Umarin sopimus on tunnetuin keskiaikainendhimmien asemaa määritteleväislamilainen asiakirja.Dhimmeillä tarkoitetaan niitä islamin alaisuuteen joutuneita ei-muslimeita, joille on myönnetty suojeltu asema. Käytäntö liittyi arabiheimojen tapoihin, joissa päällikkö saattoi ottaa suojelukseensa oman klaanin ulkopuolisia vieraita.[1]
Tällä nimellä kulkevasta sopimuksesta oli 800-luvun alussa olemassa useita versioita, kuten Abu Yusufin tai Al-Shafin versiot. Kanonisoitu ja klassinen versioShurūt Umar vakiintui kalifial-Mutawakkilin aikana vuoden 850 tienoilla.[2][3][4] Se on kuitenkin säilynyt vasta 1100-luvulta peräisin olevana käsikirjoituksena. Vaikka Umarin sopimusta ei vielä 1000-luvullakaan noudatettu kovin järjestelmällisesti, siitä näyttää myöhempinä vuosisatoina tulleen yleisesti hyväksytty normi.[5]
Teksti on muodoltaan kahdenvälinen sopimus. Sopimuksen myöhemmissä kuvauksissa (Abu Yusuf ja Shafi'i) muslimit ovat aktiivisia ehtojen esittäjiä jadhimmit kuuntelijoita. Varhaisessa versiossa sen sijaan kristitytdhimmit itse ehdottavat kirjeessä kalifi Umarille, että heitä syrjittäisiin korvauksena muslimien antamasta suojelusta.[6][7]
Umarin sopimuksen varhaisessa versiossa kristityt vaativat itselleen seuraavia ehtoja.[8]
Lopuksidhimmit ilmoittavat, että jos he rikkovat näitä sitoumuksia vastaan, he menettävät suojelunsa ja ovat velvollisia kärsimään rangaistuksen niskoittelusta ja kansankiihotuksesta.[6]
Islamilainen perinne sisältää muitakin samanlaisia säädöksiä, joiden kerrotaan sisältyvän ”Umarin sopimukseen”. Esimerkiksifatimidikalifien aikana Egyptissä kristittyjen piti julkisessa kylpylässä kantaa kaulaan sidottua puista ristiä ja juutalaisten puista kultaisen vasikan kuvaa.[9] Cohen katsoo, että ehtojen tarkoituksena oli suojella arabivalloittajien haurasta identiteettiä ja tukea heidän epävarmaa asemaansa. Toisin kuin kristityssä maailmassa, pukeutumisohjeiden tarkoituksena ei Cohenin mukaan ollut syrjiä ketään, vaan ainoastaan helpottaa monikulttuuristen tapojen noudattamista.[9]
Islamilaisen perimätiedon mukaan sopimus tehtiin kalifi Umarin (634-644) hallintokaudella, mutta läntisten tutkijoiden mukaan se kirjoitettiin ilmeisesti 700- ja 800-lukujen vaihteessa.[5] Oikeaan johdettu kalifiUmar saattaa olla fiktiivinen henkilö, sillä hänestä ei ole löytynyt kirjallisia aikalaistietoja eikä arkeologisia jälkiä, kuten kolikoita.[10]
Milka Levy-Rubinin mukaan Umarin sopimus heijasti arabivalloituksen luomaa luokkayhteiskuntaa, jonka arabit olivat omaksuneetsassanidien valtakunnan perintönä. Hallitsevan luokan ja alistettujen välille luotiin eroja määräyksillä, jotka koskivat pukeutumista, liikkumista ja erilaisia etuoikeuksia.[5]
Dhimmi-lainsäädäntö oli voimassa Osmanien valtakunnassa vuoteen 1856 asti.[11] Islamistiset liikkeet ovat pyrkineet ottamaan sitä uudelleen käyttöön vielä nykyisinkin muun muassa Pakistanissa.[12]