| Turun rauha | |
|---|---|
 Turun rauhassaRuotsi menetti keltaisella merkityn alueen.Värälän rauhassa rajat jäivät voimaan. | |
| Allekirjoitettu | 7. elokuuta 1743 |
| Allekirjoituspaikka | Turku,Ruotsi |
| Osapuolet | |
| Infobox OK | |
Turun rauha onTurussa7. elokuuta1743 solmittuVenäjän jaRuotsin välinenrauhansopimus, joka päätti vuosina 1741–1743 käydynhattujen sodan ja sen aiheuttamanpikkuvihana tunnetun venäläismiehityksenSuomessa. Samaan aikaan Ruotsin oli valittava itselleen kuningas vuonna 1741 menehtyneenUlriika Eleonooran seuraajaksi.[1]
Venäjä ilmoitti helmikuussa 1743 suostuvansa rauhanneuvotteluihin sodan lopettamiseksi ja ilmoitti neuvottelupaikaksi Turun. Pietarissa ei vielä tällöin ollut sovittu venäläisten neuvottelutavoitteita. Ruotsia rauhanneuvotteluissa edustivat kanslianeuvos Erik Mattias von Nolcken[1] ja vapaaherraHerman Cedercreutz, jotka molemmat olivat entisiä Ruotsin Pietarin-lähettiläitä.[2]
Ruotsin valtuuskunta saapui Turkuun ensiksi odottamaan venäläisen valtuuskunnan saapumista. Neuvottelut aloitettiin 7. helmikuuta 1743. Venäläiset vaativat aluksi koko Suomea ja ruotsalaiset vaativat, ettäUudenkaupungin rauhassa sovittua rajaa pitäisi korjata Ruotsin hyväksi siten, että mm.Viipuri pitäisi palauttaa Ruotsille.[3]
Toisessa vaiheessa Venäjä oli valmis tinkimään tavoitteistaan, mikäli Ruotsin kuninkaaksi valittaisiin keisarinnaElisabetin toivoma henkilö, ja Venäjä voisi tyytyä näin vainUuteenmaahan jaKymenkartanon lääniin. Ruotsalaiset ilmoittivat, että eivät voisi luovuttaaKymijoen länsipuolisia alueita, jolloin venäläiset ilmoittivat haluavansa kokoSavon. Venäläisten ollessa katkaisemassa neuvotteluja, Ruotsin valtuuskunta lupasi omalla vastuullaan ilman valtuutusta luovuttaaSavonlinnan ympäristöineen Venäjälle, mikä riitti rauhan solmimiseksi Venäjän valtuuskunnalle.[3]
Venäjä harkitsi ottavansa tavoitteikseen joko koko Suomen liittämisen Venäjään tai itsenäisen puskurivaltio Suomen muodostamisen, jolloin hallitsijan tulisi venäläisten mielestä olla herttuaAadolf Fredrik. Mietittiin myös, että rauhanneuvotteluihin otettaisiin kolmanneksi osapuoleksi suomalaisia, jotka saisivat valita joko itsenäisyyden tai paluun Ruotsin yhteyteen. Tämä oli viittaus edellisenä vuonna esitettyynSuomen kuningaskuntahankkeeseen ja sitä esitelleeseen keisarinna Elisabetin manifestiin. Neuvottelun päätteeksi keisarinna linjasi Venäjän tavoitteiksiKymenkartanon jaUudenmaan läänien ottamisen Venäjän haltuun. Näin saataisiin Venäjän armeija irti Suomea miehittämästä. Näistä ehdoista kuultuaan Ruotsi pyysi neuvottelutaukoa.[1]
Alustava neuvottelutulos saatiin 19. kesäkuuta 1743. Tämä oli helpottava tieto Ruotsille, jossa kapinoivat Taalainmaan talonpojat piirittivät pääkaupunkia. Kapina kukistettiin neljä päivää myöhemmin ja sitä seuraavana päivänä herttua Aadolf Fredrik valittiin kruununperijäksi.[1]
Rauhansopimus allekirjoitettiin 7. elokuuta 1743. Se muutti Kymijoen länsihaaran maiden väliseksi rajaksi.[1] Toisin sanoen Ruotsi luovutti Venäjälle Kymijoen itäpuolella,Mäntyharjun reitin jaSaimaan eteläpuolella sijaitsevat alueet sekä lisäksiSavonlinnan ympäristöineen. Kymijoen alajuoksulla raja kulki joen läntisintä,Ahvenkoskenhaaraa pitkin. Täten loppuosaEtelä-Karjalasta ja osaEtelä-Savostakin siirtyi Venäjän hallintaan.
Venäjän hallitsija takasi valloittamiensa alueiden asukkaille näiden uskonnon, omaisuuden, lait ja säätyerioikeudet. Esimerkiksi juuri vuosikymmen aiemmin Ruotsin uusivuoden 1734 yleinen laki tuli voimaan näilläkin alueilla, kuten muuallakin Ruotsissa. Rauhansopimuksen ei sisältynytUudenkaupungin rauhan tyylistä Venäjän oikeutta valvoa sopimuksen noudattamista Ruotsissa. Osapuolet lupasivat toisen vallan palvelukseen siirtyneille anteeksiannon, jolloin näitä vastaan ei voitu nostaamaanpetossyytettä.[1]
Sodan syttyminen oli Ruotsin syytä ja sen sodankäynti oli kehnoa. Sen vuoksi rauhanehtoja voi pitää Ruotsille lievinä. Suomen kannalta oli myönteistä, että Ruotsi alkoi sodan jälkeen kiinnittää huomiota Suomen puolustukseen ja sentalouden kehittämiseen. Tämä johtui siitä, että ruotsalaiset pelkäsivät suomalaisten uskollisuuden Ruotsille heikentyneen.[1] Hattujen sotaa seuranneen, Ruotsin aloittamanKustaa III:n sodan (1788–1790) jälkeen solmitussaVärälän rauhassa Turun rauhan rajat jäivät voimaan.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaTurun rauhaWikimedia Commonsissa  | Pähkinäsaaren rauha 1323 Täyssinän rauha 1595 (pohjoismainen viisikolmattavuotinen sota) |Stolbovan rauha 1617 (Inkerin sota) |Kardisin rauha 1661 (Pohjan sota) |Uudenkaupungin rauha 1721 (suuri Pohjan sota) Turun rauha 1743 (hattujen sota) |Värälän rauha 1790 (Kustaa III:n sota) |Haminan rauha 1809 (Suomen sota) |   |
