Transnistria (rom.Transnistria[1] (Транснистриа),ukr.Придністров'я,Prydnistrovja,[1]ven.Приднестровье,Pridnestrovje[1]),[1][2] aiemmin joskus myösTransdnestria[3], on valtaosinDnestrjoen itärannalla oleva noin 200 kilometriä pitkä ja 20 kilometriä leveäMoldovan alue, joka rajoittuu idässäUkrainaan. Transnistria on yksipuolisesti julistautunut itsenäiseksi, mutta mikään maa, edes sen merkittävä tukijaVenäjä, ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä.
Nimi Transnistria tulee alueen sijainnistaDnestrjoen (moldovaksiNistru) takana,[2] siis Moldovasta katsoen. Virallisesti Moldovan hallitus käyttää alueesta nimeäDnestrin vasemman hallintoalueyksikkö (moldovaksiUnitățile Administrativ-Teritoriale din Stînga Nistrului[4], lyh.Stînga Nistrului).
Itse alueella käytetään virallisia nimiärom.Republica Moldovenească Nistreană (Република Молдовеняскэ Нистрянэ),ukr.Придністровська Молдавська Республіка,Prydnistrovska Moldavska Respublika javen.Приднестрoвская Молдавская Республика,Pridnestrovskaja Moldavskaja Respublika eliDnestrian moldovalainen tasavalta.
Vuonna 1989 alkoi Moldovan hallituksen ja Transnistrian hallinnon välillä konflikti, joka johtui etupäässä kielilaeista. Niiden mukaan romaniasta (Moldovassa välillä nimityksenä moldova) tuli Moldovan ainoa virallinen kieli. Vastarintaa johti työkollektiivien yhteisneuvosto johdossaanIgor Smirnov. Konfliktit muuttuivat väkivaltaisiksi ja työläiset järjestäytyivät Moldovan poliisivoimia vastaan.
1980-luvun lopussaKrimin myöhemmän venäläismielisen hallitsijanSergei Aksjonovin isäValeri Aksjonov oli puna-armeijan upseeri, joka Moldovaan sijoitettuna perusti Pohjois-Moldovan venäläinen yhteisö -järjestön ja johti sitä. Pian syntyi sota venäläisten epävirallisten sotilaallisten ryhmien ja maan moldovalaisen enemmistön välillä, jolloin Venäjän armeija tuli avuksi vuonna 1990 ja vuonna 1992 konflikti päättyi pääosin Dnjestr-joen itäpuolisen alueen irrottamiseen Moldovasta Transnistriaksi.[5]
Transnistria julistautui itsenäiseksi Moldovasta syyskuussa 1990. Elokuussa 1991 Moldova julistautui itsenäiseksi Neuvostoliitosta. Kesällä 1992 konflikti päättyi alueelle sijoitetunVenäjän asevoimien 14. armeijan väliintuloon. Armeijan komentajana oli Juri Netkatšev, myöhemminAleksandr Lebed. Armeijan varastoista päätyi aseita alueenitäslaaveille ja myöhemmin myös venäläisjoukot tukivat itäslaaveja. Moldovan poliisi kärsi suuria tappioita saamatta aluetta hallintaansa. 14. armeijan arsenaaliin kuului neljän divisioonan aseistus ja noin 4 000 erilaista ajoneuvoa ja Lebedin mukaan se olisi halutessaan ollut Romanian pääkaupungissaBukarestissa seitsemässä tunnissa[6].
Syyskuussa 2006 järjestetyssä kansanäänestyksessä 97 prosenttia väestöstä äänesti itsenäisyyden puolesta.[7][8] Äänestysprosentti oli 77,63 prosenttia.[9] Osa vaalitarkkailijoista piti vaalia onnistuneena,[10] kun taas Moldovan Helsinki-ryhmä ilmoitti havainneensa epämääräisyyksiä ja väitti äänestysprosentin jääneen huomattavasti ilmoitettua matalammaksi.
Äänestyksessä kysyttiin: ”Kannatatko tasavallan itsenäisyyttä ja liittymistäVenäjän federaatioon?” ja ”Kannatatko itsenäisyydestä luopumista ja liittymistä Moldovan tasavaltaan?” Näin Transnistrian tavoitteena on Venäjään liittyminen, joskin geopoliittinen asema aiheuttanee hankaluuksia, koska alueella ei ole yhteistä rajaa Venäjän kanssa ja Venäjäkin tunnustaa alueen Moldovan osaksi. Moldova,Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj),Euroopan unioni jaYhdysvallat eivät tunnusta vaalia tai sen tulosta.[11]
Venäjän presidenttiVladimir Putin yritti neuvotella ratkaisua Transnistrian konfliktiin vuonna 2006. Tämä kaatui EU:n vastustukseen, jota on pidetty alkuna Venäjän ja lännen huononeville suhteille.[12] Etyjin puheenjohtajana toiminutIlkka Kanerva vieraili maassa tammikuussa 2008 ja pyrki aloittamaan uudelleen neuvottelut Transnistrian tilanteen ratkaisusta.[13]
Helmikuun 2024 lopulla Transnistria ilmoitti pyytäneensä Venäjältä suojelua Moldovan väitetyltä sosiaaliselta ja taloudelliselta painostukselta. Se, millaista apua separatistit noin tarkalleen haluavat, ei ole tiedossa.[14] Venäläisen avun toimittaminen Transnistriaan on kuitenkin vaikeaa, koska raja Ukrainan kanssa suljettiin Venäjän hyökättyä ja Moldova on sisämaavaltio. Yhdeksi väyläksi on epäilty Odessaa, joka venäläisten tulisi tosin ensin onnistua valtaamaan.[15]
Kun Transnistria muodostettiin, se otti käyttöönNeuvostoliiton perustuslain. Vuonna 1995 otettiin käyttöön uusi perustuslaki, joka sisältää enemmän länsimaisista demokratioista tuttuja piirteitä ja antaa vallanpitäjille parlamentaarisen vastuun. Alueen parlamenttia kutsutaan korkeimmaksi neuvostoksi ja presidenttinä on vuoden 1992 kapinaa Moldovaa vastaan johtanutIgor Smirnov, joka onUkrainan kansalainen.
