Tupolev Tu-160 (Nato-raportointinimiBlackjack[1]) on vuonna1981 ensilentonsa lentänyt ja vuodesta1987 lähtien palvelukäytössä ollut raskas kääntyväsiipinen strateginenyliäänipommikone. Se oliNeuvostoliiton ilmavoimien viimeinen strateginen pommikone ja maailman painavin koskaan rakennettu sotilaslentokone. Nykyisin kaikki kuusitoista jäljellä olevaa konetta ovatVenäjän ilmavoimien palveluskäytössä.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Tupolev Tu-160:n ohjaamo.
Tupolev Tu-160 on tarkoitettu yliäänipommikoneeksi, joka pystyy lentämään vihollisen ilmapuolustusten lävitse ja pommituksen jälkeen pakenemaan nopeasti. Ulkomuotonsa ja käyttötarkoituksensa takia pommittaja muistuttaa suurestiYhdysvaltain ilmavoimissa palvelevaaB-1B Lancer -pommikonetta, mutta se on nopeampi, suurikokoisempi ja pystyy lentämään suuremmallatoimintasäteellä kuin yhdysvaltalainen vastineensa. B-1 Lancerin tavoin Tu-160:ssa on kääntyvät siivet, joita voidaan säätää 20 ja 62 asteen kulman välillä.
Tu-160:n siipien alapuolelle on asennettu yhteensä neljäKuznetsov NK-321-mallin jälkipolttavaasuihkumoottoria, jotka ovat maailman tehokkaimmat sotilaslentokoneeseen suunnitellut moottorit. Tupolev-yhtiö on käyttänyt NK-321-moottoreita myös yliääninopeudella lentävänTupolev Tu-144 -matkustajakoneensa myöhemmissä tuotantomalleissa. Moottorit suunniteltiin nostamaan suunnattoman painava kone ilmaan, sillä kaikki muut neuvostoliittolaisissa lentokoneissa käytetyt moottorit olisivat olleet alitehoisia Tu-160:lle. Moottorien tehon ansiosta pommittaja saavuttaa hieman yli kahdenmachin nopeuden. Suihkumoottorien suuren polttoainekulutuksen takia pommittajassa on enintään 15 tunnin lentomatkoihin riittävä sisäinen polttoainelasti, minkä ohella kone pystyy myös hyödyntämäänilmatankkausta.
Tu-160 on varustettu Obzor-K-tutkalla ja Sopka-maastonseurantatutkalla, joka mahdollistaa matalalennon tutkakatveessa. Pommittajan asejärjestelmiin kuuluu elektro-optinen pommitähtäin, ja kone pystyy kantamaan kuusiH-55-risteilyohjusta, kaksitoistaH-15-ydinohjusta tai 40 000 kilogramman verran erilaisialentopommeja. Venäläisten viranomaisten mukaan koneen muotoilu pystyy hylkimääntutkasäteitä jainfrapunajäljitystä, mutta virallisesti Tu-160:ta ei luokitellahäivepommittajaksikenen mukaan?. Tu-160:ssa on neljän hengen miehistö, joita varten koneessa onkäymälä, makuupaikkoja ja K-36M-mallinheittoistuimet. Tu-160 on myös maailman painavin ikinä rakennettu sotilaslentokone, sillä jo pommittajan pelkkä tyhjäpaino tekee koneesta peräti 110tonnin painoisen.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Neuvostoliittolaisia upseereita seisomassa Tupolev Tu-160:n edustalla vuonna 1989.
Vuonna 1967Neuvostoliitto käynnisti hankkeen uudenlaisesta yliäänipommittajasta, josta olisi tullut kilpailijaYhdysvalloissa suunnitellulleXB-70 Valkyrie -pommikoneelle. VaikkaNorth American Aviation lakkautti XB-70 Valkyrien kehitystyön myöhemmin samana vuonna kuin Neuvostoliitto käynnisti hankkeen, vuonna 1972 neuvostohallitus lähetti lentokonesuunnittelutoimistoTupoleville pyynnön suunnitella ja valmistaa pommittaja, joka olisi neuvostoliittolainen vastine yhdysvaltalaiselle B-1 Lancerille. Neuvostohallitus hyväksyi Tupolevin suunnitelmat 160M-koodinimellä tunnetulle pommittajalle vuonna 1977, ja Tupolev Tu-160 lensi ensilentonsa 18. joulukuuta 1981.
