Nykyään on olemassa useita alkuperäisestä Unixista polveutuvia tai sen kanssa yhteensopivia käyttöjärjestelmiä, joista käytetään nimitystä Unix taiUnixin kaltaiset käyttöjärjestelmät.[6]Linux on riippumaton Unixin kaltainen käyttöjärjestelmä, joka ei polveudu alkuperäisestä Unix-käyttöjärjestelmän lähdekoodista.[6] Unix-sukuiset käyttöjärjestelmät ovat perinteisesti olleet suosittuja monen käyttäjänkeskuskoneissa,supertietokoneissa,palvelimissa ja tehokkaissatyöasemakoneissa. 1990-luvulta alkaen niitä on käytetty yhä enemmän myös harrastajien ja peruskäyttäjien keskuudessa tavallisillaIBM PC:n kaltaisilla koneillailmaisten ja vapaiden varianttien kuten Linuxin,NetBSD:n jaFreeBSD:n ilmestymisen myötä. Myösälypuhelimet käyttävät Unixin kaltaista käyttöjärjestelmää (iOS,Android).
Unix oli ensimmäinensiirrettävä käyttöjärjestelmä, joka oli 1970-luvun puoliväliin mennessä saatavilla eri laitealustoille ja yhteiset työkalut olivat helposti siirrettävissä eri alustoille.[7]
1960-luvullaMIT, AT&T:n Bell Labs jaGeneral Electric (GE) kehittivät Multics-käyttöjärjestelmääGE-645-suurtietokoneelle, joka maksoi vuonna 1965 lähes yhtä paljon kuinBoeing 737.[1] Multicsin parissa Bell Labsilla työskentelivätRudd Canaday, Ken Thompson, Dennis Ritchie jaMalcolm Douglas McIlroy.[1]Multics-projektin tavoitteena oli laskentakapasiteetin saatavuus kuten sähkön tai puhelimen saatavuus.[1] Järjestelmä oli myöhässä, ylittänyt budjetin ja ei täyttänyt odotettua toiminnallisuutta.[1] Osasyyksi ongelmiin mainitaan virheelliset tuhansien sivujen määrittelyt ja GE-645:n hankala arkkitehtuuri.[1] Kehitykseen vaikuttaneilla osapuolilla oli myös erilaisia tavoitteita: GE halusi ”vahvistaa tuotelinjaa”, MIT halusi ”kehittää viimeisintä tekniikkaa” ja Bell Labs halusi hyvän ympäristön työtä varten.[11] Käyttöjärjestelmä pääsi lopulta myyntiin asti, mutta sen suorituskyky oli huono.[12] AT&T päätti lähteä projektista ja siirtää voimavaransa muualle.[13] Pian projektin päättymisen jälkeen GE-645 vietiin pois.[1][14] Bell Labsin ryhmä alkoi etsiä vaihtoehtoja yhteistyöhön soveltuvalle ”aikajakavalle”osituskäyttöjärjestelmälle.[1]
Thompson oli kirjoittanut Multicsille pelin nimeltä ”Space Travel”, muunsi senFortranille ja siirsi pelinGECOS-käyttöjärjestelmälle.[9][3] Hän kuitenkin huomasi, että peli oli liian hidas ja sen ajaminen vei 75 dollarin arvosta tietokoneaikaa.[3] Pelissä olisimulaatioaurinkokunnan merkittäville kappaleille ja pelaaja ohjasi avaruusalusta, jolla voi yrittää laskeutua planeetoille ja kuille.[9] Thompson löysi akustiikkalaboratorion käyttämättömänDECPDP-7 -koneen, jossa oli hyvä grafiikkanäyttö ja kirjoitti pelin uudelleen Ritchien kanssaassembly-kielellä sille.[1][15][9] Peliä varten kehitettiin muun muassa toiminnotliukulukuaritmetiikkaan, graafisten merkkien esitykseen jadebuggaamiseen.[9]Peliä kehitettiinGE-635-tietokoneella ja käännettiin GECOS:illa, josta se siirrettiinreikänauhoilla PDP-7:lle.[14][9]
