 1989 hyväksyttiin kansanäänestyksessä armahduslaki, joka armahti suurimman osan sissien ja sotilasvallan aikaisista teoista.[18]
KansallispuolueenLuis Alberto Lacalle oli presidenttinä 1990–1995. Hän pyrki vapauttamaan kauppaa, ja Uruguaysta tuliMercosur-talousliiton perustajajäsen 1991. Lacallen yksityistämiset herättivät vastarintaa ja joitain hänen uudistuksiaan hylättiin kansanäänestyksessä.[19] Mercosur-kumppanien kanssa käydyn kaupan seurauksena Uruguayn talous alkoi jälkeen kasvaa voimakkaasti, mutta talous myös kiinnittyi aiempaa selvemmin Brasilian ja Argentiinan kehitykseen.[17]
Jorge Batllen hallitus joutui koko kautensa käsittelemään vakavaa talouskriisiä, joka johti köyhyyden ja siirtolaisuuden lisääntymiseen.[19] Vuoden 2004 vaaleissaTabaré Vázquez valittiin ensimmäisenä vasemmistolaisena maan presidentiksi.[17] Hän määräsi virkaan astumisensa jälkeen suhteet palautettavaksiKuubaan ja solmiVenezuelan kanssa energiasopimuksen ja määräsi hyvinvointipaketista vähentämään köyhyyttä. Vázquezin aikana useita diktatuurin aikaisia johtajia tuomittiin teoista joita aiempi armahdus ei koskenut. Vázquezin aikana suhteet Argentiinaan kiristyivät Uruguayhin maiden rajalle rakennettavan suuren sellutehtaan vuoksi. Joulukuussa 2006 Uruguay maksoi kokonaisuudessaan miljardivelkansa kansainväliselle valuuttarahastolle.[18]
Vuoden 2014 vaaleissa Frente Amplio -puolue säilytti ehdottoman enemmistönsä parlamentissa ja puolueen ehdokas Tabaré Vázquez valittiin presidentiksi toisella kierroksella.[26][27] Marraskuun 2019 presidentinvaaleissa oikeistolaisen kansallispuolueenLuis Lacalle Pou voitti niukasti hallitsevan vasemmistoliittouman ehdokkaan.[28] Samalla päättyi Frente Amplion 15 vuotta yhtäjaksoisesti kestänyt valtakausi.[29]
Uruguay onpresidenttijohtoinen tasavalta, jossa ei ole pääministerin virkaa.Presidentti on siis sekävaltionpäämies ettähallituksen päämies. Presidentti myös valitsee ministeristön. Presidentti ja varapresidentti valitaan suorilla vaaleilla viiden vuoden välein. Samaa presidenttiä ei voida valita kahdelle peräkkäiselle kaudelle.Uruguayn parlamentti on kaksikamarinen, jasenaatissa on 31 jaedustajainhuoneessa 99 jäsentä. Senaatissa on 30 vaaleilla valittua jäsentä sekä varapresidentti virkansa puolesta. Parlamenttivaalit pidetään viiden vuoden välein.[2]
Uruguayn vuoden 2019 vaaleissa presidentiksi valittiinKansallispuolueenLuis Lacalle Pou. Varapresidentiksi valittiinBeatriz Argimón. Parlamenttivaaleissa mikään puolueista ei saanut enemmistöä. VasemmistolainenFrente Amplio säilytti asemansa suurimpana puolueena. Se sai 42 paikkaa edustajainhuoneeseen ja 13 paikkaa senaattiin.[30]
Uruguay koostuu 19 departementista. Jokaisessa departementissa on oma lainsäädännöllinen elin sekä johtohenkilönäintendente municipal, joka toimii samalla departementin pääkaupungin pormestarina.[32]
Uruguaynbruttokansantuote asukasta kohden onlatinalaisen Amerikan suurimpia, ja samalla maalla on isokeskiluokka sekä senelintaso on korkea.[36] Uruguayn talous on kuitenkin vahvasti sidoksissa sen suurempiin naapureihin, Argentiinaan ja Brasiliaan.[3] Uruguayn talous ajautuikin 2000-luvun vaihteessa vakavaan kriisiin Argentiinan talouden romahtamisen seurauksena. Uruguayn bruttokansantuote supistui vuosien 1998–2003 aikana 1,7 prosenttia vuodessa. Tämän jälkeen talous lähti kuitenkin voimakkaaseen kasvuun, ja vuosien 2004–2014 keskimääräinen vuotuinen kasvu oli 4,9 prosenttia (latinalaisen Amerikan ja Karibian keskiarvo oli 2,3 prosenttia). Kasvuun vaikuttivat kriisistä toipumisen kerrannaisvaikutukset, hyödykkeiden maailmanhinnan kasvu, Argentiinan kysynnän kasvu ja uusien vientituotteiden syntyminen. Vuoden 2014 jälkeen talouskasvu on taas hidastunut.[37] Vuonna 2019 talouskasvu oli vain 0,4 prosenttia, matalin sitten vuoden 2002.[38]
