Movatterモバイル変換


[0]ホーム

URL:


Siirry sisältöön
Wikipedia
Haku

Urheiluvuosi 1986

Wikipediasta
Urheiluvuodet
1976197719781979198019811982 •   
1983198419851986198719881989
  1990199119921993199419951996
Vuodet
1983198419851986198719881989

Urheiluvuosi 1986 käsittelee vuoden1986 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Alppihiihto

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Amerikkalainen jalkapallo

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Ampumahiihto

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Autourheilu

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Golf

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Koripallo

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Käsipallo

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Lentopallo

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkeily

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  • Ammattinyrkkeilyn raskaassa sarjassaMichael Spinks puolusti menestyksekkäästiIBF-liiton maailmanmestaruuttaan mutta muiden liittojen mestaruudet vaihtoivat omistajaa.Trevor Berbick nousi 22.3. Las VegasissaWBC-liiton mestariksi ottamalla pistevoitonPinklon Thomasista mutta 22.11. samassa kaupungissa 20-vuotiasMike Tyson tyrmäsi Berbickin toisessa erässä ja voitti kaikkien aikojen nuorimpana raskaan sarjan maailmanmestaruuden.Tim Witherspoon voittiWBA-liiton maailmanmestaruuden 17.1. Atlantassa ottamalla pistevoitonTony Tubbsista mutta menetti tittelin 12.12. New Yorkissa hävitessään ensimmäisen erän keskeytykselläJames Smithille.[24][25]
  • Ammattinyrkkeilyn keskisarjassaMarvin "Marvelous" Hagler säilytti syyskuusta 1980 hallussaan pitämänsä kiistattoman maailmanmestaruuden ja otti uransa 62. voiton 10. maaliskuuta tyrmäämällä ugandalaisenJohn Mugabin 11. erässä.[26]
  • Amatöörinyrkkeilyn maailmanmestaruuskilpailut 8.–18.5. Renossa, Yhdysvalloissa. Miehet ottelivat 12 painoluokassa. Kuuba voitti seitsemän kultamitalia ja jäi vain yhdessä sarjassa ilman mitalia. Yhdysvallat voitti kolme kultaa sekä Neuvostoliitto ja Etelä-Korea kumpikin yhden. Superraskaan sarjan (yli 91 kg) voitti uransa kolmannen maailmanmestaruuden ottanut KuubanTeófilo Stevenson.[27]

Paini

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  • Maailmanmestaruuskilpailut 19.–26.10. Budapestissa, Unkarissa. Miehet painivat sekä kreikkalais-roomalaisessa painissa että vapaapainissa kymmenessä painoluokassa. Neuvostoliitto voitti 11 kultamitalia.[28]

Pyöräily

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Tennis

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Uinti

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheilu

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  • Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 23.3. Neuchâtelissa, Sveitsissä. Miesten mestaruuden voitti kenialainenJohn Ngugi ja naisten nopein oli toisen peräkkäisen kerran Isoa-Britanniaa edustanutZola Budd. Miesten joukkuemestaruuden voitti Kenia ja naisten Uusi-Seelanti.[35]
  • Naisten maantiejuoksun maailmanmestaruuskilpailu 9.11. Lissabonissa, Portugalissa. Mestaruuden voitti portugalilainenAurora Cunha, ja joukkuekilpailun ykkönen oli Neuvostoliitto.[36]
  • Euroopan-mestaruuskilpailut 26.–31.8. Stuttgartissa, Länsi-Saksassa. Mitalitilaston kärkimaat olivat 11 kultaa ja yhteensä 36 mitalia voittanutNeuvostoliitto, 11 kultaa ja 29 mitalia voittanutItä-Saksa sekä kahdeksan kultaa ja 15 mitalia voittanutIso-Britannia. Kaikkiaan mitaleille ylsi 17 maata. Kahteen henkilökohtaiseen kultamitaliin ylsi itäsaksalainenHeike Drechsler, joka oli paras 200 metrin juoksussa ja pituushypyssä. Uuden maailmanennätyksen tekivät miesten moukarinheitossa neuvostoliittolainenJuri Sedyh tuloksellaan 86,74, naisten 400 metrin aitajuoksussa neuvostoliittolainenMarina Stepanova ajalla 53,32 ja naisten keihäänheiton karsinnassa brittiFatima Whitbread tuloksella 77,44, minkä lisäksi Heike Drechsler sivusi naisten 200 metrin juoksun maailmanennätystä 21,71.[37]
  • Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut 22.–23.2. Madridissa, Espanjassa. Mitalitilaston ylivoimainen ykkönen oli kahdeksan kultaa voittanut Itä-Saksa, jonka mestaruuksista seitsemän tuli naisten lajeista. NeuvostoliittolainenMāris Bružiks teki kolmiloikassa sisäratojen maailmanennätyksen 17,54.[38]

Katso myös

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  1. Siukonen & Ahola, s. 99, 191
  2. Pihlaja, s. 31–32
  3. Pihlaja, s. 40
  4. Siukonen & Ahola, s. 877, 193
  5. Siukonen & Ahola, s. 89–90, 193
  6. Siukonen & Ahola, s. 95, 193
  7. Siukonen & Ahola, s. 187, 230
  8. Siukonen & Ahola, s. 108
  9. Siukonen & Ahola, s. 172, 230
  10. abPihlaja, s. 152
  11. abPihlaja, s. 151
  12. Ekberg, s. 342–344
  13. Ekberg, s. 340
  14. Ekberg, s. 315–316, 330–332, 343
  15. Zea, Antonio & Haisma, Marcel: European Champions' Cup 1985-86 - Details 17.1.2008. RSSSF. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
  16. Siukonen & Ahola, s. 45, 47–48, 136
  17. Siukonen & Ahola, s. 45, 48–49, 146
  18. Siukonen & Ahola, s. 220
  19. Pihlaja, s. 322
  20. Siukonen & Ahola, s. 50
  21. Siukonen & Ahola, s. 51
  22. Krastev, Todor: Women Volleyball X World Championship 1986 Praha (TCH) 02-13.09 Champion China todor66.com. 7.10.2017. Viitattu 2.9.2018. (englanniksi)
  23. Krastev, Todor: Men Volleyball XI World Championship 1986 France - 25.09-05.10 - Winner United States (1st) todor66.com. 7.10.2017. Viitattu 2.9.2018. (englanniksi)
  24. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 699. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
  25. Siukonen & Ahola, s. 80, 105, 161, 179, 184
  26. Siukonen & Ahola, s. 94–95
  27. Siukonen & Ahola, s. 55–57
  28. Siukonen & Ahola, s. 237–238
  29. abPihlaja, s. 605
  30. Pihlaja, s. 739
  31. Pihlaja, s. 736–737
  32. Pihlaja, s. 738
  33. Pihlaja, s. 740
  34. Siukonen & Ahola, s. 58–63
  35. Siukonen & Ahola, s. 97, 279
  36. Siukonen & Ahola, s. 279
  37. Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 158–161. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7
  38. Siukonen & Ahola, s. 89–90, 277

Aiheesta muualla

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Tämäurheiluun liittyvä artikkeli ontynkä. Voit auttaa Wikipediaalaajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Urheiluvuosi_1986&oldid=22818113
Luokat:
Piilotetut luokat:

[8]ページ先頭

©2009-2025 Movatter.jp