Tyko Brahe (oikealta nimeltäänTyge Ottesen Brahe;14. joulukuuta1546Knutstorpin linna –24. lokakuuta1601Praha) olitanskalainentähtitieteilijä. Hän oli omana aikanaan myös tunnettuastrologi jaalkemisti. Hän rakennuttiVenin saarelle kaksikin observatoriota, ensinStjerneborgin ja hiukan myöhemmin isomman ja paremmin varustetunUranienborgin, mistä tuli varhainen "tutkimusinstituutti". Kummastakaan rakennuksesta ei ole edes peruskiviä jäljellä. Rakennusten ulkonäkö tunnetaan vain niistä tehtyjen piirrosten ja maalausten perusteella.
Julkaisutoiminnan takia hän omisti kirjapainon ja paperimyllyn. Brahen tunnetuin apulainen oliJohannes Kepler.
Tyko Brahe syntyi 14. joulukuuta 1546 nykyisenRuotsin alueellaSkånessa. Alue kuului tuolloinTanskan kuningaskuntaan. Hän syntyiKnutstorpin linnassa, ja hänen vanhempansaOtte Brahe jaBeate Bille kuuluivat tanskalaiseen aateliin. Tyko Brahen tanskalainen etunimi oli Tyge, mutta hänestä alettiin pian käyttämään latinalaistettua nimeä Tycho.[1][2]
Tyko Brahen kasvatti hänen rikas ja lapseton setänsäJørgen Brahe ja tämän vaimo Inger Oxe. Tykon omien sanojensa mukaan hänen setänsä vei hänet hänen vanhempiansa tietämättä, kun hän oli kaksivuotias. Tapaus ei kuitenkaan ilmeisesti aiheuttanut suvun sisällä mitään kitkaa, eikä Tykon oikeat vanhemmat yrittäneet saada poikaa takaisin.[3]
Tyko Brahe innostuitähtitieteestä kesken oikeustieteen opintojensa. Häneen vaikutti erityisesti 21. elokuuta 1560 tapahtunut täydellinenauringonpimennys. Hän kertoi monesti myöhemmin, kuinka ei ole pystynyt ikinä unohtamaan tapausta. Kööpenhaminassa Brahe jatko kuitenkin setänsä toiveiden mukaisesti oikeustieteen opintoja, mutta hän tutustui itsenäisesti tähtitieteesen. Matemaatikan professori auttoi Brahea saamaan ainoan saatavilla olleen painetun tähtitieteen kirjan,Klaudios PtolemaioksenAlmagestin, ja toiset opettajat auttoivat häntä rakentamaan pieniä maapalloja, joiden avulla tähtien sijainteja pystyi määrittelemään.[4]
Brahen ottovanhemmat päättivät lähettää Tykon lopulta ulkomaille opiskelemaan, ja tämä lähti helmikuussa 1562Leipzigin yliopistoon. Hänen aineensa olivat siellä klassiset kielet ja kulttuuri, mutta hän otti mukanaan myös tähtieteen kirjoja ja alkoi tehdä elokuussa 1563 itsenäisesti havintoja. Brahen toinen ylösmerkitsemä havainto oliJupiterin jaSaturnuksenkonjunktio.[3] Brahe huomasi, että sekäalmanakat ettäefemeridit ennustivat tapahtuman väärin.Nikolaus Kopernikuksen taulukot olivat useita päiviä väärässä, ja Brahe päätti omistautua taivaanilmiöiden tarkkailulle olemassaolevien taulukoiden korjaamiseksi.[4]
Brahe palasi kotiinsa toukokuussa 1565, mutta jo seuraavassa kuussa hänen setänsä kuoli pelastaessaan kuningasta. Brahe oli vielä alle 18-vuotias, ja hän palasi biologisten vanhempien luokse. Hänen isänsä johti tuossa vaiheessaHelsingborgin linnaa.[3]
Brahe lähti uudelle matkalle vuonna 1566 ja vierailiWittenbergin jaRostockin yliopistoissa.[3] Rostockissa hän ajautui etäisen sukulaisensaManderup Parsbergin kanssakaksintaisteluun.[4] Brahe menetti taistelussa osan nenästänsä, ja hänelle tehtiin tekonenä huhtikuussa 1567.[3] Sen luultiin olleen hopeaa ja kultaa, mutta vuonna 2010 tehdyissä tutkimuksissa sen havaittiin olevanmessinkiä.[4][5]
Brahe ei viihtynyt kauaa Skånessa, vaan lähti pian uudestaan matkoille ja vierailiRostockissa,Baselissa,Freiburgissa jaAugsburgissa. Viimeksi mainitussa hän suunnitteli joitakin omia tähtitieteellisiä laitteita ja sai tukijan rahoittamaan niiden valitsamista. Brahe rakensi muun muassa suurenkvadrantin kaupungin ulkopuolelle.[3]
Brahe saapui takaisin Tanskaan vuoden 1570 lopussa kuultuaan isänsä sairastuneen. Brahen isä kuoli toukokuussa 1571, ja pian tämän jälkeen hän alkoi rakentaaobservatoriotaHerrevadin luostariin.[3]
Brahe yllättäen havaitsi 11. marraskuuta 1572Kassiopeiantähdistössä uuden tähden. Hän tarkkaili sitä tiiviisti ja tuli siihen johtopäätökseen, että kyseessä oli uusi taivaalla paikallaan pysyvä tähti. Nykyään tiedetään, että kyse olisupernovaräjähdyksestä, ja ”uutta tähteä” sanotaan nykyisinTykon novaksi (SN 1572).[3]
Brahe julkaisi 1573 havaintonsa teoksessaDe nova stella (lat. uudesta tähdestä).[1] Kirja haastoi perinteiset näkemykset maailmankaikkeudesta.Kahdeksannessa taivaan sfäärissä olikomeettoja ja liikkuviaplaneettoja eikä siellä Kuun takana voinut olla tähtiä. Tähtitiede perustui tuolloin vielä hyvin pitkälle antiikin ajan havaintoihin.[6] Kirja herätti tyrmistystä myös papiston keskuudessa. Siihen aikaan nimittäin uskottiin vakaasti, että tähdet olisivat jumalaista alkuperää, eikä maailmankaikkeuteen ollut syntynyt mitään uutta sen jälkeen kun Jumala oli lopettanut luomistyönsä.
