Tunisian tasavalta eliTunisia (arab.الجمهورية التونسية) on valtioPohjois-AfrikassaVälimeren etelärannikolla. MuinaisenKarthagon paikalle kohonnut maa ulottuu VälimereltäSaharan reunamille. Sen rajanaapureita ovat lännessäAlgeria sekä etelässä ja idässäLibya. Tunisian pääkaupunki onTunis. Maan lähes kahdentoista miljoonan asukkaan esi-isissä onberbereitä ja arabeja. Entisen siirtomaaisännän kieltäranskaa käytetään yleisesti.
Tunisian maasto jakaantuu kolmeen alueeseen. Maan pohjoisosassa on kapea vuorten suojaama rannikkovyöhyke, keski- ja länsiosissa on vuoristoja, jossa sijaitsee maan korkein kohtaJabal ash Shanabi (1 544 metriä),[1] ja eteläosassa onaroa jaaavikkoa, joka kuuluu Saharan reuna-alueisiin.[4]
Rannikolla ja vuoristoalueen pohjoisosassa vallitseevälimerenilmasto, ja siellä saadaan talvisaikaan kohtalaisia sateita. Myös alkukesästä ja syksyllä saadaan ajoittain sateita, mutta kesä on poutainen ja kuuma. Kukkuloiden sateisimmissa osissa sataa 600–900 millimetriä vuodessa. Korkeimmilla vuorilla sataa lunta noin kymmenenä päivänä vuodessa, mutta merenpinnan tasalla se on erittäin harvinaista. Maan keski- ja eteläosissa sataa selvästi vähemmän. Sisämaassa voi olla talvella pakkasta. Mitä etelämmäksi mennään, sitä kuivempi ja kuumempi on ilmasto.[4]
Ichkeuljärvi maan pohjoisosassa lähellä Välimeren rannikkoa on tärkeä muuttolintujen levähdyspaikka. Sen kattava kansallispuisto on ollutUnesconmaailmanperintökohde vuodesta 1980.[5] Kaikkiaan maassa on seitsemän kansallispuistoa ja 14 muuta luonnonsuojelualuetta.[6]
Tunisian kasvillisuus on tammi- ja havumetsää, aroa ja laidunmaata. Maassa on tavattu yli 2 100putkilokasvilajia, jotka edustavat erilaisia kasvillisuustyyppejä kosteikoista Saharan autiomaahan.[6] Omaleimaisia eläinlajeja ovatstrutsit,antiloopit,villisiat japiikkisiat. Saharan aavikolla elää harvinaisiaaavikkokettuja.[7]
Tunisian pinta-alasta 18,3 prosenttia soveltuu viljelyyn. Vuonna 2012 keinokastelun piirissä oli 4 590 neliökilometriä.[1]
Nykyisen Tunisian vanhimpia asukkaita ovatberberit.Tyroksestafoinikialaiset siirtolaiset perustivat 814 eaa. Karthagon, perimätiedon mukaanDidon johdolla. Karthago oli vuosisatojen ajan laaja ja huomattava valtakunta, kunnesroomalaiset tuhosivat senkolmannessa puunilaissodassa vuonna 146 eaa.[8] Sen jälkeen alueesta tehtiin RoomanAfrica-niminen provinssi, jonka nimi on aikojen kuluessa laajentunut koko mannerta tarkoittavaksi.[9]
400-luvulla, Rooman valtakunnan tuhoutumisen aikoihin nykyisen Tunisian valloittivat maahan Keski-Euroopasta Espanjan kautta tulleetvandaalit. He perustivat valtakunnan, jonka pääkaupunkina oli Karthago.[10]Itä-Rooma valtasi Pohjois-Afrikan takaisinvandaalisodassa vuosina 533–534.[11] Roomalaiset hallitsivat aluetta 600-luvulle asti, jolloin maan valloittivatarabit, ja vähitellenislamista tuli alueella vallitseva uskonto. Vuonna 909 berberit veivät Tunisian arabeilta.[10]Fatimidit hallitsivat aluetta 900-luvun alussa ja perustivat uuden pääkaupunginMahdian vuonna 920.[12] Heidän jälkeensä vallan sai Ziridien berberidynastia, joka piti pääkaupunkiaanKairouanissa. Seuraavan berberidynastian Hammadidien pääkaupunki oliBeni Hammadin Al Qal’a.[13] Vuonna 1159 Tunisian valtasivatalmohadit, joita seuranneidenhafsidien valtakausi vuosina 1229–1574 oli vaurauden aikaa. Vuonna 1574ottomaanit valtasivat Tunisian ja hallitsivat sitä paikallisen aluksi Deyksi myöhemmin Beyksi kutsutun edustajansa kautta.[14] 1500-luvun loppupuolella Tunisiasta tuli pahamaineinen merirosvovaltio, yksibarbareskivaltioista.[15][16] Osmanien valta alueella pysyi vuoteen 1881, jolloinRanska valloitti maan ja teki siitäprotektoraatin.[10]
Alueella käytiinmerkittäviä taisteluja toisessa maailmansodassa marraskuusta 1942 toukokuuhun 1943, jolloin saksalais-italialaiset joukot antautuivat liittoutuneille.[10]
Habib Bourguiba allekirjoittaa maan perustuslain vuonna 1959.
