Tongan kuningaskunta (tongaksiPuleʻanga Fakatuʻi ʻo Tonga,engl.Kingdom of Tonga) eliTonga onsaaristovaltio eteläiselläTyynellämerellä. Se sijaitseeSamoan eteläpuolella jaFidžin itäpuolella. Valtioon kuuluu 176 saarta, joista 40 on pysyvästi asutettuja.[6] Valtiolla on maapinta-alaa yhteensä 748 km², rantaviivaa 419 kilometriä ja asukkaita 103 252 (2011). Tonga on Tyynenmeren ainoa monarkia ja maailmanlaajuisesti poikkeava nykymonarkia, sillä kuninkaallisilla on konkreettista päätäntävaltaa. KuningasGeorge Tupou V ilmoitti vuonna 2008 siirtävänsä kuninkaan valtaoikeuksia pääministerille.[7] Tonga on myös ainoa Tyynen valtameren valtio, joka on onnistunut välttämään muodollisenkolonisaation, sillä se ei missään vaiheessa menettänyt alkuperäistä hallintoaan.[8][2]Inhimillisen kehityksen indeksissä (HDI) Tonga sijoittuu keskitasolle.
Etnisesti Tonga on hyvin homogeeninen eli koko väestö on käytännössätongalaisia. Vain alle kaksi prosenttia väestöstä oneurooppalaisia,kiinalaisia tai muita Tyynen valtameren alueen etnisiä ryhmiä.[9]
Tonga tarkoittaatongan kielellä etelää tai eteläistä, mikä kuvastaa saarien sijaintia suhteessaSamoaan. Tongasta on käytetty myös nimeä Ystävyydensaaret (engl.Friendly Islands,tongaksiʻOtu Felenite).[10] Nimi on peräisin löytöretkeilijäJames Cookilta, joka kolmannella retkellään vuonna 1777 vietti huhti–heinäkuun Tongassa ja ystävystyi Haʻapain päällikkö Finaun kanssa. Cookiin vetosi myös saarelaisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus, minkä vuoksi hän halusi ystävyyden näkyvän saaren nimessäkin.[11] Oikeammin Cook tarkoitti termillä lähinnä Tongaan kuuluvan Ha’apain saariryhmänLifuka-saarta.[12] Vaikka saarelaiset hankkivatkin Cookin ja miehistön tarvitsemia tarvikkeita, ystävällisyys ei ole koko totuus, sillä heimopäälliköt olivat suunnitelleet Cookin ja hänen miehistönsä surmaamista. Cook ennätti kuitenkin lähteä ennen suunnitelman täytäntöönpanoa.[11]
Tongaan kuuluu noin 170 saarta, joista 36 on asutettuja.[13] Saaret ovat levittäytyneet eteläiselläTyynellämerellä 360 000 neliökilometrin laajuiselle alueelle, ja saarten yhteenlaskettu pinta-ala on 747 neliökilometriä.[14] Tongan saaret voi jakaa kahteen pohjois–eteläsuuntaiseen ketjuun. Läntiset ovat alkuperältään vulkaanisia ja itäiset korallisaaria.[15] LäntiselläKaon saarella on valtion korkein kohta, 1 033 metriä.[16]
Läntisistä saarista monet ovat nousseet selvästi merenpinnan yläpuolelle vulkaanisen toiminnan seurauksena. Neljä saarista on myös edelleen toimiviatulivuoria, jaFonuafo‘ou on syntynyt ja hävinnyt useasti tulivuorenpurkausten ja eroosion seurauksena. Itäisillä saarilla on muun muassa Tongan suurin saari 260 neliökilometrin laajuinenTongatapu, joka on myös tiheimmin asuttu saari.[16] Maantieteellisesti Tonga on jaettu viiteen alueeseen, jotka ovat etelästä pohjoiseen lueteltunaʻEua,Tongatapu,Haʻapai,Vavaʻu jaNiua. Lähteissä saatetaan käyttää erilaista jaotusta, sillä Niuan saaria ei välttämättä tulkita saariryhmäksi ja ʻEua jätetään myös mainitsematta. Niua sijaitsee muista saariryhmistä erillään, ja siihen kuuluvaNiuafoʻou on sijainniltaan Tongan syrjäisin saari. Niua sijaitsee itse asiassa lähempänä Samoaa kuin Tongan pääsaarta Tongatapua. Tongan eteläisin alue onTeleki Tonga (ennen Minervan koralliriutta).[17][18][19]
