Tulppaanit (Tulipa) ovatsipulikasveja, joita viljellään kukkien takia. Villejä tulppaaneja on noin sata lajia, ja ne ovat kotoisinOsmanien valtakunnan alueelta,Vähästä-Aasiasta tai kenties jopaHimalajan juurelta saakka.[1] Viljeltyjä lajikkeita on tuhansia.[2] Tulppaaneja on monen värisiä, muun muassa punaisia, keltaisia, oransseja, sinisiä ja turkooseja. Tulppaanintuotannon suurvalta onAlankomaat, josta tuodaan Suomeen sekä sipuleita ettäleikkotulppaaneita. 65 prosenttia kukkasipulien maailmankaupasta on hollantilaisten hallussa.[1]
Joskus tulppaanin sipuleja käytetään ihmisravintona, ja ne maistuvatkinmaapähkinöiltä. Tulppaanien sipulit ovat esimerkiksipeltomyyrille suurta herkkua. Alueilla, joilla on paljonvesi- tai peltomyyriä, tulppaaneita voi yrittää suojata laittamalla sipuleiden alle ja sivulle maan alle esimerkiksi pienisilmäistä metalliverkkoa, jotteivät myyrät tule syömään niitä talven aikana.[3] Myös esimerkiksikeisarinpikarililjan on epäilty karkottavan ympäriltään tuholaisia, joten se sopii tulppaanien seuraan.
Tulppaanit istutetaan ravinteikkaaseen puutarhamultaan Pohjois-Suomessa jo syyskuun puolen välin paikkeilla, mutta etelärannikolla kuitenkin mieluiten vasta lokakuun alussa. Istuttamisen jälkeen sipulien pitäisi ehtiä juurtua ennen kuin maa routaantuu. Juurtumiseen menee noin kolme viikkoa. Tulppaanit ovat melko nirsoja maan laadun suhteen. Niiden päälle tulisi levittää tällöin myös hiukan lannoitetta, kuten lehtikompostimultaa, tai kaupan tuotteita. Tulppaanit aloittavat kasvunsa huhti-toukokuussa, ja kukassa ne ovat lajikkeesta riippuen aikaisintaan huhtikuun lopulla, ja myöhäisintään kesäkuun alussa. Kukinnan jälkeenkin niitä olisi hyvä lannoittaa, sillä ne alkavat tällöin muodostamaan pikkusipuleita seuraavaa kasvukautta varten. Lehtiä ei tulisi leikata irti ennen kuin ne ovat juhannuksen aikoihin, tai sen jälkeen kuivuneet. Tavallisimmat tulppaanit kestävät Suomen talvea erinomaisesti Ouluun ja jopa Rovaniemelle saakka. Kaikkein jalostetuimpia lajikkeita ei kuitenkaan suositella kasvatettaviksi aivan pohjoisimmassa Suomessa talvenarkuutensa vuoksi.
