Toora (hepr. תּוֹרָה,Torah, ’opetus’) on heprealaisenRaamatun eliTanakin ensimmäinen osa. Toora käännetään usein sanallalaki, vaikka asianmukaisempi käännös onopetus.Juutalaisille toora on Tanakin keskeisin osa, joka luetaansynagogassa läpi joka vuosi. Toorasta käytetään myös kreikkalaisperäistä nimeäPentateukki, joka tarkoittaa viisiosaista kirjaa.[1] Kirjaksi sidottua Tooraa kutsutaan myös hepreankielisellä nimellähumaš.[2]
Toora sisältää Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa, joista muun muassa suomenkielisessä käännöksessä käytetään nimitystäMooseksen kirjat. Tätä nimeä niistä käytetään lähinnäprotestanttisissa kirkkokunnissa, silläMartti Luther nimesi saksankielisessä raamatunkäännöksessään niiden keskeisimmän henkilön ja oletetun kirjoittajan,Mooseksen, mukaan.[1] Kirjat sisältävät esityksen vanhimman osan maailman luomisesta Mooseksen kuolemaan. Lisäksi ne sisältävät juutalaisten uskonnollisen lain,Mooseksen lain.
Juutalaisen perimätiedon mukaan Mooses oli kirjojen tekijä, mutta tätä tietoa epäiltiin jokeskiajalla.[1] Mooseksesta kerrotaan kirjoissa yleensä kolmannessa persoonassa.[3] Kirjoissa itsessään ei kuitenkaan mainita, kuka ne on kirjoittanut[4], vaan ainoastaan joistakin niissä sitaatteina olevista kohdista, esimerkiksi jaksosta 2. Moos. 20:22-24:4, sanotaan, että ne ovat Mooseksen kirjoittamia.[5]
Nykyään yleisin kanta on, että Mooses ei ole itse kirjoittanut kirjoja, esimerkiksi sillä perusteella, että niistä viimeisessä kerrotaan hänen kuolemastaan.[6] Lisäksi kirjoissa esiintyy ilmauksia, kuten ”Raakelin hautapatsas on olemassa vielä tänäkin päivänä”[7], jotka viittaavat siihen, että tapahtumahetken ja kirjoitushetken välillä on ollut paljon aikaa. Tämän vuoksi jo 1600-luvulla useat tutkijat esittivät, että Mooseksen alkuperäistä teosta olisi myöhemmin täydennetty tarpeellisiksi katsotuilla lisäyksillä.[8] EsimerkiksiBaruch Spinoza arveli, että nykyiseen muotoonsa teoksen olisi lopullisesti laatinutEsra.[8]
Modernineksegetiikan eli raamatuntutkimuksen mukaan Pentateukki on todennäköisimmin koottu nykyiseen muotoonsapersialaisvallan aikana 400-luvulla eaa.[9] Neljä ensimmäistä Mooseksen kirjaa on muodostettu yhdistämällä tekstejä useista vanhemmista teoksista, joille tutkijat ovat antaneet nimetJahvisti,Elohisti jaPappiskirja[4], kun taas Deuteronomium (Viides Mooseksen kirja) on ilmeisesti ollut oma kokonaisuutensa.[10] Nämä lähdeteokset on pyritty tunnistamaan osittain tyylinsä perusteella, osittain sen perusteella, mitä nimeä Jumalasta käytetään[11], mutta suurelta osin niissä kerrottiin samoista muinaisajan tapahtumista.[9] Esimerkiksivedenpaisumuksesta on ilmeisesti ollut toisistaan poikkeavat kertomukset sekä Jahvistissa että Pappiskirjassa, ja Pentateukin lopullinen toimittaja on sijoittanut näistä lähteistä peräisin olevia katkelmia toistensa lomaan sillä tavoin, että kertomus nykyisessä muodossaan sisältää runsaasti toistoa.[12]
Persialaisvallan aikana Toora määritteli juutalaisyhteisön oman identiteetin sekä sosiaalisesti että uskonnollisesti. Kantava uskonnollinen idea oli, ettäJahve onIsraelin jumala ja Israel on Jahven kansa.[1]
Vanhin oletetuista lähteistä on Jahvisti. Nimensä se on saanut siitä, että se käyttää Jumalasta alusta lähtien nimeäJahve.[13] Teos on todennäköisesti alkanut kertomuksellaEdeninparatiisista ja päättynyt kuvaukseenLuvatun maan valloittamisesta.[14]. Alkuperäisen teoksen loppukappaleista ovat erään teorian mukaan peräisin myösTuomarien kirjan jakeet 1.1.–2.4.[14]
