Tuttu Viljo Tarkiainen (9. joulukuuta1912Helsinki –29. lokakuuta1969Helsinki)[1] oli suomalainen valtiotieteilijä ja professori.
Tarkiaisen vanhemmat olivat kirjailijaMaria Jotuni ja kirjallisuudentutkijaViljo Tarkiainen.[2] Tarkiainen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1930, valmistui filosofian maisteriksi 1932 ja väitteli tohtoriksi 1938 tasavallan presidentin asemasta. Hän työskenteli vuosina 1934–1944Suomen ulkoministeriössä ja toimi lähetystöattaseanaMoskovassa 1936–1938, ministeriön jaostosihteerinä 1938–1943 sekä lähetystösihteerinäRoomassa 1943–1944. Sodan jälkeen hän oli muutaman vuoden ajan liike-elämän palveluksessa,Suomen Puunjalostusteollisuuden keskusliiton kauppapoliittisen osaston päällikkönä 1944–1945 jaEnso-Gutzeitin kauppapoliittisena neuvonantajana 1945–1948. Sen jälkeen hän oliFAO:n virkailijanaWashingtonissa ja Roomassa 1949–1952. Suomeen palattuaan Tarkiainen siirtyi akateemiselle uralle. Hän oliYhteiskunnallisen korkeakoulun valtio-opin professorina 1952–1965 ja samalla koulun rehtorina 1954–1956 sekä yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaanina 1954 ja 1963–1965.[1][2]Helsingin kauppakorkeakoulussa hän oli valtio-opin dosenttina 1954–1965 ja henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina vuodesta 1965 kuolemaansa asti.[1]
Tarkiainen kuului Suomen valtuuskuntaan kauppaneuvotteluissaPariisissa vuonna 1942 jaKööpenhaminassa 1947. Hän oli jäsenenä vuoden 1956YK:n yleiskokouksen Suomen-valtuuskunnassa ja oliSuomen YK-liiton puheenjohtajana 1956–1959.[1]
Tarkiainen oli yhtenä kirjoittajana 12-osaisessa teoksessaSuomen kansanedustuslaitoksen historia.
HistoriantutkijaKari Tarkiainen on Tuttu Tarkiaisen veljenpoika.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