Kesällä 1969 Thompson, Ritchie ja Canaday suunnittelivattiedostojärjestelmän perusteet tiedostojen hallintaan.[1]Eräajoon suunniteltujen tietokoneiden ei yleensä tarvinnut säilöä tietoja pysyvästi, joka aiheutti haasteita.[1] Elokuussa Thompson kehittiassemblerin (as), tiedostoeditorin jaytimen.[1] Thompson teki myös karkeankomentotulkin (sh) ja yksinkertaisia komentoja (vastaavia kuten Unixinrm,cat jacp -komennot).[14] Tämän jälkeen järjestelmässä itsessään pystyi kääntämään ohjelmia.[14]Thompson suunnitteli ytimen yksinkertaiseksi, jossa ei ollut komentokieltä kuten Multicsissa vaan se käsiteltiin yhtenä käyttäjäsovelluksena.[11][16]Ytimessä ei olluttiedostomuotoja vaan tiedostot olivat vain yksiulotteinen joukkotavuja.[11][16] Järjestelmään syntyi varhainprosessit, joita oli yksipäätettä kohden.[9] Uuden prosessin luomiseen käytettiinfork- jaexec-kutsuja, joka oli yksinkertaisempi toteuttaa kuin yhdistetty kutsu ja jota vastaava oli käytössä muun muassaBerkeley Time-Sharing System -järjestelmässä.[9] Vuoronnukseen oli käytössä yksinkertainen prioriteettipohjainen algoritmi.[16]Vuonna 1969 Doug McIlroy oli tehnyt järjestelmän ensimmäisen korkean tason kielen, joka oli toteutusR. M. McCluren TMG:stä (ohjelmointikielen kääntäjän kirjoittamiseen tarkoitettu kieli, ”kääntäjän kääntäjä”,TransMoGrifier).[14][17][9] Syyskuussa 1969 Bell Labsin tietokoneosastolla oli toimiva monen käyttäjän osituskäyttöjärjestelmä, johon osastolla ei vielä ollutmassamuistia.[1]
Toukokuussa 1970 tilattiinPDP-11-minitietokone 65 000 dollarin hintaan: perusteeksi hankinnalle kerrottiin työkalujen kehittäminen tekstin editointiin ja muokkaamiseen.[18][3] Myös akustiikkalaboratorion Max Mathews lupasi alkurahaa tietokoneen hankintaan.[19] Koska Unixissa ei tuolloin ollutmoniohjelmointia (vain yksi prosessi käyttäjää kohden) sen siirtäminen PDP-7:ltä PDP-11:lle oli siirtokirjoitusta vastaavaa.[9]Ensimmäinen Unixin hankkinut asiakas oli Bell Labs Patent Department, joka käsitteli patenttihakemuksia.[18][9] Myöhemmin käyttöjärjestelmästä välittyi tieto muille PDP-11-konetta käyttäville, jotka pyysivät sitä myös omaan käyttöönsä.[1] Käyttöjärjestelmää välitettiin halukkaille postituskulujen ja tallennusmedian hinnalla.[1]
EnsimmäinenUnix Programmer's Manual on päivätty3. marraskuuta1971.[20] Kirjoittamisen aikaan järjestelmä oli jo siirretty (”kirjoitettu uudelleen”) PDP-7:ltä PDP-11:lle, jolloin se oli vielä tehty assemblyllä.[20] Kirjoittamisen hetkelläUNIX-aikaa mitattiin sekunnin kuudeskymmenesosissa, joka riitti vain 2,5 vuodeksi ja muutettiin myöhemmin täysille sekunneille.[20]
