Tyyli on taiteilijan, esittäjän, tietyn ajan,koulukunnan tai jonkin muun senkaltaisen omaleimainen ilmaisu- tai esitystapa. Käsitteellä viitataan myös sellaiseen perustuvaan taidetuotteen tai -esityksen yhtenäiseen omaleimaisuuteen, tai sellaisena ilmenevään makusuuntaan, tyylisuuntaan.[1]
Tyyli voi olla merkkijärjestelmä, jota käytetäänmerkityksen parantamiseksi, lisäämiseksi tai nostattamiseksi missä tahansataiteessa taimediumissa. Jokaisellataideteoksella on merkitys,ikonografia ja sille ominaiset piirteet.Veistoksessa niitä voivat olla se tapa, jollamarmori on leikattu tai kiillotettu,piirustuksessakynään tailiidun käsittelytapaviivan jamuodon tekemiseksi, tai rakennuksessa osien ja massojen tietty yhdistelmä.[2]
Taidehistoriallisen käsityksen mukaan taideteokset voidaan ryhmitellä tyyliominaisuuksien mukaan, jotta sellaiset teokset, joita ei olesigneerattu, voidaan osoittaa eliattribuoida jonkun henkilön tekemäksi niiden yhteisten ominaisuuksien takia. Aikakausilla tai jopa mailla voidaan osoittaa olevan yhteisiä piirteitä, jotka mahdollistavat tunnistamattomien taideteosten osoittamisen kuuluvaksi maahan, aikakauteen taikoulukuntaan, tai jopa jollekintaiteilijalle.[3]
Jos tyylin ominaisuuksia ei voitaisi käsitellä tällä tavoin, taidehistoria olisi melko olematonta, koska silloin tiede rajoittuisi signeerattujen, luotettavanautenttisuuden taiprovenienssin omaaviin teoksiin, eivätkä mitkään näistä tekijöistä huomioisi kaikkien ihmisten taipumusta lisätä ymmärtämystäänluokittelemalla aineistoa.[3]
Sana tyyli juontuu alun perinkirjoitus- tai piirustuspuikkoa tarkoittavasta sanastastylus.Roomalaisessa retoriikassa sillä kuvattiin jonkinaiheen esitystapaa ja tässä mielessä se omaksuttiinrunouden,musiikin ja taiteen käsitteistöön.Keskiajallastilus tarkoitti myös käytös- jaelämäntapoja, samalla tavalla kuin nykyisin puhutaan elämäntyylistä. Käsitettä alettiin soveltaakuvataiteisiin 1500-luvulla Italiassa, jossa tyyli saattoi viitata taiteilijan persoonalliseen tekotapaan. Tyyli tarkoitti taiteilijan persoonallista, suurenmoista ja esimerkillistä ominaisuutta. Vastaava termi oli myösmaniera.[4] Tämä käsitys tyylistä taiteilijan persoonallisena tekotapana, "käsialana" on monesti haluttu liittäänerouteen.[5]
Antiikin tutkijaJ.J. Winckelmann (1717–1768) toi tyylin käsitteeseen uuden ulottuvuuden 1700-luvun lopulla. Hän liitti tyylin kokonaisiin historiallisiin aikakausiin,epookkeihin jakansakuntiin, eikä vain yksittäiseen taiteilijaan. Tyylin käsite alkoi palvella myös historiantulkintaa. Tyylihistoria oli 1800-luvulla taidehistoriassa keskeinen, kun taidehistorioitsijat tunnistivat ja erittelivät tyylilajeja ja tyyliperiodeja, kansallisia tyylejä ja niiden alatyylejä ja koulukuntiakasvitieteilijöiden tavoin. Käsitysevoluutiosta omaksuttiin tyylilajeihindarwinismista, jossa omaksuttiin käsitys kustakin tyylistä, joka noudatteli vääjäämätöntä kehitystä kasvuvaiheesta loistokauteen ja rappioon.[6]
Kasvanut tietoisuus tyyleistä johti käytännön sovellutuksiinkertaustyyleinäsisustustaiteessa jaarkkitehtuurissa. 1800-luvun lopussa tyylistä tuli yleinen tulkintametodi, joka kattoi kaikki tietyn aikakauden ja alueen taiteet ja joskus jopa kaikki kulttuurin alueet. Muun muassaAlois Rieglin (1858–1905) jaHeinrich Wölfflinin (1864–1945) vastakohtiin perustuvat tyylitunnusmerkit viittasivat teoksen muoto-ominaisuuksiin. Vapautuminennormatiivisistamakukäsityksistä tapahtui samaan aikaanmodernismin, modernin arkkitehtuurin jaabstraktin taiteen esiintulon kanssa.[7]
Tyylihistoriaa alettiin arvostella, koska väitettiin, että se yksinkertaistaa ja pinnallistaa historiallisia ilmiöitä, lyö leimoja ja kiinnittää huomiota liiaksi muoto-ominaisuuksiin. Tyylihistorian käsitettä on pyritty laajentamaan ja tulkitsemaan uusilla tavoilla, jotka ottaisivat paremmin huomioon myös taideteoksen sisällön.[8] 1900-luvun taidehistorioitsijat ovat selittäneet tyyliä tavoiksi ja menetelmiksi, joilla taiteilija tai ryhmä taiteilijoita hahmottaa ajatus- ja tunnesisältöjä.[9]
| Aiheet | |
|---|---|
| Estetiikan teoriat | |
| Esteettiset kategoriat | |
| Sovellettu estetiikka | |
| Taidefilosofit | |
| Artikkeleita aiheesta |