| Urpo Leppänen | |
|---|---|
 Leppänen vuonna 1984 | |
| Suomen työvoimaministeri | |
Sorsan IV hallitus 6.5.1983–30.4.1987 | |
| Edeltäjä | Veikko Helle |
| Seuraaja | Matti Puhakka |
| Kansanedustaja | |
24.3.1979–21.3.1991 | |
| Vaalipiiri | Kymen läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. helmikuuta1944 Polvijärvi |
| Kuollut | 14. maaliskuuta2010 (66 vuotta) Forssa |
| Puoliso | Ansa Sisko Nykänen (1966–1974) Marja-Leena Kaartinen (1975–1983) Ulla Sinikka Hurskainen (1984–1990) Ana Risquet Ribalta (1990–2010) |
| Tiedot | |
| Puolue | SMP,Vade,LKP,PS,Kesk |
| Infobox OK | |
Urpo Olavi Leppänen (10. helmikuuta1944Polvijärvi –14. maaliskuuta2010Forssa) oli suomalainen poliitikko. Hän toimikansanedustajana vuosina 1979–1991 jaKalevi Sorsan IV hallituksentyövoimaministerinä 1983–1987.[1]
Leppänen toimiSMP:ssä puoluesihteerinä (1972–1977 ja 1979–1984) ja varapuheenjohtajana. Koulutukseltaan hän oli valtiotieteen maisteri.[1]
Leppänen syntyi Polvijärvellä Hukkalan kylässäjatkosodan aikana. Sodan päätyttyä perhe asettui asumaan kylään. Perheen isä Reino Leppänen oli autonkuljettajana paljon poissa kotoa, ja äiti Tyyne Kiiskinen hoiti kodin käytännön järjestelyt. Vuonna 1956 Reino Leppänen ryhtyi pitämäänEsso-huoltoasemaa, jossa myös Urpo Leppänen aloitti työnteon 12-vuotiaana. Hän harrasti aktiivisesti liikuntaaPolvijärven Urheilijoissa.[2]
Leppänen aloitti koulunkäynnin vuonna 1951 Hukkalan vastaperustetussa kyläkoulussa, josta hän jatkoi Polvijärven kunnalliseen keskikouluun ja vuonna 1960Joensuun lyseoon.[2] Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1963.[1] Leppänen pääsi opiskelemaanHelsingin yliopistonmatemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan, mutta kiinnostuitilastotieteestä ja vaihtoivaltiotieteelliseen tiedekuntaan.[3] Tilastotiedettä opetti professoriLeo Törnqvist, ja Leppänen opiskeli myösfilosofiaa akateemikkoG. H. von Wrightin ja professoriJaakko Hintikan johdolla sekäkansantaloustiedettä muun muassa professoriPentti Pöyhösen oppilaana.[2] Hän valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1967.[1]
Yliopistovuosinaan Leppänen oli aktiivisesti mukanaKarjalaisen Osakunnan (KO) toiminnassa. Vuonna 1965 hän nousiHYY:n edustajistoon KO:n listoilta ja vuonna 1967 HYY:n hallitukseen.[2]
Leppänen työskenteliTapaturmantorjunta-yhdistyksen tutkijana 1966–1969 ja tutkimuspäällikkönä vuosina 1969–1970 sekä Helsingin yliopiston tilastotieteen laitoksen assistenttina 1967–1968.[1]
Leppänen valitsi poliittisen kantansavuoden 1968 presidentinvaalien yhteydessä.John Kenneth Galbraithia jaHerbert Marcusea luettuaan hän päätyiVeikko Vennamon kannattajaksi. Syksyllä 1967 Leppänen liittyi SMP:n jäseneksi.Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa Leppänen oli ensi kertaa SMP:n ehdokkaanaHelsingissä saaden 252 ääntä. Pian vaalien jälkeen Vennamo pyysi Leppästä puolueen palvelukseen, mihin hän suostui ja jätti tutkijan uran.[2] Vuosina 1970–1972 Leppänen oli SMP:n tiedotuspäällikkö ja vuosina 1972–1977 ja 1979–1984 puoluesihteeri. Hän oli myös SMP:n äänenkannattajaSuomen Uutisten vastaava päätoimittaja vuosina 1975–1984.[1]
Leppänen nousi eduskuntaanKymen läänin vaalipiiristä 10 219 äänellä vuonna 1979.[4]Eduskuntavaaleissa 1983 hän sai viidenneksi eniten ääniä koko maassa (16 959 ääntä)[5] ja teki vaalipiirin (edelleen voimassa olevan) ääniennätyksen. SMP:n vaalivoitto nosti puolueen hallitukseen ja Leppäsestä tuli työvoimaministeri. Hänen ministerikaudellaan säädettiin niin sanottuLex Leppänen, jonka mukaan kuntien tuli järjestää työtä tietyn ajan työttöminä olleille. Laki perustui Rauman työvoimatoimiston johtajanHeikki Rinteen luomaan työllisyysmalliin, jota kutsutiinRinteen malliksi. Laista luovuttiin1990-luvun alun laman aiheuttaman suurtyöttömyyden vuoksi.[6][7]