Tonga tunnetaan hyvin saarilla elävistä lepakoista, kutentyynenmerenlenkoista (Pteropus tonganus). Lepakot ovat pyhiä tongalaisille, ja lain mukaan kaikki Tongan lepakot ovatmaan kuninkaan henkilökohtaista omaisuutta, eivätkä kuningasperheen ulkopuoliset henkilät saa esim. metsästää näitä.[23][24][25] Saarella elää myös vihreäfidžinleguaanilaji. Värikkäiden papukaijojen, kutensamoanlurikin, lisäksi Tongassa eläätonganviheltäjä,niuafounisojalka jaturkoosikalastaja. Uhanalaisen niuafounisojalan populaatiokoko on onnistuttu kaksinkertaistamaan onnistuneen suojelun ansiosta. Tongan vesissä elää noin 150 trooppisia kalalajia.Ryhävalaat saapuvat Tongan aluevesille kesä–marraskuun väliselle ajalle lisääntymään.[26][18]
Suurimpia ympäristöongelmia ovateroosio, koralliriuttojen tuhoutuminen ja maan, ilman ja vesien saastuminen toimivan jätteidenkäsittelyjärjestelmän puutteen vuoksi. Metsienkaskeaminen maatalouden käyttöön on kasvattanut selvästi eroosiota. Paikalliset ovat aiemmin tottuneet polttamaan syntyneen jätteen, mutta länsimaisten tarvikkeiden ja kulutuskulttuurin myötä roskaamisesta ja saasteista on tullut merkittävä ongelma.[27]
Tongassa vallitseesubtrooppinen ilmasto, lämmin kausi kestää joulukuusta toukokuuhun, jolloin on myös syklonikausi. Voimakkaita sykloneja syntyy muutaman vuoden välein ja ne voivat aiheuttaa mittavia tuhoja. Eri saarten ilmasto poikkeaa toisistaan hyvinkin paljon. Esimerkiksi ʻEuan saarilla lämpötila on muuhun Tongaan verrattuna selvästi alhaisempi ja Haʻapaisaariin kuuluvassa Niuafoʻoussa sataa vuoden aikana keskimäärin noin metrin verran enemmän vettä.Ilmankosteus on noin 77 prosenttia (vuoden keskiarvo), mutta etelämmäs mentäessä kosteus pienenee.[28]
Tongaan kuuluville saarille asettui pysyvää asutusta noin 1000-luvulla eaa.[28] Ensimmäiset asuttajat olivat Kaakkois-Aasiasta liikkeelle lähtenytLapita-kulttuurina tunnettu kansa. Tonga on vanhinpolynesialainen lapita-keramiikan löytöalue. Vanhimmat löydöt ovat 2750–2800 vuoden ikäisiä (800–750 eaa.). Lapita-kulttuuri asutti Tongan lisäksiFidžin jaSamoan yli 1000 vuotta ennen kuin jatkoi itään löytäenMarquesassaaret,Tahitin ja sittemmin muut polynesialaiset saaret.[29]
Tongasta tuli kuningaskunta viimeistään 900-luvulla. Perinteen mukaan ensimmäinen kuningas elituʻi tonga oliʻAhoʻeitu, joka oli auringonjumalaTangaloa ʻEitumātupuʻan jaʻIlaheva Vaʻepopua -nimisen kauniin kuolevaisen naisen lapsi.[29] Tongaan muodostui maaorjuuteen perustuva yhteiskunta. Kuningas ja päälliköt käyttivät maallista ja uskonnollista valtaa. Päällikköjen ja vapaan väestön välistä suhdetta kuvastaamoimoi-niminen rituaali, jossa vapaat uhrasivat kummastakin kädestä (tai vain toisesta) sormen, jos päällikkö sattui sairastumaan.[30] Vapaata väestöä ala-arvoisempina olivat vielä orjat,popula, jotka olivat useimmiten sotavankeja. Kuninkuus perityi isältä vanhimmalle pojalle tai poikkeustapauksissa veljeltä veljelle.