Tunisia itsenäistyi vuonna 1956, aluksikuningaskuntana, mutta seuraavana vuonna siitä tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiinHabib Bourguiba.[10] Hallintonsa alkuvuosina Bourguiba tuki naapurimaa Algeriaa sen itsenäisyyskamppailussa, mikä huononsi välejä Ranskaan. Sisäpolitiikassa hän oli radikaali uudistaja, joka muutti maataan länsimaisemmaksiöljyn tuoman varallisuuden turvin. Tunisian on sanottu siirtyneen Bourguiban hallintokaudella keskiajalta 1900-luvulle.Kylmän sodan vuosina maa pysytteli itä- ja länsiliittoutumien ulkopuolella, mutta tukiPalestiinan vapaustusjärjestö PLO:ta.[17]
Bourguiba pysyi Tunisian presidenttinä vuoteen 1987 saakka, jolloin vanhenevan presidentin syrjäytti eräänlaisen palatsivallankumouksen avulla pääministeriZine el-Abidine Ben Ali. Ensimmäiset monipuoluevaalit pidettiin vuonna 1989, mutta kaikki paikat menivät uuden nimen ottaneelle vallassa olleelle puolueelle.[10] Ben Alia kehuttiin vakauden ja taloudellisen menestyksen turvaamisesta, mutta arvosteltiin kansalaisten vapauksien rajoittamisesta. Vuosien 1989 ja 1994 presidentinvaaleissa hänellä ei ollut vastaehdokkaita, ja vuosina 1999, 2004 ja 2009 hän sai valtaosan äänistä. Perustuslakia muutettiin kahdesti, jotta Ben Ali saatettiin valita presidentiksi kaikkiaan viisi kertaa.[18]
Poliisin korruptioon kyllästynyt katukauppiasMohamed Bouazizi sytytti vastalauseena itsensä tuleen 17. joulukuuta 2010, ja kuoli vammoihinsa sairaalassa 4. tammikuuta 2011. Tämä johti ensin levottomuuksiin Buazizin kotikaupungissa Sidi Bouzidissa, josta levottomuudet levisivät koko maahan. Hallitus syytti levottomuuksista vandaaleja, ulkomaisiaislamisteja ja nimitti tekoja terrorismiksi. Levottomuuksien pääsyy oli koulutetun keskiluokan tyytymättömyys hintojen nousuun ja katkeruus maata johtavan eliitin luksuselämään sekä poliittisten vaikutusmahdollisuuksien puutteeseen[19][20].
Presidentti Ben Ali yritti hillitä protesteja määräämällä maahan ennenaikaiset vaalit. Hän myös ilmoitti, ettei itse enää asetu ehdolle vuoden 2014 jälkeen.[21][22] Ben Ali ilmoitti myös ilmapiirin lepyttämiseksi luovansa vuoteen 2012 mennessä 300 000 työpaikkaa.[23]
Levottomuuksien takia presidentti Ben Ali poistui maasta 14. tammikuuta 2011. Presidentinperustuslaillista demokratiapuoluetta edustanut pääministeriMuhammad al-Ghannuši ilmoitti toimivansa väliaikaisena presidenttinä vaaleihin saakka.[24] Seuraavana päivänä maan perustuslakineuvosto kuitenkin ilmoitti, että väliaikaisen presidentin tehtävä kuuluu parlamentin puhemiehelleFoued Mebazaâlle.[25] Onnistunut vallankumous käynnistiarabikevään.
