Uraani-235 (235U) onuraaninisotooppi, jonkaatomin ytimessä on 92protonia ja 143neutronia. Sitä on luonnon uraanissa noin 0,7 prosenttia.[1] Muiden uraani-isotooppien tavoin uraani-235 onradioaktiivista, mutta toisin kuin uraani-238, se on lisäksifissiiliä, eli siinä voifissio tapahtua kiihtyvänäketjureaktiona. Uraani-235 on ainoaprimordiaalinen fissiilinuklidi, jota esiintyy mainittavassa määrin luonnossa. Tämän vuoksi sillä on keskeinen merkitysydintekniikassa.Ydinvoimaloissa käytetään tavallisestirikastettua uraania, jonka uraani-235-pitoisuus on tavallisesti noin 3 prosenttia.[2]Ydinaseissa käytetään paljon pidemmälle rikastettua uraania, jossa on yli 85 prosenttia isotooppia 235.[3]
Uraani-235-atomi voi hajota jokoalfahajoamisella taifissiolla. Luonnossa alfahajoaminen on verrattomasti yleisempää: sen suhteen U-235:npuoliintumisaika on 708,3 miljoonaa vuotta jahajoamisvakio näin ollen 3,10 · 10-17 s-1, toisin sanoen U-235-atomi hajoaa alfahajoamisella seuraavan sekunnin kuluessatodennäköisyydellä 3,10 · 10-17.
Kun uraani-235-ydin hajoaa alfahajoamisella, siitä lohkeaaalfahiukkanen eli heliumatomin ydin ja jäljelle jäätorium-231-atomin ydin. Se on edelleen radioaktiivinen, ja uraani-235:stä alkaakin pitkähajoamissarja,aktiniumsarja eli4n+3 -sarja, joka päättyy vakaaseenlyijyisotooppiin207Pb.[4] Tämän sarjan tunnetuimman välijäsen,aktiniumin (tarkemmin sanottuna isotoopin227Ac) mukaan uraani-235:tä onkin aikoinaan nimitetty myösaktinouraaniksi (AcU,engl.Actinouranium).[4][5]
Hajoamissarjan välijäsenet ovat seuraavat:[4]
Paitsi alfahajoamisella, voi uraani-235-ydin hajota myösspontaanilla fissiolla. Silloin se halkeaa kahdeksi keskiraskaaksi ytimeksi ja samalla vapautuu keskimäärin 2,5neutronia. Spontaani fissio on kuitenkin yksittäisen atomin kannalta varsin epätodennäköinen tapahtuma.[6] Sen suhteen U-235:n laskettu puoliintumisaika on 3,5 · 1017 vuotta ja hajoamisvakio näin ollen 6,28 · 10-26 s-1. Kun grammassa uraani-235:tä on 2,56 ·1021 atomia, voidaan näin ollen laskea, että siinä hajoaa sekunnissa alfahajoamisella noin 79 360 atomia, mutta spontaanilla fissiolla vain yksi atomi 6 250 sekunnissa eli vajaassa kahdessa tunnissa.
Tarpeeksi suuressa määrässä uraani-235:tä spontaanissa fissiossa vapautuvilla neutroneilla on kuitenkin suuri todennäköisyys törmätä lähellä oleviin toisiin uraani-235-ytimiin. Jos niin tapahtuu, ne saavat myös sen ytimen fissioitumaan, johon ne osuvat, jolloin siitä vapautuu vuorostaan neutroneja, ja täten syntyyketjureaktio.[6] Tiettyäkriittistä massaa suurempi kappale puhdasta uraani-235:täräjähtäisikin välittömästi.[6]
Uraani-235-ytimen fissio voi tapahtua monella tavalla, esimerkiksi seuraavasti:[7]
Uraani-235-ydin voi haljeta muillakin tavoilla, kuitenkin aina siten, että syntyvissä ytimissä on yhteensä 92 protonia ja 141 neutronia.[7]
Vakaissa ytimissä neutroneja on sitä enemmän suhteessa protonien lukumäärään, mitä suurempi on ytimenmassaluku. Tämän vuoksi uraani-235:n fissiotuotteet ovatkinbeeta-aktiivisia eli niissä yksi neutroni muuttuu jonkin ajan kuluttua protoniksi vapauttaen samallabeetasäteilyä, toisin sanoenelektronin, jaantineutriinon.[6]
Yhden uraani-235-atomin fissioituessa vapautuuenergiaa välittömästi 180,9 MeV.[8] Tähän sisältyvät fissiotuotteiden ja vapautuvien neutronienliike-energia sekä suoraan fission yhteydessä syntyvängammasäteilyn energia. Fissiotuotteiden lähettämänä säteilynä vapautuu lisäksi energiaa myöhemmin 21,6 MeV atomia kohti, joten kaikkiaan energiaa vapautuu 202,5 MeV[8] eli 3,24 · 10-11 J. Tätenmoolia kohti energiaa vapautuu kaikkiaan 19,54 TJ ja kilogrammaa kohti 83,14 TJ.
Uraani-235:n fissiossa vapautuu noin 2,8 miljoonaa kertaa niin paljon energiaa kuin poltettaessa massaltaan sama määrähiiltä.[9] Vapautuva energia on silti vain noin 0,09 prosenttia uraani-235:n massaa yhtälönE=mc² mukaan vastaavasta energiasta.
Uraani-235:n löysimassaspektrometrin avulla kanadalais-yhdysvaltalainen fyysikkoArthur Jeffery Dempster vuonna 1935.[10] Sen radioaktiivisten hajoamistuotteiden muodostamaaktiniumsarja oli kyllä tunnettu jo aikaisemmin, muttaaktiniumin oli tällöin päätelty alkavan jostakinuraanin hajoamistuotteesta ja aktiniumsarjan haarautuvan sitenradiumsarjasta.[11][12]
Uraani-235:nfission havaitsivat ensimmäisinä vuonna 1938Otto Hahn jaFritz Strassmann. Teoreettisesti sen selittivät seuraavana vuonna 1939Lise Meitner jaOtto Robert Frisch.[7]