Tonga oli voimakas sotilasmahti Tyynen valtameren alueella, ja laajimmillaan sen vaikutusalue ulottui Fidžiin, Samoaan,Tokelauhun jaNiueen.[29] Tongan yhdennentoista kuninkaanTuʻitatuin rakennuttama 12 tonnia painava kolmikivinenHaʻamonga ʻa Maui -kivitemppeli on muistona muinaisen Tongan kuningaskunnan laajenemisen huippukaudesta.[31]
Kahden kuninkaan salamurhat sävyttivät sisällissodan kanssa Tongan 1400-lukua. Kauʻulufonua I aloitti veljensä kanssa uuden dynastian, jonka hallintopaikka sijaitsi aluksi Samoalla. Sisällissotaa käytiin 1600-luvullakin, jolloin Tongan kuningas (arvonimi tuʻi tonga) jakoi valtansa tuʻi Haʻatakalauan ja tuʻi Kanokupolun kanssa, mitä on verrattu myös eurooppalaiseen vallanjakoon.Kauʻulufonua III oli ensimmäinen hallitsija, joka tapasi eurooppalaisia alueillaan.
Isaack Gilsemansin piirros, joka kuvaaAbel Tasmanin saapumista Tongalle.Tongan parlamentin avajaisseremonia vuonna 1900. Etualalla kuningasGeorge Tupou II.Marraskuussa 2006 Nuku'alofassa syttyi levottomuuksia, kun Tongan parlamentti epäonnistui demokratian edistämisessä.
Ensimmäisinä eurooppalaisena Tongan edustalla kävivät 1616hollantilaisetWillem Schouten jaJacob Le Maire. Eurooppalaiset lähteet kertovat heidän löytäneenNiuatoputapun saaren, jonne brittiSamuel Wallis ankkuroitui vuonna 1767. Seuraava eurooppalainen purjehti Tongalle vuonna 1643. Hän oli hollantilainenAbel Tasman, joka löysi nykyisen Tongan pääsaarenTongatapun.
Tonga sai vahvat eurooppalaiset yhteydet, kunJames Cook kävi saarilla ensin vuonna 1773 ja toistamiseen vuonna 1777. Hän kutsui saaria Ystävällisyydensaariksi, koska oli saanut asukkailta lämpimän vastaanoton ja saanut heiltä tarvikkeita.[28] Mainetta saanutBountyn kapina sattui Haʻapain saarten edustalla vuonna 1789. Myös ranskalaiset ja espanjalaiset kävivät Tongalla, mutta heidän vaikutuksensa jäi mitättömiksi. EspanjalainenDon Francisco Antonio Mourelle väitti Vavaʻun saariryhmän kuuluvan Espanjalle, jaAlessandro Malaspina lähetettiin tutkimaan espanjalaisten mahdollisuutta perustaa Tyynelle valtamerelle siirtomaita, mutta tämä epäonnistui. Näin Tongasta tuli ainoa eteläisen Tyynen valtameren valtio, joka piti alkuperäisen hallintorakenteen, eikä joutunut siirtomaaksi. Ensimmäiset Tongaan pysyvästi muuttaneet eurooppalaiset olivat kuusi vuonna 1796Otter-laivasta karannutta sotilaskarkuria. Tongan historia kirjoitettiin ylös vasta eurooppalaisten saavuttua 1800-luvulla. Sitä ennen historia oli siirtynyt sukupolvelta toiselle suullisesti.
Ensimmäiset lähetyssaarnaajat (London Missionary Society) saapuivat vuonna 1797, mutta heistä kolme tuli pian tapetuksi ja kuusi eli kolme vuotta piilossa, kunnes heidät pelastettiin Australiaan. Kymmenhenkisestä ryhmästä ainoastaanGeorge Vason jäi Tongaan ja omaksui kulttuurin perinteitä.
Englantilaisten ja tongalaisten yhteydenpito kävi yhä vaarallisemmaksi, kun saapuneiden eurooppalaisten laivoja alettiin tuhota ja miehistöä surmata. Näin kävi kunPort-au-Princen miehistö nousi maihin Lifukassa 29. marraskuuta 1806. Miehistöstä säästettiin vain hyttipoikaWilliam Mariner, joka pääsi päällikkö Finaun hoteisiin ja kirjoitti kokemuksistaan paljon luetun kirjanAn Account of the Natives of the Tonga Islands.