Maa sai uuden hallituksen ja perustuslain 26. tammikuuta 2014. Pääministeriksi tuli islamilaisenEnnahda-puolueenMehdi Jomaa.[26]
Lokakuussa 2019 presidentinvaalien toisella kierroksella ylivoimaisen voiton sai konservatiivinen oikeustieteen professoriKais Saied, jota tukivat sekä vasemmisto että islamistit. Hän on toiminut lokakuusta 2019 lähtien Tunisian viidentenä presidenttinä.[27][28]
Tunisian pääministerinä oli vuosina 2014–2015Mehdi Jomaa.
Tunisia onsemipresidentiaalinentasavalta. Tunisiassa on ollut 50 vuoden aikana vain kaksi presidenttiä. Maan ensimmäinenpresidentti oliHabib Bourguiba.[10] Vuosina 1987–2011Zine el-Abidine Ben Ali toimi maan toisena presidenttinä, jonka aikana hallitus oli käytännössä yhden puolueen hallussa. Maaliskuussa 2011Tunisian vallankumouksen jälkeen oikeus hajotti hallitsevan puolueen, ja maanpakoon lähtenyt presidentti ja hallitus korvattiin väliaikaishallinnolla.[1] Vaalit suunniteltiin pidettäviksi heinäkuussa, mutta ne lykättiin lokakuuhun.[29] Uudeksi väliaikaispresidentiksi valittiin lopultaMoncef Marzouki. Presidentinvaalit järjestettiin 23. marraskuuta 2014.[30] Sen toiselle kierrokselle pääsivät 88-vuotias anti-islamistista puoluetta edustavaBeji Caid Essebsi ja istuva presidentti, 69-vuotias Moncef Marzouki.[31] Ovensuukyselyn mukaan Essebsi oli saamassa noin 55 prosenttia äänistä ja tulisi siten valituksi.[32] Essebsi valittiin maan presidentiksi joulukuussa 2014.[33][34] Essebsi kuoli 25.7.2019, ja presidentin virkaa alkoi väliaikaisesti hoitaa parlamentin puhemies Mohamed Ennaceur. Presidentinvaalit järjestettiin syksyllä 2019.[35] Syyskuun puolivälissä pidetyillä vaalin ensimmäisellä kierroksella jatkoon pääsivät ennakkosuosikki Nabil Karoui ja riippumaton ehdokasKais Saied.
Lokakuussa 2019 presidentinvaalien toisella kierroksella ylivoimaisen voiton sai konservatiivinen oikeustieteen professoriKais Saied, jota tukivat sekä vasemmisto että islamistit. Hän on toiminut lokakuusta 2019 lähtien Tunisian viidentenä presidenttinä.[36][37]
Presidentti valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan; vuonna 2014 hyväksytyn uuden perustuslain mukaan kausien määrä on rajattu kahteen.[1] Presidentillä on valta nimittääpääministeri ja hallitus. Keskusjohdolla on myös valtaa valita aluehallintoa. Pormestarit ja aluevaltuustot valitaan paikallisilla vaaleilla, mutta niillä on lähinnä neuvoa antava rooli.[8]
Lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen parlamentti. Senalahuoneessa on 214 edustajanpaikkaa. Alahuoneen edustajat valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan.Parlamentin ylähuoneessa 126 edustajaa kuuden vuoden kausilla. Heistä presidentti nimittää 41 ja paikallisviranomaiset ja ammattiliitot 85.[1]
Vallankumouksen jälkeen Tunisian pääministerinä toimi 2010-luvun alkupuolellaAli Larayedh. Hän erosi paikaltaan tammikuun alussa 2014. Eron tarkoituksena oli rauhoittaa kuukausia kestäneet levottomuudet. Pyrkimyksenä oli tämän jälkeen kootavirkamieshallitus. Hallitusneuvottelija ja pääministeriehdokasMehdi Jomaa ilmoitti 26. tammikuuta 2014, että hän ei onnistunut virkamieshallituksen muodostamisessa.[38] Sen sijaan hän kokosi väliaikaishallituksen 26. tammikuuta 2014. Myös uusi perustuslaki hyväksyttiin parlamentissa 26. tammikuuta 2014.[26]