Joulukuussa 2011 pidettyjen presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella kaksikymmentä vuotta maata johtanut Smirnov jäi kolmanneksi, mutta ei hyväksynyt tulosta. Entinen parlamentin puhemiesJevgeni Ševtšuk sai 38,5 prosenttia äänistä, Venäjän tukema parlamentin puhemiesAnatoli Kaminski sai 26,48 prosenttia ja Smirnov 24,82 prosenttia. Syy Smirnovin tappioon on arvioiden mukaan se, että Venäjä ei enää tue häntä. Smirnov epäili vaalivilppiä.[16]
Vuonna 2004 Transnistriassa oli noin 555 300 asukasta. Suurin etninen väestöryhmä on moldovanromanialaiset (31,9 %), seuraavaksi eniten onvenäläisiä (30,4 %) jaukrainalaisia (28,8 %). Pienempiä ryhmiä ovatpuolalaiset,bulgaarit,juutalaiset,gagausit jasaksalaiset. Erityisesti kaupunkien asukkaat ovat slaaveja maaseudun väestön koostuessa enimmäkseen moldovalaisista.
Transnistrian viranomaisten mukaan separatistialueella asuu yli 220 000Venäjän kansalaista.[18]
Valtaosa alueen asukkaista tunnustaaortodoksista uskoa. Maassa on uskonnonvapaus ja rekisteröitynä on yli sata uskonnollista liikettä.
Alueella on säilytetty paljon neuvostoajan symboleja ja otettu viralliseen käyttöön. Esimerkkejä näistä ovatsirppi ja vasara valtion vaakunassa ja neuvostounivormuja kantavat poliisit sekä sotilaat. Pääkaupungissa Tiraspolissa onVladimir Leninin patsaita, joista suurin on parlamenttitalon edessä. Pääkaupungissa on myösMarxin ja muiden kuuluisien kommunistien patsaita ja heidän mukaansa on nimetty katuja, kuten StradaKarl Liebknecht, Strada Karl Marx ja StradaRosa Luxemburg. Sekä vaakuna että lippu ovat lähes samanlaiset kuin mitä Moldovan sosialistinen neuvostotasavalta käytti.
Bruttokansantuote on paikallisen hallinnon tietojen mukaan noin 585,6 miljoonaaYhdysvaltain dollaria ja henkeä kohden 1 076 (2006), mikä on vähän enemmän kuin Moldovassa, joka on Euroopan köyhin maa. Vuonna 2003 alueen yritykset olivat kaikki aluehallinnon omistuksessa, mutta nykyään on myös yksityisiä yrityksiä. Suurin yritys on Moldavski metallurgitšeski zavod (MMZ)Rîbnițassa, jonka omistaa venäläinenMetalloinvest (Ališer Usmanov). Uudenaikainen tehdas tuottaa noin miljoona tonnia terästä vuodessa (2004). Traspolissa on suuri tekstiilitehdas Tirotex ja alkoholijuomia valmistava Kvint jaDnestrovskissa Moldavskaja GRES-voimala. Vähittäiskaupan alalla toimiiSheriff. Alueella on käytössä oma valuutta,Transnistrian rupla. Raha on vapaasti vaihdettava, mutta käytännössä vain Transnistriassa.
Suuri osa Moldovan neuvostotasavallan teollisuudesta, etenkin sähköntuotannosta oli Transnistriassa. Toisen maailmansodan jälkeen alue teollistui ja 1990 se tuotti 40 prosenttia Moldavian bruttokansantulosta ja 90 prosenttia sähköntuotannosta.
Joukkoliikennettä käytetään paljon alueella. Tiraspolissa on rautatieasema ja linja-autoyhteydet ovat vilkkaat Moldovan pääkaupunkiinChișinăuhun ja Ukrainaan. Vakituisia linjoja ajavat paikallisliikenteen minibussit elimaršrutkat ovat hyvin yleisiä joukkoliikenteen välineitä.
↑abcdKerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala: Pariisista Papukaijannokkaan. SuomenKieliset ulkomaan paikannimet ja niiden vireasKieliset vastineet. s. 188 ja 427. (Transnistria (suomenKielinen nimi)) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7
↑abElina Wihuri: Kysyttyä: TransnistriaKielikello 2/2007. 2007. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 18.10.2014.
↑Referendum in Transdnestr completed: final attendance is 77.63%. Regnum. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 18.9.2006. (englanniksi)
↑International observer: Referendum on Transdnestr status conducted at a high level. Regnum. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 18.9.2006. (englanniksi)
↑EU says it does not recognize Trans-Dniester referendum. 18.9.2006. The International Herald Tribune. Arkistoitu 17.5.2008. Viitattu 18.9.2006. (englanniksi)
.svg)
.svg)