Uruguayn voidaan talousmaantieteellisesti jakaa kolmeen alueeseen. PääkaupungissaMontevideossa teollisuus, kauppa ja pankkipalvelut ovat keskiössä, mutta maan keskiosissa vallitseemaatalous ja itäosissa matkailuala.[39] Uruguayn taloutta kokonaisuudessa hallitsee vientiin keskittynyt maatalous.[19] Maatalous on suurin vientisektoreista, ja se tuotti vuonna 2020 noin 7,5 prosenttia bruttokansantuotteesta ja sen parissa työskenteli 8,4 prosenttia työvoimasta. Suurin osa tuottavasta maasta on keskittynytkarjanhoitoon. Tärkeimmät viljelykasvit ovat riisi, maissi, sokeriruoko, soijapapu ja tupakka.[3]
Teollisuustuotanto tuottaa 18,0 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää 18,8 prosenttia työläisistä.Elintarvikkeiden jalostus vastaa jopa puolesta teollisuustuotannosta. Muita merkittäviä teollisuustuotteita ovat juomat, tekstiilit, rakennusmateriaalit, kemikaalit, öljy ja hiili. Maa on panostanut 2000-luvulla voimakkaasti paperiteollisuuteen, joka on kasvava ala.[3] Eräs Uruguayn merkittävimmistä teollisuuslaitoksista ja suurin ulkomainen investointi maassa onFray Bentosin kaupungissa sijaitsevaUPM-Kymmenen sellutehdas, jonkaMetsä-Botnia käynnisti syksyllä 2007.[40]
Palvelualan tärkeimmät osa-alueet ovat matkailu ja finanssiala.[3] Uruguayssa käy vuosittain noin kaksi miljoonaa turistia, joista suurin osa suuntaa rannikolle. Montevideon itäpuolella on pitkiä hiekkarantoja, joille syntyneistä rantalomakohteista osa muodostaaCiudad de la Costan kaupungin. Matkailijoita tulee etenkin Argentiinasta mutta myös Brasiliasta ja Chilestä.[41]
Uruguayn talous on varsin valtiojohtoista, ja valtio omistaa kokonaan tai pääomistajana rautatiet, lentoyhtiön, öljynjalostamot, vakuutusyhtiöt sekä veden, sähkön, puhelinten ja postin toiminnot.[19]
Uruguaynmaksutase on 1900-luvun puolivälin jälkeen ollut negatiivinen. Tärkeimmät vientituotteet ovatnaudanliha, elävät eläimet, ruokatuotteet, villa ja muut tekstiilit sekä nahat. Tärkein kauppakumppani on ollut perinteisesti Brasilia, mutta Kiina on noussut 2010-luvulla yhtä merkittäväksi. Argentiina ja Yhdysvallat ovat seuraavaksi suurimmat kauppakumppanit.[36] Uruguay kuuluuMercosur-kauppaliittoon sekäLatinalaisen Amerikan yhdentymisliittoon.[39]
Uruguayn päätieverkosto yhdistää Montevideon muihin keskeisiin kaupunkeihin. Maassa on myös rautateitä, joilta on yhteys Argentiinaan ja Brasiliaan, mutta maantiet ovat merkittävimpiä sekä henkilö- että rahtiliikenteessä.[36] Maan sisäisessä liikenteessä linja-autot ovat suosittuja ja hyvin hoidettuja.[42]
Uruguayn väestönlaskennan mukaan vuonna 2023 maassa asui 3 499 451 ihmistä.[34] Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan asukkaita oli 3 412 636 ja vuoden 2004 väestönlaskennassa 3 341 417.[44]Väestönkasvu on pienempää kuin monissa muissa latinalaisen Amerikan maissa.[45]
Uruguaylaiset ovat suurimmaksi osaksi eurooppalaista alkuperää olevia. Väestön tausta on erityisesti 1800- ja 1900-luvuilla Espanjasta ja Italiasta tulleissa siirtolaisissa. Lisäksi jonkun verran on ranskalais- ja brittiläistaustaisia.[45] Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 90,8 prosenttia asukkaista on valkoisia. Afrikkalaistaustaisten osuus oli 7,8 prosenttia ja alueen alkuperäisasukkaiden 4,9 prosenttia. Vuonna 2023 valkoisten osuus oli 86,0 prosenttia, afrikkalaistaustaisten 10,4 prosenttia, alkuperäisasukkaiden 6,3 prosenttia, aasialaisten 0,7 prosenttia ja muiden 6,3 prosenttia.[46] Uruguayn virallinen kieli onespanja. Maassa puhutaan myösportuñoliksi kutsuttuaportugalin sekoituksia lähellä Brasilian vastaista rajaa.[45]
