Susi (Böri, Börü, Büre, Bozkurt,Bozqurd, jne.) on turkkilaisessa mytologiassa pyhä eläin, joka symboloi kunniaa.[1]
Turkkilaiset kansat on yleisnimitysturkkilaisia kieliä puhuville etnisille ryhmille, joilla on myös eriasteisia kulttuurillisia ja historiallisia yhtäläisyyksiä. Turkkilaisten kansojen asuma-alue muodostaa ketjun itäiseltäVälimereltäItä-Euroopan sekäKeski-Aasian kautta aina pohjoiseenSiperiaan saakka. Turkkilaiset kielet ovat lähtöisin suppealta alueelta Keski-Aasiasta, josta ne levisivät laajalle alueelle varhaiselta keskiajalta alkaen. Turkkilaisista suurin osa onmuslimeja. Turkkilaiseen historiaan perehtyvä akateeminen tutkimuksen alue on nimeltäänturkologia.[2][3][4]
Suurin turkkilainen kansa onAnatolian turkkilaiset eliturkkilaiset (Türkler). Vaikka historiallinen etnonyymi "turkkilainen" liitetään nykyään yleensä vain heihin, käyttävät Turkin turkkilaiset itse muista turkkilaisista kansoista nimityksiä kutenAzerbaycan Türkleri,Kazak Türkleri,Tatar Türkleri.Turkin tasavaltaa onkin kutsuttu "kaikkien turkkilaisten kansallisuuskeskukseksi"[5].
Panturkkilaisuus oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa vaikuttanut ideologinen, poliittinen ja kulttuurillinen liike saavuttaa yhtenäisyyttä turkkilaisten kansojen keskuudessa.[6]
Yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan etnonyymiTürk tarkoittaa "vahva", "voimakas". On kuitenkin tuotu esiin, että alkujaan se olisi tarkoittanut "kokoontunut", "yhdistynyt", "liittoutunut", "konfederoitu". Türk olisi täten johdannainenprototurkkilaisesta verbistätürü; "kasata", "kerätä", "koota".[9]
Keskiaikaiset islamilaiset kirjoitukset käyttivät termiä vapaamielisemmin, ulottaen sen muihinkin turkkilaisiin kansoihin. Se on myös ajoittain synonyyminätataarille, viitatenTšingis-kaanin aikaisiin mongolitataareihin, sekä yleisestinomadeihin. Kun Tšingis-kaanin jälkeläinenAbu al-Ghāzī Bahadur (1603–1664) kirjoitti historiikin mongolien klaaneista, hän nimesi senŠejere-i Türk ("Turkkilaisten sukututkimus"). TeoksessaŠajara-i Tarākima ("Turkmeeninen sukututkimus"), Bahadur esittää, että Tšingis-kaani onJafetin pojan "Turkin" jälkeläinen, ja että mongolit ovat "turkkilaisten päähaara". TutkijaMaḥmūd al-Kāšġarī kirjoitti saman kaltaista vuosina 1072–1074 kootussa kirjassaanDīwān Lughāt al-Turk ("Turkkilaisten kielten kokoelma"). Myös muun muassaosmanilainen historioitsijaGelibolulu Mustafa Âlî (1541–1600) esitti, että mongolit ja turkkilaiset polveutuisivat molemmat Jafetista. Kun löytöretkeilijäIbn Battuta kirjoittaaKultaisesta ordasta, hän erottelee mongolit jakiptšakit, mutta viittaa ordan väestöön kokonaisuudessaan termilläTurk.[8]
Mamelukkien valtakuntaa (1250–1517) kutsuttiin arabialaisittain joko nimellä "turkkilaisten valtio" (Dawlat al-Atrak /Dawlat al-Turk) tai "Turkin valtio" (al-Dawla al-Turkiyya). Valtakunnan "turkkilaiset" olivat lähinnä kiptšakkeja.[10]