Vuosina 1976–1990 Leppänen vaikuttiPolvijärven (1976–1978),Luumäen (1980–1984) jaImatran (1984–1990) valtuustoissa.[1]
Vaalikaudella 1987–1991 Leppänen riitautuiPekka Vennamon kanssa ja lähti SMP:stä vuonna 1989. Helmikuussa 1989 Leppänen perusti oman Vapaat demokraatit (Vade) -eduskuntaryhmän. Keväällä perustettiin tulevaa vaaliyhteistyötä varten myös Vapaa vaalirengas, jota johtiPeter Fryckman.[8] Vaalirengaskuviossa oli mukana myösLiberaalisen Kansanpuolueen (LKP) puheenjohtajana vuosina 1984–1990 toiminutKyösti Lallukka. Joulukuussa 1989 Leppänen kävi yhteistyöneuvottelujaUudistuspuolue Liberaalien kanssa.[9] Niiden kariuduttua hän liittyi helmikuussa 1990 LKP:hen ja muodosti puolueen yhden hengen eduskuntaryhmän.[8] Vade liittyi LKP:n osastoksi.[10]Vuoden 1991 vaaleissa Leppänen putosi eduskunnasta. Hän sai vain 170 ääntäUudellamaalla.[11]
1980-luvun lopulla Leppänen meni mukaan yritystoimintaan. Hän perusti tietokonekaupanImatralle ja ryhtyi kiinteistösijoittajaksi veljiensä kanssa. Lisäksi hänellä oliSKDL:n silloisen kansanedustajaArvo Kemppaisen kanssa turistihotellihankeKuubassa, joka jäi lopulta toteutumatta rahoittajien vetäytymisen vuoksi.[12] Hotellihankkeessa oli mukana myös liikemiesPeter Fryckman.[13] Hankkeet kuitenkin kariutuivat jakonkursseista jäi Leppäselle kymmenien miljoonien markkojen velat.[12]
Leppänen palasi SMP:hen heinäkuun 1993 puoluekokouksen alla. Hän olisi halunnut puoluesihteeriksi, mutta luopui ehdokkuudesta huomattuaan kannatuksen vähäisyyden.[14] Vuoden päästä Leppänen valittiin varapuheenjohtajaksi. SMP:n toisena varapuheenjohtajana toimi samanaikaisesti Leppäsen entinen vaimo Marja-Leena Kaartinen.[15]Eduskuntavaaleissa 1995 Leppänen sai 526 ääntä Helsingissä.[16]
SMP:n konkurssin jälkeen Leppänen oli muun puoluejohdon tavoin perustamassaPerussuomalaisia keväällä 1995. Hän toimi aluksi järjestön sihteerinä,[17] ja marraskuun puoluekokouksesta lähtien ohjelmasihteerinä[18].Europarlamenttivaaleissa 1996 Leppänen sai 1 874 ääntä[19] javuoden 1999 eduskuntavaaleissa 319 ääntä[20].Timo Soinin mukaan Leppänen oli puolueen merkittävä taustavaikuttaja, jonka näkemyksiä kuunneltiin tarkasti. Hän keksi muun muassa puolueen nimen ja vaikuttivuoden 2009 eurovaalien strategiaan ja vaaliliittoonkristillisdemokraattien kanssa.[21] Leppänen jätti Perussuomalaiset koettuaan puheenjohtaja Soinin vieneen puoluettaoikeistolaisempaan japuritanistisempaan suuntaan.[12]
Kunnallisvaaleissa 2000 Leppänen valittiinNummi-Pusulan valtuustoon sitoutumattomana ehdokkaanakeskustan listalta. Hän liittyi puolueen jäseneksi myöhemmin.[22]Eduskuntavaaleissa 2003 Leppänen oliLiberaalien ehdokkaana Uudellamaalla saaden 221 ääntä.[23]
Leppäsen valittiin Forssan kaupunginvaltuustoon keskustan listaltavuoden 2004 vaaleissa 146 äänellä.[24] Lokakuussa 2007 Leppänen loikkasi Perussuomalaisiin,[25] jakunnallisvaaleissa 2008 hän uusi paikkansa PS:n ehdokkaana 92 äänellä[26].Eduskuntavaaleissa 2007 Leppänen oli ehdolla Perussuomalaisten listoilta ja sai 1 975 ääntäPohjois-Karjalan vaalipiirissä.[27]
Leppänen oli neljästi naimisissa: pankinjohtaja Ansa Nykäsen kanssa 1966–1974, toiminnanjohtaja Marja-Leena Kaartisen kanssa 1975–1983, SDP:n kansanedustajaSinikka Hurskaisen kanssa 1984–1990 jakuubalaissyntyisen Ana Risquet Ribaltan kanssa vuodesta 1990.[1] 1980-luvun lopulla Leppänen tutki matkailuliiketoiminnan mahdollisuuksia Kuubassa[13] ja tapasi vuonna 1989 tanssitaiteilija Risquet’nSantiago de Cubassa Tropicana-klubilla. Perheen kotikielenä oliespanja.[28]
Leppäsellä on neljä lasta (s. 1973, 1975, 1985 ja 1992).[29]
| Edeltäjä: Veikko Helle | Suomen työvoimaministeri 1983−1987 | Seuraaja: Matti Puhakka |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
