| Tributyylitina | |
|---|---|
 | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 688-73-3 |
| SMILES | CCCC[Sn](CCCC)CCCC |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C12H28Sn |
| Moolimassa | 291,06 g/mol |
| Kiehumispiste | 80 °C |
| Tiheys | 1,082 g/cm3 |
| Infobox OK | |
TBT elitributyylitina (C12H28Sn) on torjunta-aineena käytettyorgaaninen tinayhdiste. TBT:tä on käytetty muun muassaveneiden jalaivojen pohjamaaleissa estämään kasvillisuuden ja pieneliöiden kiinnittyminen aluksen pohjaan. TBT:tä on käytetty myös muun muassa puu- ja paperiteollisuudessa ja teollisuuden vesijärjestelmissä.
Tehokkuutensa ja halpuutensa vuoksi TBT:tä on käytetty runsaasti. Sen on kuitenkin havaittu olevan haitallista merieliöille ja viime vuosina sen käyttöä on rajoitettu huomattavasti. Sen käyttö veneissä kiellettiin jo vuonna 1991. EU on kieltänyt käytön laivoihin vuodesta 2003. Tinayhdisteitä on kuitenkin runsaasti merenpohjasedimenteissä etenkinsatamien lähistöllä. Tributyylitinan hajoamistuotteita ovatdibutyylitina (DBT) C8H20Sn jamonobutyylitina (MBT) C4H9Sn.
Orgaaniset tinayhdisteet aiheuttavat eräillä etanoilla naaraidenmaskulinisaatiota. Tätä on mahdollisesti myös kaloilla. Eläinkokeissa on todettu kehityshäiriöitä sikiönkehityksen aikana. Suurina annoksina ne voivat olla myrkyllisiä myöskeskushermostolle, tarvittavat annokset ovat kuitenkin paljon suurempia kuin esim.metyylielohopean. Ihmiselle haittoja ei ole todettu. Rotan suurimmaksi annokseksi, josta ei todeta vaikutuksia, on saatu 25 mikrogrammaa kiloa kohti vuorokaudessa. Satakertaista turvamarginaalia käytettäessä laskennallinen päiväannos voi ylittyä kalaa käytettäessä, mutta tästä ei ole katsottu aiheutuvan merkittävää terveyden uhkaa.[1] Tutkimukset kuitenkin jatkuvat.