Nykyään nimitysturkkilainen liitetään lähinnä Turkin turkkilaisiin (Türkler) ja tätenTurkin tasavaltaan (Türkiye Cumhuriyeti). Osmanikauden aikana he eivät kuitenkaan vielä kutsuneet itseään turkkilaisiksi eikä valtiotaan Turkiksi. Alkujaan 1100-luvulta alkaen eurooppalaiset olivat alkaneet käyttää osmanien valtaamista alueista nimitystäTurkki (italialaisesta "Turchia"). He kuitenkin näkivät itsensä ensisijaisesti "muslimeina" ja vieläitsenäisyyssodankin aikaan (1919–1923) asiakirjat ja julistukset puhuvatmuslimeista.[14]
Turkin turkkilaiset lähteet käyttävät termiä "turkkilainen" myös muista turkkilaiskielisistä kansoista, erottaen heidät toisistaan joko asuinalueen tai muuten jo vakiintuneen nimen avulla. EsimerkiksiAzerbaycan Türkleri, Kazak Türkleri, Tatar Türkleri / Kazan Türkleri, Kırım Türkleri.[15][16][17][18][19] Myös kieltä kuvaillessa sen "turkkilaisuus" tuodaan nimessä esiin (KazakTürkçesi, Tatar Türkçesi = "kazakinturkki", "tataarinturkki").[16][20] Omasta kielestään he puolestaan käyttävät lisänimitystäTürkiye Türkçesi ("Turkin turkki")[21].
Suurin osa turkkilaisista kansoista harjoittaasunnalaista islamia.[3] Turkkilaisten keskuudessa yksi merkittävimpiä uskonnollisia hahmoja onAhmed Yasawi (1103–1166), joka perusti ensimmäisen turkkilaisensuufi-islamilaisen veljeskunnan (tariqa).[23] Ennen islamin uskon omaksumista turkkilaiset kansanperinteet keskittyivätšamanistisiin uskoihin ja etenkintengrismin ympärille.[24] Suufilainen islam omaksuu näitä kansanperinteitä osaksi islamilaista uskoa.[25]
2015 julkaistun tutkimuksen mukaan turkkilaiset kielet ovat levinneetnomadisten turkkilaisten liikkumisen myötä eri alueiden väestöihin jättäen näihin lähinnä kulttuurisen muutoksen eikä niinkään geneettistä jälkeä. Turkkilaiset kansat ovatkin usein geneettisesti pääosin maantieteellisten ei-turkkilaisten naapureidensa kaltaisia, mutta eri turkinkieliset ryhmät niin Lähi-idästä, Kaukasukselta, Itä-Euroopasta kuin Keski-Aasiastakin jakavat kuitenkin keskenään vaihtelevissa määrin myös tiettyyn osaan Aasiaa (etelä-Siperiaan ja Mongoliaan) sijoitettavaa yhtäläistä perimää; alueen uskotaan olevan turkkilaisten kasojen alkukoti.[26]
Turkin turkkilaiset polveutuvat oletettavasti enimmäkseenAnatolian aiemmasta paikallisesta väestöstä, joka turkkilaistettiin kulttuurisesti; turkkilaisten on havaittu klusteroivan pääosinVälimeren väestöryhmien kanssa,[27][28] mutta osoittavan myös jossain määrin yhtäläisyyttä Keski-Aasian turkkilaisten kansojen kanssa.[29]
↑A. Arnaiz‐Villena, E. Gomez‐Casado, J. Martinez‐Laso: Population genetic relationships between Mediterranean populations determined by HLA allele distribution and a historic perspective. Tissue Antigens, 2002, nro 2, s. 111–121. doi:10.1034/j.1399-0039.2002.600201.xISSN 1399-0039Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑Can Alkan, Pinar Kavak, Mehmet Somel, Omer Gokcumen, Serkan Ugurlu, Ceren Saygi: Whole genome sequencing of Turkish genomes reveals functional private alleles and impact of genetic interactions with Europe, Asia and Africa. BMC Genomics, 2014, nro 1, s. 963. PubMed:25376095doi:10.1186/1471-2164-15-963ISSN 1471-2164Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
.png)
