Toropets (ven.Торо́пец) on kaupunkiTverin alueellaVenäjällä. Se sijaitseeValdain ylängön länsiosassa Solomeno-järven ja sen kautta virtaavan Toropa-joen rannalla 332 kilometriäTveristä länteen. Sen kautta kulkeeBologojen jaVelikije Lukin välinen rautatie.[3][4] Kaupunki onToropetsin piirin keskus. Asukkaita oli kaupungissa 13 018 ja koko piirissä 20 528 henkeä (vuonna 2010).[5] Vuonna 2021 kaupungin väkiluku oli laskenut 11 441:een.[1]
Toropets mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1074Smolenskin ruhtinaskunnan rajakaupunkina. Vuodesta 1167 se oli Smolenskin ruhtinaan pojan Mstislav Rostislavovitš Hrabryin hallitseman lääniruhtinaskunnan keskus. Vuonna 1214Novgorodin ruhtinas Jaroslav nai tämän pojan Mstislav Udalyin tyttären Feodosijan, joka ilmeisesti sai myötäjäisinään Toropetsin läänityksen. Feodosijalta se siirtyi hänen pojalleenAleksanteri Nevalaiselle. 1300-luvun puolivälistä lähtien Toropets kuuluiLiettuaan. Vuonna 1503 se liitettiinMoskovan Venäjään ja samalla muodostettiin Toropetsin kihlakunta. Vuonna 1580Puolan kuningasStefan Batory piiritti kaupunkia, joka vuoden 1582 rauhassa jäi Venäjälle. 1600-luvun alussa puolalaiset jakasakat hävittivät Toropetsia. Vuonna 1777 siitä tuliPihkovan lääniin kuuluneen kihlakunnan keskus. 1600-luvun lopusta lähtien Toropets oli huomattava kauppapaikka ja nahkateollisuuden keskus. Vuonna 1935 kaupunki liitettiin silloiseen Kalininin alueeseen.Toisen maailmansodan aikana se olisaksalaisten miehittämä elokuusta 1941 tammikuuhun 1942.[3]
Kaupunki on levittäytynyt puoliympyränä Solomeno-järven rannalle. Etelälaidalla ja Toropa-joen niskalla on kahden maalinnoituksen jäänteitä. Keskustassa on useita 1600–1700-luvulla rakennettuja kirkkoja ja 1700–1800-luvun kivisiä kauppiastaloja. Seutu on suosittu matkailukohde.[3]
Toropetsissa oli suuriGRAUn ase- ja ammusvarikko, jonka piti olla poikkeuksellisen hyvin suojattu. Syyskuussa 2024 varikkoon tehty drooni-isku sai aikaanmassiivisia räjähdyksiä.[6]
↑abcGoroda Rossii: entsiklopedija, s. 474-475. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6
↑Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск.ISBN 985-409-072-8.(venäjäksi)