Tomas Lebe (suomalaisessa historiankirjoituksessajunkkeri Tuomas taiTuomas-junkkeri; k.2. marraskuuta1522Tynnelsö,Ruotsi)[1] olitanskalainen sotilas, joka toimiTurun linnan linnanpäällikkönä vuosina 1521–1522 ja puolusti linnaa ruotsalais-suomalaisilta piiritysjoukoilta. Hän on jäänytSuomen historiaan määräämiensä armottomien teloitusten vuoksi.
Leben vaiheista ennen hänen Suomeen saapumistaan ei tiedetä paljon. Vuonna 1520 hänen tiedetään neuvotelleenKönigsbergissä Tanskan edustajanaSaksalaisen ritarikunnan suurmestarinAlbrekt Brandenburgilaisen kanssa palkkasoturien värväämisestä. Hän osallistui myöhemmin samana vuonna Tanskan kuningasKristian II:n sotaretkeenRuotsia vastaan. Kruunautettuaan itsensä Ruotsin kuninkaaksi Kristian II nimitti valtakunnan eri linnoihin itselleen uskollisia päälliköitä. Lebe kuului kesällä 1521 jonkin aikaaTukholman linnan päällikkökuntaan, ja saman vuoden syksyllä hänet nimitettiin Suomeen Turun linnan käskynhaltijaksiWulf von Grewendorpin tilalle.Kustaa Vaasan Ruotsissa nostattamaakapinaa tukeneetNils Arvidinpojan komentamat joukot piirittivät pian Turun linnan, mutta Lebe puolusti sitä sitkeästi ja taitavasti. Joulukuussa 1521 hän teki vastahyökkäyksen ja aiheutti piirittäjille suuret miestappiot.[1]
Kuukausia kestäneen piirityksen aikana Lebe teloitutti useita linnaan tanskalaismielisyytensä vuoksi paenneita suomalaisia porvareita, joita hän eri syistä epäili pettureiksi. Hän hirtätti linnan muurille muun muassa Nils Arvidinpojan veljen Bengtin. Ruotsalaisen historioitsijanPeder Swartin mukaan Kristian II lähetti tammikuussa 1522 Lebelle määräyksen mestauttaa kaikki Turun linnassa olleet ruotsalaiset ja suomalaiset. Teloitetuiksi joutuivat muun muassa entinenViipurin linnan päällikköTönne Erikinpoika Tott ja Pohjois-Suomen laamanniHenrik Steninpoika Renhuvud. Teloituksen välttänytErik Fleming loikkasi piirittäjien puolelle.[1] Tanskalainen amiraaliSøren Norby vapautti lopulta Turun linnan piirityksestä keväällä 1522.[2] Leben johtama laivasto lähti syksyllä 1522 viemään Suomesta muonavaroja niinikään kapinallisten piirittämäänTukholmaan, mutta jäiTukholman saaristonFurusundissa Erik Flemingin jalyypekkiläisten yhtyneen laivaston väijytykseen. Vangiksi jäänyt Lebe hirtettiin Tynnelsössä. Tarinan mukaan hän valitti siitä, että hänet hirtettiinniiniköyteen, vaikka aatelisena hänellä olisi ollut oikeushamppuköyteen.[1]