Heinäkuussa 2021 Tunisiassa puhkesi pääministeri Hichem Mechichin vastaisia mielenosoituksia. Presidentti Kais Saied ilmoitti 26. heinäkuuta, että parlamentin toiminta keskeytetään ja pääministeri Mechich erotetaan.[39]
Tunisia on ollut johtava arabimaa naisten oikeuksien edistämisessä. Pian itsenäistymisen jälkeen tuli voimaan henkilölaki, joka salli naisten hakea passia, avata pankkitilin ja perustaa yrityksen.Moniavioisuus kiellettiin ensimmäisenä arabimaista. Tyttöjen koulunkäyntiä rohkaistiin, ja nykyisin yliopisto-opiskelijoista ja esimerkiksi juristeista huomattava osa on naisia.[8]
Puolustusministeriö hallinnoiasevoimia, jotka koostuvat maavoimista, laivastosta ja ilmavoimista. Vuoteen 2002 mennessä Tunisian maavoimat koostui 27 000 sotilaasta, laivasto puolestaan 4 500 sotilaasta ja ilmavoimat 3 500 lentosotamiehestä.[40]
Tunisiansananvapaus on parantunut arabikevään vallankumouksen ansiosta.Freedom House -järjestö luokitteli vuoden 2015 aikoihin Tunisian ainoaksi arabimaaksi, jossa on sananvapaus. Vastaava arvioToimittajat ilman rajoja -järjestöltä on hiukan kielteisempi. Silti ongelmiakin on. Toimittajat saattavat joutua oikeuteen esimerkiksi viranomaisten loukkaamisesta. Tunisialainen bloggaaja Yassine Ayari tuomittiin vuoden 2015 alussa vuodeksi vankeuteen armeijan häpäisemisestä Facebookissa.[41]
Freedom Housen vuoden 2023 raportin mukaan Tunisia luokiteltiin osittain vapaaksi.[42]
Kun Tunisian pitkäaikainen autoritaarinen johtaja syrjäytettiin vuonna 2011, Tunisiassa järjestettiin sarjamonipuoluevaaleja, joissa ehdokkaiden valinta oli vapaa. Kansalaiset nauttivat huomattavistapoliittisista oikeuksista jakansalaisvapauksista vuonna 2014 annetun perustuslain nojalla. Demokratian vakiinnuttamisen estivät kuitenkin maan läpikotainenkorruptio, taloudelliset haasteet ja turvallisuusuhat. Ratkaisemattomia ongelmia liittyysukupuolten tasa-arvoon ja siirtymäajan oikeuksiin, jotka estivät ja demokratian vakiinnuttamisen. Vuonna 2021 presidenttiKaïs Saïed ryhtyi toteuttamaan hätätoimenpiteitä, joiden tarkoituksena oli muuttaa poliittista järjestelmää ja laajentaa hänen omaatoimeenpanovaltaansa. Saïed korvasi yksipuolisestipääministerin ja keskeyttiparlamentin toiminnan, sekä lakkautti virallisesti vanhan lainsäädäntöelimen vuonna 2022. Hän antoi uudenperustuslain ja vaalilain, sekä jatkoi kampanjoita poliittisia vastustajiaan kohtaan.[43]
Huhtikuussa 2025 tuomioistuin tuomitsi ryhmän kokeneita poliitikkoja, liikemiehiä ja lakimiehiä pitkiin vankeusrangaistuksiin. Heitä syyterttiin salaliitosta ja terrorismista. Jopa 66 vuoden tuomion saaneiden joukossa oli suurimman oppositioliiton, Kansallisen pelastusrintaman johtajia, jotka pidätettiin vuonna 2023. Ihmisoikeusjärjestöt kuvailivat oikeudenkäyntiä yritykseksi tukahduttaa erimielisyydet. Puolustuksen lakimies sanoi, että se oli "farssi".[44][45]
Tunisian talous on monipuolinen. Talous perustuu matkailuun,kaivosteollisuuteen, maatalouteen ja teollisuustuotteiden valmistukseen. Myösöljyllä on tärkeä osuus Tunisian taloudessa.[46] Tunisian rahayksikkö onTunisian dinaari. Dinaareita ei saa kuljettaa maan ulkopuolelle.[47] Turistipaikoissa myöseuroja hyväksytään epävirallisena maksuvälineenä.[48]