Thompson aloitti järjestelmän siirtämisenFortranille, mutta luopui siitä nopeasti.[14] Tämän jälkeen Thompson kirjoittiB-ohjelmointikielen perustuenBCPL-kieleen (tai toisen teorian mukaan ThompsoninBon-kieleen).[14] Ritchie lisäsi B:hentyyppijärjestelmän, ja antoi sille aluksi nimen NB (”New B”) ja alkoi kirjoittaa kääntäjää.[14] Kesällä 1972 Unix kirjoitettiin uudelleen NB:stä kehitetylläC-kielellä.[21][22] Vuoden kuluessa C:tä käytettiin myösHoneywell 6000 -tietokoneilla ja pian sen jälkeenIBM 310 -sarjan koneilla.[22] Käyttöjärjestelmien välisten erojen vaikutus ohjelmiensiirtämiseen johti tuolloin radikaaliin ajatukseen siirtää myös itse käyttöjärjestelmä eri laitteistolle vähentäen eroja.[22]
Ritchien ja Thompsonin kirjoitus käyttöjärjestelmästä julkaistiinCommunications of the ACM -lehdessä heinäkuussa 1974.[3][26] Artikkelin mukaan ensimmäinen versio Unixista oli PDP-7- ja PDP-9-tietokoneille, toinen versio PDP-11/20-tietokoneelle ja kolmas PDP-11/40- ja PDP-11/45-tietokoneille.[26] Artikkelissa mainittiin sen olevan usean käyttäjän käyttöjärjestelmä, jossa on ominaisuuksia, joita on harvoin suuremmissakaan käyttöjärjestelmissä: muun muassa hierarkkinen tiedostojärjestelmä ja kyky käynnistää asynkronisia prosesseja.[26] Hierarkkinen tiedostojärjestelmä mahdollistitiedostojen sijoittamisenhakemistoihin.[3] Artikkelissa mainittiin myös, että tehokas käyttöjärjestelmä ei tarvitse olla kallis laitteilta tai ihmisten työmäärältä: käyttöjärjestelmää voitiin suorittaa jopa alle 40 000 dollarin laitteistolla ja alle kaksi miestyövuotta käytettiin järjestelmäohjelmiston kehittämiseen.[26] Paperin päivitetyssä versiossa mainittiin kolmannen version tukevanmoniohjelmointia, lueteltiin lisää yhteensopivia PDP-11-versioita ja kuvattiin neljäs versio, jota voitiin käyttää Interdata 8/32 -tietokoneella.[27]
AT&T oli tehnyt vuonna 1956 sopimuksen, joka esti sitä myymästä tuotteita, jotka eivät suoraan liittyneet puhelimiin tai telekommunikaatioon johtuen monopolisäädännöstä.[3] Tämän vuoksi käyttöjärjestelmää ei voitu myydä tuotteena ja AT&T päätyi julkaisemaanlähdekoodit kaikille sitä pyytäville nimellistä maksua vastaan.[3] AT&T ei voinut myöskään tarjota tukea käyttöjärjestelmälle, mikä johti varhaisten käyttäjien perustamiin käyttäjäryhmiin kutenUsenix.[3]