Jahvisti on todennäköisimmin kirjoitettuJerusalemissa, mutta sen kirjoitusajasta on esitetty monia toisistaan poikkeavia arvioita. Eräät tutkijat ovat arvelleet sen olevan peräisin joDaavidin ajalta, 900-luvulta eaa., mutta varmana pidetään, että se oli valmiina viimeistäänBabylonin vankeuden aikoihin 500-luvulla.[15]
Elohisti on saanut nimensä siitä, että se käyttää Jumalasta yleisnimeäElohim, jumala.[16] Siitä on Raamatussa säilynyt vain katkelmia, jotka todennäköisesti on yhdistetty Jahvistiin jo kauan ennen kuin lopullinen Pentateukki muodostettiin.[17] Kertomusten lisäksi Elohistin on oletettu sisältäneen myös lakitekstejä, muun muassa niin sanotun Liitonkirjan (2. Moos. 20:22 - 23:33), mitä kuitenkin pidetään epävarmana.[18]
Elohistin syntymäajasta ja -paikasta on voitu esittää vain arvauksia. Tavallisimmin on arveltu olevan peräisinIsraelin kuningaskunnan kahtiajaon jälkeisestä pohjoisvaltakunnasta.[19]
Viides Mooseksen kirja on lakikirja, joka on peräisin ajalta ennen 621 eaa. Nykyisellään sekin kuitenkin sisältänee myös muutamia myöhemmin lisättyjä, Pappiskirjasta peräisin olevia katkelmia, erityisesti sen lopussa olevan kertomuksen Mooseksen kuolemasta.[20]
Pappiskirjaa pidetään lähteistä nuorimpana. Sille on tyypillistä pikkutarkka ja luettelomainen esitystapa, jonka perusteella siitä peräisin olevat Pentateukin kohdat on helppo tunnistaa.[21] Sellaisia ovat esimerkiksi Ensimmäisen Mooseksen kirjan sukuluettelot[22] sekä pääosa Mooseksen laista, erityisestiKolmas Mooseksen kirja kokonaisuudessaan.[23] MyösRaamatun luomiskertomuksen[24] oletetaan olevan peräisin Pappiskirjasta, mutta sen jatkoksi sijoitetun kertomuksen Edenin paratiisista Jahvistista.[13]
Tooran sisältö jakautuu kertovaan tekstiin sekä käskyihin ja kieltoihin. Lisäksi se sisältää muun muassa sukuluetteloita ja runoutta. Teksti etenee kronologisesti, mutta se on paikoin mutkikas ja vaikeasti seurattava. Tämä antaa viitteitä siitä, että teksti ei ole syntynyt yhdellä kertaa nykyiseen muotoonsa. Suurin osa tooran tekstistä koostuu yhteisön elämää jaJerusalemin temppelin kulttia koskevista käskyistä.[1]
Sefer tora [ספר תורה] eli ”Toora-kirja” kirjoitetaanpergamentille erityisellä musteella, jonka on oltavakošer eli kelvollinen. Työ on erittäin tarkkaa; jos yksikin merkki puuttuu tai on väärin kirjoitettu, Toora ei ole košer eikä siitä voida lukea julkisessajumalanpalveluksessa. Tooran voikin kirjoittaa vain tehtävään erikoistunutsofer elikirjuri, joka suorittaa työnsä erityisen tarkkojen lakien mukaan. Monet soferit kastautuvatmikveen (rituaalikylpyyn) ennen Jumalan nimen eli tetragrammin (jud-he-vav-he) kirjoittamista.
Toora-käärön ulkomuoto määräytyy juutalaisen rituaalin mukaan.Aškenasien Toora-kääröä luetaan vaaka-asennossa pöydällä. Luvun jälkeen sen rullat suljetaan yhteen, sidotaan kangasvyöllä ja peitetään samettisella, kirjaillulla hupulla.Sefardien Tooraa taas luetaan pystyasennossa. Käärö on kiinnitetty kahtia avautuvan pyöreän tai kuusikulmaisen koristeellisen kotelon sisälle. Toora-kääröä säilytetään synagogan etuosassa sijaitsevassa kaapissa, jonka nimi onAron ha’kodeš [ארון הקודש], eli pyhä kaappi.
Juutalaisessa synagogassa Tooran luvun vuotuinen kierto alkaaSimhat Tora -juhlan aikana, jolloin luetaan 5. Mooseksen kirjan loppu ja aloitetaan heti uudelleen luomiskertomuksesta. Tooran teksti jakautuu 54 viikkojaksoon eliparashaan [פרשה]:
Juutalainen kalenterivuosi sisältää enimmillään 54 tavallista sapattia. Kun suuria juhlapyhiä osuu sapateiksi, korvaa juhlaa koskeva Tooran kappale tavallisen viikoittaisen parashan. Tällaisina vuosina niin sanottuja arkisapatteja on vähemmän ja niiden lukumäärään perustuen lyhyempiä parashoita voidaan yhdistää (esimerkiksiVajakhel-Pekudei).
_-_Mus%25C3%25A9e_d%2527art_et_d%2527histoire_du_Juda%25C3%25AFsme.jpg)