Metodistisaarnaajat aloittivat Tongan käännyttämisen vuonna 1826.[12] Papit vastustivat kristinuskoa, mutta päälliköt sen sijaan kiinnostuivat uudesta uskonnosta. Vaikutusvaltaisimpiin päälliköihin kuuluiTaufa’ahau, josta oli tuleva uuden Tupou-dynastian ensimmäinen hallitsija. Hänet kastettiin vuonna 1831 kuningasYrjö IV:n (englanniksi George IV) mukaan Georgeksi (tongaksi Siaosi). Kääntymisen myötä muutkin päälliköt ja heidän hallitsemansa alueet kääntyivät kristinuskoon, joko suoraan tai lailla pakotettuina, ja Georgen sedän kuoltua hän yhdisti Tongan ja teki itsestään valtion kuninkaan.[32]
Tongan lakien laatimisessa George Tupou haki apua Australiasta ja uudet lait tulivat säädetyiksi vuonna 1862. Taustalla hääräsivät myös lähetyssaarnaajat, joista vaikutusvaltaisin lienee ollut kuninkaan avustaja, metodistisaarnaaja Shirley Baker. Baker vaikutti Tongan maalakeihin, jotka mahdollistivat ulkomaalaisten maanhankinnan edullisin ehdoin, ja yhdessä kuninkaan kanssa he suunnittelivat maan symbolit (lippu, vaakuna ja kansallislaulu) ja perustuslain, joka hyväksyttiin 4. marraskuuta 1875. Bakeristä tuli maan pääministeri vuonna 1880.
Tupou I:n kuoleman jälkeen vuonna 1893 kuninkaaksi nousi tämän lapsenlapsenlapsi, joka otti hallitsijanimekseenGeorge Tupou II. Hänen aikanaan Tongasta tuli vuonna 1900 Britannian protektoraatti[4], minkä oli tarkoitus estää Saksan leviäminen Tyynellämerellä. Britannian kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Tongan oli hoidettava ulkomaanasiansa brittiläisen konsulin kautta, jolla oli veto-oikeus.[28]
Tupou II:ta seurasi vuonna 1918 hänen oppinut tyttärensä kuningatarSalote Tupou III, josta tuli ulkomailla pidetty hallitsija. Vuonna 1965 valtaan astui Saloten poika Tupoutoʻa Tungi, joka hallitsi nimelläTāufaʻāhau Tupou IV. Tonga irtautui Britanniasta kokonaisuudessaan vuonna 1970[4], mikä useissa tapauksissa nähdään Tongan uudelleenitsenäistymisenä. Se kuitenkin piti yhteyden Britanniaan liittymälläKansainyhteisöön.[28]YK:hon Tonga liittyi vuonna 1999.lähde?
Tongan hallitus myi vuosien 1983–1991 aikana 6 600 tongalaista passia ulkomaalaisille ihmisille. Myyntivoitto, jonka väitetään olleen noin 30 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, sijoitettiintrustrahastoon, joka päätyi 1990-luvun lopulla yhdysvaltalaiselleJesse Bogdonoffille. Rahasto menetti vuonna 2001 lähes koko arvonsa riskisijoitusten takia. Tongan ja Bogdonoffin välinen oikeusjuttu sovittiin 2004, mutta Tonga sai oikeudessa takaisin vain murto-osan menetyksistään.[28]
Tongassa on vaikuttanut näkyvästi demokratiaa ajava liike aina 1970-luvulta lähtien. Hallitus on satunnaisesti vanginnut joitain liikkeen edustajia, kutenʻAkilisi Pōhivan. Tongan ensimmäinen aatelistoon kuulumaton pääministeri oli maaliskuussa 2006 nimitettyFeleti Sevele. Samana vuonna kuninkaaksi tuliGeorge Tupou V.[28]
Jo Tāufaʻāhau Tupoun hyväksymä poliittisen uudistuksen komitea teki pian George Tupou V:n valtaannousun jälkeen ehdotuksensa lainsäädännön uudistamisesta. Vuonna 2008 kuningas ilmoitti siirtävänsä valtaansa pääministerille.[33]
Kuningas George Tupou V kuoli 63-vuotiaana maaliskuussa 2012.[34] Uusi kuningasTupou VI kruunattiin virallisesti heinäkuussa 2015. Uusi kuningas on poikamiehenä kuolleen edellisen kuninkaan veli.[35]
Tonga on ollut jo vuosisatoja monarkia, eikä sen valtiomuoto ole vaihtunut monarkiasta muuksi. Tonga on Tyynenmeren ainoamonarkia, ja vaikkei monarkia ole absoluuttinen, on kuninkaalla todellista valtaa.