Vuoden 2017 latinobarometrin kyselyssä Uruguayn väestöstäkatolisia on 38 %,protestantteja 7 % ja muita uskontoja edusti 14 % väestöstä. Uskontokuntiin kuulumattomia on 41 % ja 1 % ei kertonut vakaumustaan.[47]
Uruguay on todella kaupungistunut yhteiskunta, sillä väestönlaskennan mukaan peräti 94,7 prosenttia ihmisistä asui kaupungeissa.[48]Montevideoon puolestaan keskeisin kaupunkikeskus. Muita pienempiä kaupunkeja ovat Uruguayjoen varrella olevatSalto jaPaysandú, pohjoisosanArtigas jaRivera, idässä sijaitsevaMelo sekä eteläisetMaldonado,Minas jaLas Piedras.[45] Montevideossa oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 1,3 miljoonaa asukasta. Salto oli toiseksi suurin kaupunki, ja siellä oli 104 000 asukasta.[1]
Uruguayssa on viisi yliopistoa:Montevideon yliopisto,Uruguayn katolinen yliopisto,Tasavallan yliopisto,Etelän autonominen yliopisto ja yksityinenORT Uruguay. Vuonna 1849 perustetussa Tasavallan yliopistossa (esp.Universidad de la República) on yli 80 000 opiskelijaa.[50] Montevideon yliopisto perustettiin 1986, ja se erikoistui aluksi oikeustieteen opetukseen.[51] ORT on yksityinen monessa maassa toimiva yliopisto.[52] Katolinen yliopisto muodostettiin 1986 yhdistämällä monia katolisia oppilaitoksia. Se toimii Montevideon lisäksi Saltossa ja Maldonadossa.[53] Etelän autonominen yliopisto (esp. Instituto Universitario Autónomo del Sur) kehittyi Informatiikan ammattikorkeakoulun ympärille.[54]
Uruguayn kulttuuri on yhtenäinen ja kansallistunne vahva.[55] Kulttuurissa on paljon samanlaisia piirteitä kuin Argentiinankin kulttuurissa, ja perinteessä on paljon eurooppalaisia piirteitä. Amerikan alkuperäiskansojen kulttuuripiirteitä on vain vähän.Gauchoperinteet ovat olleet esillä sekä taiteissa että kansanperinteessä.[56]
Uruguaylaiseen ruokavalioon kuuluu paljon lihaa, varsinkin naudanlihaa. Etenkin maaseudulla syödään myös lammasta. Italialaisten vaikutuksestapasta on suosittua varsinkin sunnuntairuokana.Matee-kasvin lehdistä valmistettua teenkaltaista yrttijuomaamatea juodaan metallisella suodatinpillillä.[55]
Tango on Uruguayssa suosittu musiikkityyli, ja uruguaylainenGerardo Matos Rodríguez on säveltänyt maailmanlaajuisesti tunnetun kappaleen ”La Cumparsita”.Candombe on erityisesti afrouruguaylaisten suosima kansantanssi, japayada on toinen kansanmusiikkiin liittyvä perinne.[56]
Uruguayn elokuva tunnetaan ennen kaikkea dokumenteista. 1960-luvullaMario Handler ohjasiCinéma Vérité -tyylisiä elokuvia, joilla hän pyrki kiinnittämään huomiota yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Handler lähti maanpakoon 1972 ja elokuvat keskittyivät vähemmän arkoihin aiheisiin. 2000-luvulla kansainväliset rahoittajat ovat tuoneet uutta kasvua, ja vuonna 2003Juan Pablo RebellanWhisky palkittiin Cannesissa.[57]
Uruguayssa järjestettiin siis jalkapallon ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut vuonna 1930. Turnauksen päänäyttämönä toimi MontevideonEstadio Centenario.[64]
Hudson, Rex A. & Meditz, Sandra W.: Uruguay: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1990. Teoksen verkkoversio Viitattu 26.9.2021. (englanniksi)
James, Preston E. & Alisky, Marvin H & Vanger, Milton I & Weinstein, Martin: UruguayEncyclopedia Britannica. 10.3.2021. Viitattu 20.10.2021. (englanniksi)
.jpeg)