Unix oli ensimmäisiä käyttöjärjestelmiä, joissakäyttöliittymä oli erillinen itse käyttöjärjestelmästä.[28] Vuonna 1975 Bell Labsille tullutStephen Bourne kehitti ohjelmoitavanBourne shell -komentotulkin korvaamaan Thompsonin yksinkertaisemman komentotulkin.[29] Ensimmäinen laajalti käytetty vaihtoehtoinen komentotulkki oliC shell.[28]Stephen Johnson aloitti 1970-luvun puolivälissä toisen helpommin siirrettävän C-kielen kääntäjän, josta tuliPortable C Compiler. Kielen siirtäminen uudelle laitteistolle oli tuolloin vaikeampi tehtävä, ja Johnson työskenteli kääntäjän parissa samalla kun hän, Ritchie ja Thompson työskentelivät käyttöjärjestelmän siirtämisessä Interdata 8/32 -tietokoneelle. C-kieli alkoi muuttua tyypittömästä kielestä ja mukaan tuli Algol 68 -kielen tavan mukaan nimetyt tyyppimuunnokset (engl.cast) sekä siirtyminen muisti-indekseistä tyypitettyihinosoittimiin. Johnson kehitti Portable C Compilerin perustalta myösLint-ohjelman, jotta aiemmalla "K&R"-tavalla tehdyistä ohjelmista löydettäisiin mahdollisesti virheelliset tavat.[30][14]
1970-luvun puolivälissä Thompson lähti hetkeksi Bell Labsilta ja opettiKalifornian yliopistonBerkeleyn kampuksella (UCB).[31] Berkeleyssä otettiin tuolloin käyttöön versio 6 Unix (V6), joka oli ensimmäinen laajasti Bell Labsin ulkopuolelle levinnyt.[32] Kuudetta versiota levitti Western Electric sen lisensoineille.[33]Berkeleyssä oli juuri saatu PDP-11, johon Thompson auttoi asentamaan v6 Unixin.[34] AT&T:llä oli käytössä jatkuvasti kehittyviä versioita, joissa tärkeitäkin korjauksia, kun taas muualla oli käytettävä julkaisuversioita (v4, v5, v6..).[35] Tästä sai alkunsa ”50 muutosta”, jonka AT&T ei halunnut leviävän tiukan ”ei tukea” -säännön johdosta.[35] AT&T:n versio 7 julkaistiin vuonna 1979 ja siihen sisältyi UCB:n tekemiä muutoksia.[32] Berkeleyssä sai alkunsa tutkijoiden ja opiskelijoiden tekemät muutokset AT&T:n Unixiin, joka aluksi levisi nimellä ”Berkeley Unix” ja myöhemmin täysi Unix-julkaisu nimeltäBerkeley Software Distribution (BSD).[36][37][38]Bill Joyn ja muiden opiskelijoiden tekemät muutokset levisivät tutkijapiireissä moneen yliopistoon.[36][38] UCB perusti Computer Systems Research GroupinDARPAn rahoituksella kehittämään Unixia.[37] CSRG teki suuren osanTCP/IP:n kehitystyöstä.[39] Australiassa opettava professori John Lions julkaisi vuonna 1977 sen ajan kuuluisan kirjanA Commentary on the Unix Operating System, joka sisälsi myös järjestelmän täydellisen lähdekoodin.[3] Kirjaa käytettiin materiaalina käyttöjärjestelmiin liittyvillä kursseilla ympäri maailman.[2] Vuonna 1979 AT&T kuitenkin puuttui kirjan levittämiseen.[3]
Vuosina 1976–1977 käyttöjärjestelmän ydin siirrettiinVM/370 virtualisoidulle alustalle.[22] Vuonna 1977 Interactive Systems Corporation oli ensimmäinen joka myi Unixia loppukäyttäjille käyttäjätuettuna tuotteena.[40]Vuoteen 1978 mennessä Unixista oli versio myös 32-bittiselleInterdata 8/32 -koneelle, joka erosi merkittävästi PDP-11:stä ja muistuttiIBM System/360- jaIBM System/370 -koneita.[22] Interdata 8/32:lle siirtämisen jälkeen seurasi versioDEC VAX 11/780:lle, josta tuli paljon suositumpi kuin Interdatasta.[14][41]
