Kansainvälinen kauppa on tavaroiden ja palveluiden vaihtoa kansainvälisten rajojen yli. Useimmissa maissa se muodostaa merkittävän osanbruttokansantuotteesta. Kansainvälinen kauppa on lisääntynyt voimakkaastivapaakaupan yleistyttyä.
Vienti on tavaroiden tai palveluiden myyntiä ulkomaille jatuonti on vastaavasti ostamista ulkomailta.Kansantalouden tilinpidossa lasketaan viennin ja tuonnin perusteella kauppatase, toisin sanoenmaksutase, joka on merkittävin osa vaihtotaseesta.[1]
Maailman kauppajärjestö (WTO) on kansainvälinen järjestö, jossa neuvotellaan asetuksista, jotka koskevat valtioiden välistä kaupankäyntiä.[2]
EU:n kauppapolitiikkaan liittyvät toimielimet tekevät säädöksiä sekä EU-maiden keskinäistä kauppaa että EU:n ulkopuolisten maiden kanssa käytävää kauppaa koskien. Nämä toimielimet myös neuvottelevat kansainvälisistä sopimuksista. EU:n kauppapolitiikkaan kuuluvat kaupankäyntiin liittyvien asioiden lisäksi kauppaan liittyvätimmateriaalioikeudelliset asiat kutenpatentit jatekijänoikeudet sekä kansainvälisetsijoitusasiat.[3]
Euraasian talousunioni on Venäjän, Valko-Venäjän, Armenian, Kirgisian ja Kazakstanin muodostama yhteenliittymä. Maiden välillä on tulliliitto.[4]
Afrikan unioni (Au) on 55 Afrikan maan muodostama järjestö, jonka tavoitteena on edistää rauhan ja demokratian lisäksi myös edistää maiden taloudellista kehitystä, maiden kaupankäyntipolitiikkaa ja maiden kansainvälisiä suhteita.[5]
Suomen tulli pitää yllä tilastokartoiusta koskien ulkomaankaupan yksikköarvojen ja volyymien indeksejä.[6]
Keskiajalta 1600-luvulle Itämeren kaupankäynnissä oli saksalaisellaHansa-liitolla hallitseva asema. Tämä liitto saavutti valta-asemansa 1200-luvulle tultaessa, jolloin se vallitsi koko Itämeren alueen kauppaa ja sillä oli myös kauppasuhteet alueella ItämereltäNovgorodiin saakka.
Ruotsissa 1600-luvun alkupuolella kaupungit jaettiinmaakaupunkeihin jatapulikaupunkeihin ja tämän jaon jälkeen vain tapulikaupungeilla oli oikeus ulkomaankauppaan.[7]