Tunisialla on ollut yhteistyösopimusEuroopan unionin kanssa jo vuodesta 1998. Tunisian ja EU:n välinen teollisuustuotteidenvapaakauppasopimus astui voimaan vuonna 2008. EU onkin Tunisian tärkein kauppakumppani.[49]
Vuonna 2016 Tunisiassa arvioitiin elävän 11 134 588 asukasta.[1]
Tunisian väestö periytyyberbereistä jaarabeista. Eurooppalaisia jajuutalaisia on pienenä vähemmistönä. Noin 98 prosenttia väestöstä onislaminuskoisia.Djerban saarella on elänyt jo kauan vahva juutalaisyhteiskunta.[8] Suurin osa väestöstä puhuu äidinkielenäänarabiaa, mutta myösranskaa puhutaan yleisesti. 1990-luvulla laskettiin, että äidinkieleltään ranskankielisiä oli noin 11 000 jaberberikielen puhujia 26 000.[50]
Tunisian valtauskonto onIslam.Open Doors -järjestön World Watch-listauksen mukaankristityt kokevat Tunisiassahyvin korkeaa vainoa. Järjestön mukaan kristityt kokevat suuria paineita, erityisesti perhe- ja seurakuntaelämässä. Erityisesti muslimikäännynnäisten on erittäin vaikeaa elää uskoaan avoimesti, sillä he saattavat kokea jopa väkivaltaista vastustusta perheidensä ja yhteisöidensä taholta.[51][52]
Koska Tunisia on pieni ja varsin homogeeninen maa, sen kansallistunne on vahva. Sitä vahvistavat muistot viimeaikaisista vaikeuksista etenkin itsenäisyyskamppailusta ranskalaisia vastaan.[53]
Tunisialaisessa ruokavaliossavehnä on keskeisessä asemassa, ja sitä syödään sekäkuskusina että leipänä. Muita keskeisiä raaka-aineita ovat oliivit ja oliiviöljy, lampaanliha, hedelmät ja vihannekset. Yksinkertaista kuskusia syödään lähes päivittäin, ja juhlaruuaksi siitä tehdään monimutkaisempia versioita. Rannikolla syödään myös kalaa ja äyriäisiä. Maalla juodaan enemmän teetä, kaupungeissa kahvia.[53]
Tunisia on osallistunutolympialaisiin vuodesta 1960 alkaen. Se on saanut yhteensä kymmenen mitalia, joista pitkänmatkanjuoksijaMohammed Gammoudi on tuonut neljä.[56]
Aikuisväestösstä lukutaito oli vuonna 2015 81,8 prosenttia[2], vuonna 2008 oli 77,6 prosenttia.[58] Koulutukseen on panostettu voimakkaasti ja siihen käytetään kuusi prosenttiabruttokansantuotteesta. 6–16-vuotiailla lapsilla on ollutoppivelvollisuus vuodesta 1991. Tunisia sijoittui sijalle 17 korkeamman koulutuksen sarjassa ja oli 21. peruskoulutuksen sarjassa kansainvälisessä The World Economic Forum -vertailussa vuosina 2008–2009[59].selvennä
Vaikka lapset kotona oppivatkin usein Tunisian arabian, kouluissa opetetaan kuusivuotiaille standardiarabiaa. Kahdeksanvuotiaasta eteenpäin kouluissa opetetaan ranskaa ja 12-vuotiaille englantia.lähde?
Vuonna 2019 terveydenhuoltoon käytettiin seitsemän prosenttia bruttokansantuotteesta.Elinajanodote oli vuonna 2022 76,8 vuotta.[2]
Imeväiskuolleisuus vuonna 2022 noin 12 lasta tuhannesta,[2], vuonna 2004 25 lasta tuhannesta.[60].
Vuonna 2007 arvioitiin, ettäHIV:n kantajia oli noin 0,1 prosenttia aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 3 700 henkeä.ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin tuhat henkeä, mutta sitä sai vain noin kolmannes heistä.[61]
↑Evans, James Allan: Justinian (527–565 A.D.). (The Conquest of Africa.) 25.7.1998. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 21.9.2011. (englanniksi)
.svg)