Vuonna 1977 Unixia käytettiin yli 300 tietokoneessa.[2] Vuoteen 1978 mennessä Unixia käytti yli 600 tietokonetta.[2] Vuonna 1987 myytiin yli 300 000 Unixia, Unixien kokonaismäärän ylittäessä 750 000 luvun.[42]
1980-luvun alkupuolella ilmestyivät ensimmäiset kirjat Unixista: Stephen BournenThe Unix System ja Brian Kernighanin jaRob PikenThe Unix Programming Environment.[43]
Vuonna 1984 AT&T hajotettiin monopolioikeudenkäynnin seurauksena seitsemään erilliseen yhtiöön.[44] AT&T menetti alueelliset operaattorit säilyttäen kaukopuheluiden verkon, mutta sai vastineeksi oikeuden osallistua tietokoneliiketoimintaan.[45][44] Yhtiö perusti AT&T Computer Systems -yksikön, joka julkaisi kaupallisenUnix System III -version.[14][32] AT&T julkaisi 1983Unix System V -järjestelmän, jonka laajalti levinnyt versio System V Release 4 julkaistiin vuonna 1989.[32] System V toimiAT&T 3B -sarjan tietokoneilla.[46] AT&T:nUNIX System Group (USG) järjestettiin uudelleen 1989, jolloin perustettiinUNIX Software Operation (USO) jaUNIX System Laboratories (USL).[46] USO ja USL yhdistyivät 1990 ja siitä tuli AT&T:n tytäryhtiö.[46]
Research Unix -toteutukset versiosta 8 lähtien lähestyivät BSD-toteutusta vaikka niissä monet asiat korvattiin Bell Labsissa kehitetyillä. Kaupalliset tahot vieroksuivat ajatusta BSD:n käyttämisestä ja halusivat pitää lisensoinnin, jolloin nämä kehittyivät eri suuntiin kuin kaupalliset System III ja System V -versiot.[47]
1980-luvun lopulla Bell Labs siirtyi kehittämäänPlan 9 -käyttöjärjestelmää.[48]
Vuonna 1992 AT&T haastoi BSD-haaran kehittäjätBerkeley Software Designin ja Kalifornian yliopiston oikeuteen väittäen BSD:n sisältäneen AT&T:n omistamaa koodia.[49] Osana kiistan sovitusta osa ohjelmakoodista toteutettiin uudestaan, osa poistettiin ja osaan lisättiin maininta AT&T:n tekijänoikeudesta.[50][51] Unix System Laboratories (USL) myytiin vuonna 1993Novellille, joka myi UnixWare-liiketoiminnanSanta Cruz Operationille (SCO) vuonna 1995.[52][53][54]
Unixin ja C-ohjelmointikielen suosio ja niiden monet eri versiot ja kloonit aiheuttivat tarpeen standardoida Unix ja sen C-standardikirjasto.POSIX-standardeilla pyritään siihen, että ohjelmoijat voivat kehittää komentojonotiedostoja ja ohjelmia, jotka toimivat kaikissa POSIX-yhteensopivissa käyttöjärjestelmissä.
1980-luvulla Unix-yhtiöiden yhteenliittymäX/Open muodostettiin julkaisemaan POSIXia laajempiaX/Open Portability Guide (XPG) -määrittelyjä.[55] AT&T julkaisiSystem V Interface Definition (SVID) -määrittelyn jaIEEE julkaisee ensimmäisen POSIX-standardin.[56][57]POSIX nimi tarkoitti aluksi IEEE-standadia IEEE Std 1003.1-1988, mutta laajeni myöhemmin käsittämään sen muita osia IEEE Std 1003.1-1988.n.[57] POSIX on myösISO-standardi ISO/IEC 9945.[57] POSIX sisältää myös laajennuksiaISO C -standardiin.[58] POSIX-standardi ratifioitiin vuonna 1988 ja laajennettiin vuonna 1990 kansainväliseksi ISO-standardiksi.[59] YhdysvaltalaisellaNIST:llä oli myösFIPS Pub 151-1 -määrittely.[59]