Päätös Tu-160:n massatuotannon aloittamisesta allekirjoitettiin vuonna 1984. Tupolevin suunnitelmana oli alun perin valmistaa Neuvostoliiton ilmavoimille ensimmäisessä tilauksessa sata pommikonetta. 1980-luvun edetessä pahenevat rahoitusongelmat kuitenkin johtivat siihen, että tuotanto hidastui ja yhtiö valmisti Neuvostoliitolle Tu-160-koneita yhteensä vain 35 kappaletta. Vuonna 1987 yksi pommittajista putosi alas kesken lentoharjoituksen, muttaheittoistuinten ansiosta kaikki neljä miehistönjäsentä selviytyivät hengissä. Vuonna 1989 Tu-160 esiteltiin julkisesti neuvostokansalaisille ja muulle maailmalleMoskovassa järjestetyssä paraatissa. Vuonna 1994 Tupolev teki lopullisesti päätöksen konetyypin massatuotannon lopettamisesta, ja kaikki valmistuneet koneet jäivät Venäjän federaation ilmavoimien kalustoon. Vuonna 2020 Venäjän ilmavoimat päättivät päivittää Tupolev Tu-160:n Tupolev Tu-160M-malliksi uudistetuilla moottoreilla. Maaliskuussa 2021 Tupolev toimitti ensimmäisen Tu-160M:n ilmavoimille testikäyttöön.[2]
Vuonna 1987 Neuvostoliiton ilmavoimat otti Tu-160:n palvelukäyttöön ja ensimmäinen valmistunut pommittajalentue siirrettiin 184. kaartin raskaaseen pommikonerykmenttiin Prylukin lentotukikohdassaUkrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa. Kun Neuvostoliitto hajosi jaUkraina itsenäistyi vuonna 1991, Neuvostoliitonydinaseista luopunut Ukraina purki suurimman osan 184. kaartin raskaan pommikonerykmentin Tu-160-pommittajista ja vain yhdeksän konetta säilytettiin toimintakuntoisena. Vuonna 1999 Ukraina luovutti Venäjälle kahdeksan konetta, koska Venäjän hallitus oli luvannut vastineeksi poistavansa Ukrainan energiavelat. Yksi Tu-160 kuitenkin jäi Ukrainalle, ja nykyisin pommittaja on museoitu ja julkisesti nähtävillä ukrainalaisessa ilmailumuseossa.
Toinen Tu-160-lentue oli 121. raskaassa pommikonerykmentissäSaratov-Engelsin lentotukikohdassaEngelsissäVenäjän sosialistisessa federatiivisessa neuvostotasavallassa. Vuoteen 1994 mennessä 121. raskaalle pommikonerykmentille oli toimitettu vasta kahdeksan Tu-160:ta, vaikka suunnitelman mukaan sille olisi kuulunut valmistaa enemmänkin pommikoneita. Vuonna 1999 Ukrainasta siirretyt pommittajat siirrettiin Engelsiin, ja vuonna 2000Kazanin lentotukitehtaalta valmistui yksi uusi Tu-160. Toinen kone valmistui vuonna 2006, ja myös kaksi muuta on rakennusvaiheessa.Venäjän ilmavoimien laatiman suunnitelman mukaisesti kaikki koneet on määrä modernisoida uusillaavioniikkajärjestelmillä siten, että ne pysyvät palvelukäytössä vielä seuraavan 30 vuoden ajan.
Maailman asevoimia seuraavan The Military Balance -vuosikirjan mukaan Venäjällä oli vuonna 2022 toiminnassa ainoastaan yksi Tupolev Tu-160-lentue, johon kuului seitsemän operatiivista ja kaksi testivaiheessa ollutta Tu-160-konetta.[3]
Syyskuussa 2023 Venäjän puolustusministeriö ilmoitti, että Tu-160 varustetaan uudella 6 500 kilometrin kantaman X-BD-risteilyohjuksella.[4]
11. syyskuuta 2007 eräs Tu-160 pudotti pommiruumastaan harjoituksen aikana maailman tehokkaimman ei-ydinkäyttöisen pommin.
Myöhemmin vuonna 2007 Tupolev Tu-160 lensiKingston upon Hull kaupungin lähelle Englannissa.Tunkeutuminen huomattiin vain 90 sekunnin päässä kaupungista, kun kone oli kääntynyt pois kohdealueelta.[6]
Vuonna 2021 Venäjän kaksi Tu-160-konetta lensi Itämeren poikki. Saksan, Tanskan ja Suomen ilmavoimat lähettivät hävittäjät tunnistamaan kohteita.[7]
↑IISS: The Military Balance 2022 (verkkoversio tilaajille/kirjaston kautta), s. 193 (Long-Range Aviation Command) ja 200 (Aerospace Forces), 5. luvun (Chapter Five: Russia and Eurasia) osasta Russia (s. 192-208). Routledge, 2022. Teoksen verkkoversio Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