Nykyinen monarkia perustettiin kuningas George Tupou I:n vuonna 1875 laatiman perustuslain myötä. Maata johtaa ja ylintä valtaa käyttää kuningas pääministerin avustamana. Pääministerin virka on elinikäinen. Oikeuslaitokseen liittyvässä päätöksenteossa kuninkaalla on yksinvalta, eikä hänen tarvitse kuulla pääministeriä. Kuningas esimerkiksi nimittää tuomarit ja voi lieventää rikosrangaistuksia tai vapauttaa rikoksista tuomittuja. Kuninkaan velvollisuuksiin kuuluu myös valtakunnanneuvoston nimittäminen, johon kuuluvat kuninkaan itsensä lisäksi 12-henkinen hallitus ministereineen sekä Haʿapain ja Vavaʿun kuvernöörit. Lainsäädäntövaltaa Tongalla käyttää yksikamarinenFale Alea, johon kuuluvat puheenjohtaja, hallituksen jäsenet, yhdeksän maan 33 aatelisen joukosta valittua aatelista ja yhdeksän kansanäänestyksellä (yli 21-vuotiaat) kolmen vuoden kaudelle valittua jäsentä. Nykyinen kuningas onTupou VI ja aiempi pääministeri oliSiale’ataongo Tu’ivakanō, jota myöhemmin seurasivat pääministereinäʻAkilisi Pōhiva ja tämän kuoltua syyskuussa 2019Pōhiva Tuʻiʻonetoa.[36][28]
Voimakkaan demokratialiikkeen ansiosta Tonga siirtyi kuningasvallasta parlamentarismiin. Vuonna 2010 järjestettiin ensimmäiset vaalit yli 150 vuoteen. Ensimmäinen ei-aatelinen pääministeri puolestaan valittiin viisi vuotta myöhemmin.[4] Tongan parlamenttivaalit marraskuussa 2017 sujuivat rauhallisesti ja niiden tuloksena pääministeriAkilisi Pōhiva valittiin uudelleen, mutta hän kuoli syyskuussa 2019. Uudeksi pääministeriksi tuli tämän jälkeenPōhiva Tuʻiʻonetoa.[36][37][38]Joulukuussa 2021 pääministeriksi valittiinSiaosi Sovaleni.[39] Sovaleni erosi joulukuussa 2024, kun häntä kohtaan oltiin järjestämässä luottamusäänestystä. Taustalla oli Sovalenin ja kuninkaan välirikko, jossa aateliston kansanedustajat asettuivat kuninkaan puolelle.[40] Sovalenin seuraajaksi valittiinʻAisake Eke.[41]
Asiantuntijat ovat olleet huolissaan Tongan demokratian kehityksestä viime vuosina, sillä kuningas Tupou VI on asteittain saanut valtaansa takaisin. Sovalenin eron jälkeen parlamentti esimerkiksi äänesti ulkoministeriön korvaamisesta ”Hänen Korkeutensa diplomaattipalvelulla”, joka on suoraan kuninkaan alainen.[42]
Tongan talous perustuu paljoltimaatalouteen ja kalastukseen, jotka työllistävät 70 prosenttia koko valtion työvoimasta. Vientituotteita ovatkurpitsa,kookospähkinä,banaani javaniljapapu. Kurpitsavienti Japaniin on kansantaloudellisesti tärkeää, sillä sen osuus koko viennistä on kolmanneksesta vajaaseen puoleen. Tonga on kuitenkin riippuvainen ulkomailta tuodusta ruoasta, pääasiassa Uuden-Seelannin tuonnista.[43] Tärkeimmät tuojamaat ovat Uusi-Seelanti ja Fidži, jotka yhdessä muodostavat yli puolet tuonnista. Viennissä tärkeimmät kohteet ovat Japani, Kiina ja Yhdysvallat. Valtion velka oli 63,4 miljoonaa dollaria vuonna 2001. Vuoden 1996 tilastojen mukaan Tongassa oli työvoimaa 33 910 henkeä ja työttömyysprosentti on 11,3 prosenttia.
