Trionyx | |
---|---|
![]() Kolmikynsikilpikonna (Trionyx triunguis) | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Matelijat Reptilia |
Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
Alalahko: | Pystytaivuttajat Cryptodira |
Heimo: | Pehmeäkilpikonnat Trionychidae |
Alaheimo: | Trionychinae |
Suku: | Trionyx Geoffroy Saint-Hilaire, 1809[1] |
Katso myös | |
Infobox OKNimi-testi OK |
Trionyx onpehmeäkilpikonnien heimoon kuuluvakilpikonnasuku, jonka ainoa elossa oleva laji onkolmikynsikilpikonna (Trionyx triunguis). Se elää pääasiassaAfrikassa, muttaVälimeren alueella sitä tavataan myösAasiassa jaharhailijanaEuroopassa. Se sietää hyvinmerivettä, ja toisinaan yksilöitä ajautuuTurkin rannikoltaKreikan saarille. Se on siten ainoa nykyinen pehmeäkilpikonna, jota tavataan Euroopassa.Trionyx-suvun alkuperä on luultavastiEuraasiassa, janeogeenikaudelta on löydetty useitaTrionyx-fossiileja Euroopasta.
Trionyx toimi aiemmin ”roskakorina” niin elossa oleville kuin fossiilisille lajeille, ja se sisälsi suuren määrän lajeja, jotka eivät välttämättä olleet sukua toisilleen. Nykyään kaikki elävät lajit yhtä lukuun ottamatta on siirretty muihin sukuihin. MoniaTrionyx-sukuun kuvattuja fossiilisia lajeja ei ole edelleenkään voitu sijoittaa varmuudella mihinkään sukuun. Kaksi fossiilista lajia on kuitenkin määritetty kolmikynsikilpikonnan kehityslinjaan kuuluviksi.
Trionyx on luultavasti alun perineuraasialainen suku, joka levittäytyiAfrikkaan mahdollisestiCalabrian kauttamioseenilla.[2] Sen lähimmät sukulaiset ovat kaakkoisaasialaisetChitra jaPelochelys, joista se on eronnut arviolta noin 45 miljoonaa vuotta sitteneoseenilla.[3][4]Euroopasta tunnetaan kaksifossiilistaTrionyx-lajianeogeenikaudelta:plioseenilla elänytTrionyx pliocenicusItaliasta sekämioseenilla elänytTrionyx vindobonensisItävallasta,Ranskasta jaSaksasta.[1][2] Neogeenikaudella Euroopassa eli toinenkin pehmeäkilpikonnien suku,Rafetus, joka nykään elää vainAasiassa.[1][3] Pehmeäkilpikonnien elinalue vetäytyi kuitenkin eteläänpäin, mahdollisesti ilmaston kylmenemisen takia, ja nykypäivään tultaessa ne ovat kadonneet maanosasta kolmikynsikilpikonnaa lukuun ottamatta.[1]
Nykyisellä kolmikynsikilpikonnalla on laaja levinneisyysalue, joka ulottuuVälimeren alueestaKeski-Afrikkaan.[3] Se elää pääasiassa Afrikassa, mutta sillä on myösäärimmäisen uhanalainen populaatio Välimeren alueen itäosissa Aasiassa (Israelissa,Libanonissa,Turkissa ja mahdollisestiSyyriassa).[5][6] Kolmikynsikilpikonna sietäämerivettä hyvin jonkin aikaa, ja se elää makeiden vesien lisäksi merenrannoilla.[5]Dodekanesian saarillaKreikassa tavataan ajoittain kolmikynsikilpikonnia, jotka ovat harhautuneet sinneVähän-Aasian rannikolta.Trionyx on siten ainoa pehmeäkilpikonnien suku, jota edelleen tavataan Euroopassa, tosin sitäkin vainharhailijana.[1][5]
Trionyx on aiemmin toiminut ”roskakorina”, johon luettiin suuri määrä lajeja, jotka eivät välttämättä olleet sukua toisilleen.[1][4] Yhdessä vaiheessa miltei kaikki uudet pehmeäkilpikonnat, sekä elävät että fossiiliset, kuvattiin sukuunTrionyx.[7] Vuonna 1987 Peter Meylan uudisti pehmeäkilpikonnien luokitteluakladistiikan pohjalta niin, että hän jättiTrionyx-sukuun vain kolmikynsikilpikonnan, ja siirsi kaikki muut elävät lajit toisiin sukuihin. Meylanin luokittelu hyväksyttiin yleisesti, mutta se on tarkentunut jälkeenpäin. NykyäänTrionyx-suvusta erotetut lajit luokitellaan sukuihinAmyda,Apalone,Dogania,Nilssonia,Palea,Pelochelys,Pelodiscus jaRafetus.[4][8]
Trionyx-sukuun on kuvattu suuri määrä fossiilisia lajeja, joiden todelliset sukulaissuhteet ovat edelleen epäselvät.[1] Fossiilisista lajeista vain kaksi,Trionyx pliocenicus jaTrionyx vindobonensis, voidaan selvästi katsoa kolmikynsikilpikonnan kehityslinjaan kuuluviksi.[1][2] Fossiiliset pehmeäkilpikonnat ovat erityisen hankalasti luokiteltavia kilpikonnia, jaTrionyx on historiallisesti toiminut roskakorina niille.[1]
Lajit, joiden uskotaan edustavan samaa kehityslinjaa:[1][2][8][9]
Trionyx-sukuun kuvatut fossiiliset lajit, jotka ovat kuvaukseltaan valideja, mutta joita ei varmasti voida sijoittaa mihinkään sukuun:[1][7]