Brahe opetti syyskuusta 1574 seuraavaan kevääseen tähtitiedettä Kööpenhaminan yliopistossa. Sen jälkeen hän teki uuden ulkomaanmatkan ja vieraili muun muassa Hessen-Kasselin maakreivinVilhelm IV:n luona. Brahe vaikuttui VilhelminKasselin perustamasta observatoriosta. Palattuaan vuoden 1575 lopussa Tanskaan Brahe oli jo päättänyt asettuaBaseliin. Tanskan kuningasFredrik II ei kuitenkaan halunnut päästää maansa tunnetuinta tieteilijää pois ja ehdotti tälle observatorion rakentamista Tanskaan.[3]
Brahe oli sekä tieteilijä että käsityöläinen, ja hän halusi observatorion ja sen ympäristön olevan innovatiivista ja kaunista. Hän toi rakennustöihin mukaan augsburgilaisia käsityöläisiä rakentamaan tähtitieteellisiä laitteita sekä italialaisia ja alankomaalaisia taiteilijoita ja arkkitehteja suunnittelu- ja koristelutöihin. Brahe perusti myös painotalon.[4]
Brahen tukija kuningas Fredrik II kuoli huhtikuussa 1588, ja tämän poika nousi kuninkaaksi nimelläKristian IV, joka myöhemmin lopetti Brahen tuen. Brahe oli aina kohdellut Hvenin saaren asukkaita huonosti, mutta ei varsinaisesti huonommin kuin muut ajan aateliset. Brahe toiminta alkoi kuitenkin 1590-luvulla saavuttaa kohtuutonta tasoa. Ilmeisesti hän alkoi nähdä itsensä jo liian merkittävänä suuruutena. Kuningas Kristian puolestaan menetti luottamuksensa Braheen, kun tämä ei korjannut Kristianin isän Frederikin hautapaikkaa Roskildesta, vaikka se kuuluikin Brahen maaomistuksiin.[3]
Brahe kuoli 24. lokakuuta 1601. Kepler viimeisteli hänen elämäntyönsä ja julkaisi Brahen tähtiluettelonAstronomiae Instauratae Progymnasmata, joka sisälsi 777 tähden sijaintitiedot. Tyko Brahe oli ensimmäisiä jotka tajusivat järjestelmällisen havaitsemisen tärkeyden tähtitieteessä. Tätä saavutusta voisi hyvin verrataGalileo Galileihin, joka alkoi ensimmäisenä soveltaa empiiristä tutkimusta. Ilman Brahen tutkimustuloksia Kepler ei välttämättä olisi keksinyt lakejaan planeettojen radoista.
Tarinan mukaan tähtitieteilijä kuoli virtsarakon pullistumaan juotuaan liikaa viiniä päivällisellä Rosenbergin paronin kanssa. Brahe pelkäsi etikettirikettä niin paljon, ettei poistunut pöydästä.lähde?
Brahen kuolemansyy on yhä epäselvä, mutta vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan kyse ei ollut akuutista myrkytyksestä.[7] Brahe saattoi kuolla virtsarakon tulehdukseen. Hänen epäillään yrittäneen hoitaa itseään elohopeaa sisältäneillä lääkkeillä, joka selittää korkean elohopeamäärän hänen elimistössään. Brahe kuoli aamulla yhdeksän ja kymmenen välillä.[8]
On myös esitetty epäilyjä siitä, että Brahen olisi murhannut Kepler.[9] Väite perustuu 1990-luvulla tehtyihin oikeuslääketieteellisiin tutkimuksiin, jotka perustuivat vuonna 1901 haudasta otettuihin hiusnäytteisiin. Vertaamalla hiusten kasvunopeutta Brahen hiuksista löytyneisiin elohopeamääriin on pystytty päättelemään, milloin ja minkä kokoisina annoksina Brahe oli elohopeaa saanut. Koska Brahen elämän loppuvaiheista on tarkat päiväkirjat, on voitu osoittaa, että Kepler oli käytännössä ainut mahdollinen henkilö, joka olisi voinut myrkyttää Brahen. Vuonna 2010 hauta avattiin uudelleen, jotta kuolinsyy pystyttäisiin määrittelemään tarkemmin.[10][11]
↑abcdefghijklJ J O'Connor & E F Robertson: Tycho BraheMacTutor. 4/2003. School of Mathematics and Statistics, University of St Andrews, Scotland. Viitattu 10.11.2023. (englanniksi)
↑ Joshua Gilder and Anne-Lee Gilder (2005). Heavenly Intrigue: Johannes Kepler, Tycho Brahe, and the Murder Behind One of History's Greatest Scientific Discoveries. Anchor.ISBN 978-1-4000-3176-4 (ISBN 1-4000-3176-1)