Toiseksi suurin tulolähde onturismi. Maa on edelleen riippuvainen ulkomaisesta avusta ja ulkomaille muuttaneiden tongalaisten lähettämistä avustuksista. Maailmanpankin mukaan (2002) Tongan bruttokansantuotteesta noin 42,7 % tulee siirtolaisten rahalähetyksistä. Vuonna 2005 Tongan BKT oli 244 miljoonaa dollaria ja kansalaista kohden 2 300 dollaria.[43] Tonga liittyi WTO:hon vuonna 2007 ja toivoo jäsenyyden parantavan kauppasuhteita muihin maihin.
Toiseksi suurin työllistäjä on maan teollisuus, joka tuottaa vaatteita, sementtiä, metallitarvikkeita, kaivinkoneita ja huonekaluja. Puutarvike tuodaan yleensä ulkomailta, vaikka saarella on omia metsiä 5,5 prosenttia koko maapinta-alasta. Suurimmat metsät ovat ʻEuassa, jossa ne ovat suurilta osin luonnonvaraisessa tilassa. Tongan talouden kehittämissuunnitelman päämääränä on ollut vuodesta 1966 lähtien lisätä teollisuuden investointeja maahan. Teollisuuden kannalta suurin haittatekijä on rajoitettu maa-ala. Vuoden 2001 lopulla riehuneen Waka-syklonin johdosta Tongalle on kehittynyt pientä rakennusteollisuutta. Bruttokansantuotteesta teollisuuden osuus on vain 13 prosenttia.[43]
Päällystettyä tietä on Tongatapun saarella ja Neiafun kaupungissa, muualla tiet ovat lähinnä tallattua korallia ja maata, mikä tekee niistä vaikeakulkuisia sateisina aikoina. Valtioiden välinen liikenne on pääasiassa lentoliikennettä, jota hoiti valtio-omisteinen Royal Tongan Airlines vuoteen 2004 saakka. Päälentokenttä sijaitsee Fua’amotussa. Tongassa fossiilisten polttoaineiden poltolla tuotettu sähköenergia on käytetyin energiamuoto. Sähköntuotantokapasiteetti oli vuonna 2002 kahdeksan megawattia, jolla tuotettiin 34 gigawattituntia sähköenergiaa, kun energiantarve oli 32 gigawattituntia. Raakaöljyä samana vuonna kului päivässä 780 tynnyriä.[44]
Yhdysvaltain asevoimat avustavat vuosittain Tyynenmeren saarivaltioita. Kuvassa laivaston jäseniä viihdyttämässä tongalaisia koululaisia.
Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Tongassa asuu 103 252 ihmistä. Edellinen väestönlaskenta tehtiin vuonna 2006, jolloin maassa asui 101 991 ihmistä. Väestö on kasvanut tasaisesti vuodesta 1901, jolloin maassa järjestettiin ensimmäinen väestönlaskenta. Silloin väkiluvuksi saatiin 20 700 ihmistä.[3]
Väestönkasvu oli vuoden 2011 väestönlaskennan perusteella 0,2 prosenttia vuodessa. Nopeimmillaan väestö on kasvanut 1930- ja 1970-lukujen välisenä aikana.[3] Väestönkasvua alkoi hidastaa vauhdittunut maastamuutto, kun Yhdysvallat höllensi 1965 maahanmuuttopolitiikkaansa.[45]
Tongan pääsaarellaTongatapussa asuu 73 prosenttia väestöstä.[46] Tongan sisäinen muuttoliike on jo pitkään vienyt asukkaita muualta maasta Tongatapuun.[45] Se on ainoa Tongan alueista, jossa väestönkasvu on positiivista, esimerkiksiOngo Niuassa väestönkasvu oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan -5,2 prosenttia.[47] Kaupunkialueilla asui 23 prosenttia tongalaisista.[46]
Tongan väestöstä lähes 97 prosenttia on syntyperäisiä tongalaisia ja vain alle kahdella prosentilla ei ole edes osittain tongalaista taustaa. Kiinalaiset ovat suurin vähemmistöryhmä. Heitä on noin 0,8 prosenttia koko väestöstä.[48]
