Heinäkuussa 2019Eurooppa-neuvosto päätti ehdottaa von der Leyenia komission johtoon jaEuroopan parlamentti valitsi hänet tehtävään 16. heinäkuuta.[2][3] Parlamentti hyväksyi hänet jatkokaudelle 18. heinäkuuta 2024.[4]
Von der Leyen syntyiBrysselissä, missä hänen isänsä Ernst Albrecht työskenteli yhtenä Euroopan komission korkeimmista virkamiehistä. Von der Leyen asui 13-vuotiaaksi asti Brysselissä, jolloin perhe muutti Saksan liittotasavaltaan. Vuosina 1977–1980 hän opiskelitaloustiedettäGöttingenin yliopistossa. Von der Leyen joutui viettämään 1978 yli vuodenLontoossa, kun hänen perheensä oli saanut tietää äärivasemmistolaisenBaader–Meinhof-ryhmän suunnittelevan hänen sieppaamistaan voidaakseen kiristää perheen isää. Von der Leyen oliScotland Yardin suojeluksessa ja käytti peitenimeäRose Ladson ja opiskeli vuoden ajanLondon School of Economicsissa.[5][1]
Palatessaan Saksaan 1979 von der Leyen vaihtoi alaa ja opiskeli lääkäriksi vuosina 1980–1987, minkä jälkeen hän työskenteliHannoverissa naistenklinikalla kunnes perusti perheen miehensä, professori Heiko von der Leyenin kanssa. Pariskunta meni naimisiin vuonna 1986. Von der Leyen väitteli lääketieteen tohtoriksi 1991.[6] Tämän jälkeen hän keskittyi pitkälti koko 1990-luvun kotiäitinä olemiseen perheen seitsemän lapsen kanssa. Tänä aikana perhe myös vietti neljä vuottaKalifornianStanfordissa.[5][1]
Ursula von der Leyen CDU-puolueen konferenssissa 2014
Von der Leyen liittyiSaksan kristillisdemokraattisen unionin jäseneksi vuonna 1990.[6] Poliittisen uransa von der Leyen aloitti toimimalla Hannoverin alueen paikallispolitiikassa eri tehtävissä vuosina 2001–2004. Hän tuli valituksi Ala-Saksin osavaltioparlamenttiin 2003, mistä hänet nostettiin osavaltion sosiaali-, nais-, perhe-, ja terveysasioista vastaavaksi ministeriksi.[7]
Liittokansleriksi noussutAngela Merkel nimitti von der Leyenin vuonna 2005 liittotasavallan perhe-, vanhus-, nais-, ja nuorisoasioista vastaavaksi ministeriksi. Tämän jälkeen von der Leyen valittiinliittopäivien jäseneksi vuoden 2009 vaaleissa, minkä jälkeen hän toimi Merkelin hallituksen työvoima- ja sosiaaliministerinä vuoteen 2013 asti.[1][7] Perheministerinä von der Leyen pyrki parantamaan perheille suunnattuja tukia, ja hänen ollessaan ministerinä Saksassa ajettiin muun muassa läpi laki päivähoitotakuusta kaikille yli 1-vuotiaille lapsille sekä palkallinen vanhempainvapaa, joka sisälsi vähintään kahden kuukauden isyysvapaan.[6]
Vuonna 2013 von der Leyenistä tuli Saksan historian ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri. Häntä ja puolustusministeriötä syytettiin mahdollisista sääntöjen vastaisuuksista ministeriön tekemien konsulttisopimustenMcKinsey & Companyn jaAccenturen kanssa.[8][7]
Ollessaan ehdokkaana Euroopan komission johtoon von der Leyen julkaisi 24-sivuisen ohjelman "Minun agendani Euroopalle". Ohjelmassaan hän kertoi kannattavansa ilmastoneutraalia maanosaa, naiskiintiöitä yritysten hallituksiin, reiluavähimmäispalkkaa kaikille työntekijöille ja rajavalvonnan kohentamista.[9]
Von der Leyeniä on kuvailtu ihmerouvaksi, joka on liian hyvää ollakseen totta. Saksalainen poliitikkoMartin Schulz on kuvaillut von der Leyeniä Saksan hallituksen heikoimmaksi ministeriksi kun hän nousi ministeripaikalta Euroopan unionin johtotehtävään.[10]
Von der Leyen meni naimisiin lääkäri Heiko von der Leyenin kanssa vuonna 1986. Parilla on seitsemän lasta, jotka ovat syntyneet vuosina 1987–1999. Von der Leyen asuuAla-SaksinBurgdorfissa sijaitsevalla maatilalla lähelläHannoveria.
Forbes nimesi von der Leyenin maailman 4. vaikutusvaltaisemmaksi naiseksi vuonna 2020.[17] Samana vuonna hänelle myönnettiinGlobal Citizen Prize -palkinto.[18]
BBC valitsi von der Leyenin vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle100 Women. Häntä ehdotti listalle vuonna 2020 saman kunnian saanutSanna Marin.[19]
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