X/Open-konsortion aloittama työ eteniCommon API Specification -määrittelystä, muuttuiSpec 1170 -määrittelyksi ja lopultaSingle UNIX Specification (SUS) -standardiksi.[60] Standardi yhdistää neljä Unixiin liittyvää elementtiä: määrittely (kuten SVID), teknologia (kuten SVR4), tavaramerkki ja tuote (kutenUnixWare).[60]X/Open yhdistyi vuonna 1996Open Software Foundationin kanssa The Open Groupiksi.[61] Vuodesta 1999 lähtien IEEE:n POSIX- ja Open Groupin SUS-määrittelyjä on kehitetty yhteisessä työryhmässä nimeltäAustin Group.[57]
ISO/IEC 23360-1:2006 -standardoituLinux Standard Base pyrkii yhteensopivuuteen useiden Unix-standardien kanssa.[62][63]
UNIX Time-Sharing System versiot 1..7 kehitettiin 16-bittisellePDP-11:lle ja 32-bittisille tietokoneille kuten Interdata 8/32 jaVAX.[27][32] Nimeäminen onUNIX Programmer's Manualin mukainen (nth Edition) julkaisuhetkellä.[64] VAX:lle kehitettyä 32-bittistä versiota kutsuttiin myös lyhyesti ”32V” tai ”32/V”.[41][65]
Research Edition -nimeä käytetäänPDP-7-,PDP-11- jaVAX-alustoille kehitetyistä versioista (edition versiot).[66][67] ViimeinenResearch Unix oli Tenth Edition.[68]
Kaupallisesti julkaistutSystem III jaSystem V olivat perustana useiden muiden ”valmistajien” kaupallisille Unixeille.[32]System III perustui versio 7:lle (System I ja System II eivät koskaan olleet olemassa).[72] System IV ei nähnyt päivänvaloa AT&T:n ulkopuolella.[72]
Columbus UNIX (CB-UNIX) oli Bell Labsin sisäisesti käyttämätietokantoja varten kehitetty versio. Versiota kutsuttiin Ohiossa sijainneen haarakonttorin mukaan ja siinä oli lisänä järjestelmäkutsutprosessien väliseen kommunikaatioon, semaforeille jajaetulle muistille.Columbus-versiota ei käytetty Bell Labsin ulkopuolella, ja myöhemmät System III ja System V -versiot lisäsivät vastaavat ominaisuudet.[73][74]
IBM:nz/OS (ei varsinainen Unix, mutta sertifioitu yhteensopivuuden takia)[82]
Huawein EulerOS ja Inspurin K-UX ovatLinux-jakeluja, jotka ovat Open Groupin sertifioimia.[83][84][85]
Useimmat niin kutsutut kaupalliset Unixit ovat tietokonevalmistajien kehittämiä ja tarkoitettu käytettäviksi nimenomaan valmistajan omilla laitteilla. EsimerkiksiSun Solaris on kehitetty Sunin omilleSPARC-pohjaisilla koneilla käytettäväksi, mutta siitä on julkaistu versioita myösX86-alustalle. Linux, NetBSD, FreeBSD ja muut vastaavat ovat usein kehitetty joko useita eri alustoja varten, vaihtoehdoksi kaupalliselle versiolle tai alustoille, joilla ei ole "omaa" Unix-käyttöjärjestelmää.