Uskonto on merkittävä osa tongalaista yhteiskuntaa, ja suurin osa väestöstä kuuluu kristittyihin kirkkoihin.[28] Väestöstä 36 prosenttia kuuluumetodisteihin (Free Wesleyan Church of Tonga), 18 prosenttiaMyöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon, 15 prosenttiakatoliseen kirkkoon, 12 prosenttiaTongan vapaakirkkoon ja 7 prosenttiaTongan kirkkoon. Suurin ei-kristillinen uskonto oli vuonna 2011Bahá’í, joita oli kansasta 0,8 prosenttia.[49] Tongassa on laissa säädetty uskonnonvapaus. Vaikka Tongassa ei ole valtionuskontoa, hallitus ja media ovat hyvin kristinuskomyönteisiä. Esimerkiksi Tongan yleisradio on kieltänyt lähettämästä sellaista materiaalia, joka on ristiriidassa kristinuskon opinkappaleiden kanssa.[9] Vuonna 2014 mormonit ohittivat katolilaiset toiseksi suurimpana uskonnollisena ryhmänä. Väkilukuun suhteutettuna Tongalla on eniten mormoneja (18 %), ja kirkon oman ilmoituksen mukaan 60 % maan asukkaista on mormoneja.[50][51][52]
Lukutaitoisia (tongaa tai englantia) on 99,4 %. Kouluissa opetetaan ensisijaisesti tongaa ja toisena kielenä englantia.[28][2]
Eliniänodote on koko väestöllä keskimäärin vajaa 77 vuotta, naisilla muutaman vuoden pidempi ja miehillä lyhyempi kuin keskiarvo.[2]
Vuonna 2006 yli 30-vuotiaista tongalaisista noin 92 % oli ylipainoisia tai liikalihavia, minkä vuoksi lähes 20 prosenttia väestöstä sairastaa diabetesta.[53] Syynä on liian rasvaisen ruoan liikasyönti. Ongelma on huomioitu ja kansalaisia yritetään innostaa liikkumaan entistä enemmän. Kuningasperhe on toiminut esimerkkinä syömällä terveellisesti ja liikkumalla. Kuningas Tupou V laihdutti lähes 80 kiloa vuosina 1976–1997.[53] Vuonna 2016 liikalihavia oli 48,2%, luku on maailman valtioiden joukossa seitsemänneksi korkein.[2]
Tongalaisen kulttuurin pääpiirteet ovat säilyneet eurooppalaisten läsnäolosta huolimatta. Miehet veistelevät puusta koriste- ja muita esineitä, kun naiset tekevät kasvilehdistä koreja, mattoja ja vaatteita. Käsityöt ovat menettäneet osan niiden alkuperäisestä merkityksestä ja nykyään niitä myydään paljon turistituotteina. Tongassa on lähivaltioiden tapaan säilynytkava-kasvista valmistetun juoman juomakulttuuri. Juomalla on mieto narkoottinen vaikutus.[28]
Tongalla suosittuja tansseja ovatmeʻetuʻupaki,kailao,lakalaka jamaʻuluʻulu. Kylissä pidetään yllä suullista perinnettä vanhojen kertomusten, eläinsatujen, runouden ja uskonnollisten tarinoiden muodossa.[28]
Tongan yleisradio ja viikoittain ilmestyvä sanomalehti ovat molemmat valtion omistamia ja luonteeltaan konservatiivisia. Yksityisomisteisista lehdistä tärkein on joka toinen viikko ilmestyvä,Kalafi Moalan omistamaTaimi ’o Tonga, joka kritisoi voimakkaasti valtionjohtoa.Pesi Fonua,Matangi Tonga -sanomalehden omistaja, sai vuonna 2005Pacific Island News Associationilta Media Freedom Award -palkinnon sananvapauden ylläpitämisestä Tongalla. Kalafi Moala on ollut myös ehdokkaana palkinnonsaajaksi. Tongan hallinto on suhtautunut yksityisomisteiseen mediaan hyvin kielteisesti. Se yritti muun muassa ajaa lakia, joka olisi mahdollistanut tiettyjen medioiden kieltämisen. Ehdotus ei kuitenkaan mennyt läpi korkeimmassa oikeudessa.
Timothy L. Gall & Jeneen M. Hobby (toim.): Worldmark Encyclopedia of the Nations, Volume 4. 12. painos painos. Thomson Gale, 2007. ISBN 1-4144-1093-X(englanniksi)
_(Polynesia_centered).svg)
.jpg)
.svg)