1980-luvulla oli kasvava kiinnostus Unixin ajamiseenmikrotietokoneilla ja näitä varten kehitettiin erilaisia Unixin kaltaisia käyttöjärjestelmiä. Eräitä olivat Idris, UNOS ja Coherent.[86]Bob Swartz kehitti ja julkaisi kaupallisen järjestelmän nimeltäCoherent vuonna 1983.[87] AT&T tarkisti ettei Coherentissa käytetty luvattomasti Unixin lähdekoodia.[88]Andrew Tanenbaum kehitti käyttöjärjestelmäkurssiaan ja oppikirjaansa varten järjestelmän nimeltäMINIX vuonna 1987.[89]Richard Stallman aloitti vuonna 1983GNU-projektin AT&T:n Unixin kaltaisen vapaan käyttöjärjestelmän luomiseksi.[90]SuomalainenLinus Torvalds aloitti riippumattomanLinux-ytimen kehityksen 1990-luvun alussa.[91][6]Tanenbaum käytti Coherent-käyttöjärjestelmää tehdessään MINIX:in varhaisia versioita, jota taas Torvalds käytti tehdessään Linuxin varhaisia versioita.[92]
Unix Heritage Society (ent. Unix Preservation Society) on koostanut alkuperäisen Unixin lähdekoodit versiohistorioineen julkiseen projektiin.[93] Useilla Unixin käyttäjillä oli täydet Unixin lähdekoodit mutta ei lupaa jakaa niitä.[93]
Caldera on julkaissut varhaiset versiot Seventh Edition (”V7", 1979) jaVAX-versioon (”32V”) saakka vuonna 2002BSD-lisenssillä.[94]
Nokia-Alcatel-Lucent on sallinut Unix Research Edition -versioiden 8, 9 ja 10 lähdekoodien julkaisun.[95][96] Julkaisu ei tarkoitaavointa lähdekoodia.[97]
Varhaisimmat versiot lähdekoodeista eivät olleet tallennettunaversionhallintajärjestelmässä kehityksen aikana.[93]Myöhemmät kehitysvaiheet on tallennettuSCCS-versionhallintajärjestelmään mutta silloinkaan kaikkia tiedostoja ei ole tallennettu.[93]
Unix-sodat (engl.Unix wars) oli useiden tahojen välinen kilpailu Unix-yhteensopivista käyttöjärjestelmistä.[98][99] Kiistat johtivatPOSIX-standardin luomiseen, mutta kiistojen myötä kilpailijat olivat vahvemmassa asemassa markkinoilla.[100][101]
Kiistojen alkuun sijoitetaan AT&T:n ja Sun Microsystemsin yhteistyö vuonna 1987, jonka seurauksena Sun ilmoitti että SunOS ei jatkossa perustuisi BSD-versioon vaan AT&T:n System V -versioon.[99] Tämä johtiOpen Software Foundationin (OSF) perustamiseen useiden yritysten yhteistyönä.[99] Vastineeksi AT&T ja Sun perustivatUnix Internationalin (UI).[99] OSF ja UI yhdistyivät myöhemmin keskenään ja X/Openin kanssa muodostaenThe Open Groupin vuonna 1996.[99]Unix System Laboratoriesin ostanut Novell siirsi Unix-tavaramerkin X/Openille ennen sen yhdistymistä Open Groupiin.[102]
Unixia on kritisoitu myös eräistä suunnitteluvirheistäsignaalien käsittelyssä sekä käyttäjäoikeusmallissa.[103] Signaalien käsittelyyn on kehitetty ratkaisuja BSD:ssä, System V:ssä jaLinuxissa.[103][104][105]
↑Peter H. Salus: Chapter 7. BSD and the CSRG (Osa verkossa julkaistua kirjaaThe Daemon, the Gnu and the Penguin) 5.5.2005. Groklaw. Arkistoitu 14.6.2020. Viitattu 11.9.2019. (englanniksi)
↑abPeter H. Salus: Chapter 2. UNIX (Osa verkossa julkaistua kirjaaThe Daemon, the Gnu and the Penguin) 14.4.2005. Groklaw. Arkistoitu 25.8.2018. Viitattu 11.9.2019. (englanniksi)
↑abcKevin Featherly: Bill Joy Encyclopaedia Britannica. Viitattu 6.9.2019. (englanniksi)
↑Leffler, Samuel J. & McKusick, Marshall Kirk & Karels, Michael J. & Quarterman, John S.: The Design and Implementation of the 4.3BSD UNIX Operating System, s. 4. Addison-Wesley, marraskuu 1989. ISBN 0-201-06196-1(englanniksi)
↑David Fiedler: The Unix Tutorial - Part 3: Unix in the Micromputer Marketplace. Byte, joulukuu 1983, 8. vsk, nro 10, s. 132-136. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
