| Tokion metro | |
|---|---|
 Tokion metron kartta | |
| Sijainti | Tokio,Japani |
| Avattu | 30. joulukuuta1927 |
| Pituus | 304,1 km |
| Asemia | 285 |
| Linjoja | 13 |
| Liikennöitsijä(t) | Tōkyō metro jaTokion metropolin liikennelaitos |
| Matkoja päivässä | 7,24 miljoonaa (Tōkyō metro), 2,67 miljoonaa (Toei-metro) |
| Infobox OK | |
Tokion metro (jap.東京の地下鉄,Tōkyō no chikatetsu) on osaJapanin pääkaupunginTokion laajaa raideliikenneverkkoa. Se on yksi maailman vilkkaimmistametrojärjestelmistä jaAasian vanhin metro. Tokion metro koostuu kahdesta erillisestä metroverkosta:Tōkyō metro -yhtiö liikennöi yhdeksää metrolinjaa,Toei-metro neljää. Varsinainen metroverkko sijaitsee pääosinTokion erillisalueiden alueella, mutta vastavuoroisen liikennöinnin ansiosta monet metrolinjat jatkuvat eri rautatieyhtiöiden linjoille paljon kauemmaksi keskustasta.
Tokion metron muodostaa kaksi erillistä metroverkkoa. Niistä laajempi onTōkyō metron verkko, johon kuuluu yhdeksän linjaa. Tōkyō metro on entinen ”keisarillisen pääkaupungin pikaliikenteen laitos” (Teito kōsokudo kōtsūeidan), joka tunnettiin lyhyemmin japaniksi nimelläEidan tai englanninkielisellä nimelläTeito Rapid Transit Authority eliTRTA. Se yksityistettiin vuonna 2004.[1] Yhtiön metroverkko on 195,1 kilometriä pitkä ja siihen kuuluu 179 asemaa. Metrovaunuja Tōkyō metrolla on käytössään 2 728 kappaletta (tilanne vuonna 2018).[2][3] Suppeampi onToei-metro, johon kuuluu neljä linjaa. Sitä hallinnoiTokion metropolin liikennelaitos. Toei-metro on 109 kilometriä pitkä ja siihen kuuluu 106 asemaa. Metrovaunuja sillä on käytössään 1 132 kappaletta (tilanne vuonna 2017).[4][5]
Vuonna 2016 Tōkyō metron linjoja käytti päivittäin keskimäärin noin 7,24 miljoonaa matkustajaa,[3] Toei-metron linjoja noin 2,67 miljoonaa matkustajaa.[4] Metroverkoilla on erilliset lippujärjestelmät, mutta ladattaviaPasmo- jaSuica-matkakortteja voi käyttää molemmissa metroissa.[5]
| Väri | Merkki | Linjan numero | Linja | Japaniksi | Pituus (km) | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tōkyō metro[3] | |||||||||
| oranssi |  | Linja 3 | Ginza-linja | 銀座線 | 14,3 | ||||
| punainen |  | Linja 4 | Marunouchi-linja | 丸ノ内線 | 24,2 | ||||
 | Marunouchi-linjan haara | 丸ノ内線分岐線 | 3,2 | ||||||
| hopea |  | Linja 2 | Hibiya-linja | 日比谷線 | 20,3 | ||||
| taivaansininen |  | Linja 5 | Tōzai-linja | 東西線 | 30,8 | ||||
| vihreä |  | Linja 9 | Chiyoda-linja | 千代田線 | 24,0 | ||||
| kulta |  | Linja 8 | Yūrakuchō-linja | 有楽町線 | 28,3 | ||||
| violetti |  | Linja 11 | Hanzōmon-linja | 半蔵門線 | 16,8 | ||||
| smaragdinvihreä |  | Linja 7 | Nanboku-linja | 南北線 | 21,3 | ||||
| ruskea |  | Linja 13 | Fukutoshin-linja | 副都心線 | 20,2 | ||||
| Toei-metro[4] | |||||||||
| ruusunpunainen |  | Linja 1 | Asakusa-linja | 浅草線 | 18,3 | ||||
| sininen |  | Linja 6 | Mita-linja | 三田線 | 26,5 | ||||
| lehdenvihreä |  | Linja 10 | Shinjuku-linja | 新宿線 | 23,5 | ||||
| magenta |  | Linja 12 | Ōedo-linja | 大江戸線 | 40,7 | ||||
Kahden metroverkon lisäksi Tokion alueella toimii useita metronkaltaisia linjoja, kutenOdaiban aluetta palvelevaYurikamome-automaattimetro[6] ja metropolin liikennelaitoksen liikennöimäNippori-Toneri Liner -automaattimetro.[7] Erillisalueiden sisällä kulkee myösHanedan lentoasemalle johtavaTokion monorail.[8]
Tokion metron historia alkaa Tokion maanalaisen rautatieosakeyhtiön (jap.東京地下鉄道株式会社,Tōkyō chikatetsudō kabushikigaisha) perustamisesta vuonna 1920. Yhtiö rakensi kaupungin ensimmäisen metrolinjanAsakusan jaUenon välille vuosina 1925–1927. Tämä nykyisinGinza-linjaan kuuluva osuus oli vain 2,2 kilometrin pituinen, mutta sitä laajennettiin vuonna 1934Shinbashiin ja 1930-luvun loppuun mennessäShibuyaan, kun yhtiö aloitti vastavuoroisen liikennöinnin sinne johtavalla Tokion pikarautatieosakeyhtiön (jap.東京高速鉄道株式会社,Tōkyō kōsokutetsudō kabushikigaisha) linjalla.Toisen maailmansodan aikana vuonna 1941 linjaa liikennöimään perustettiin ”keisarillisen pääkaupungin pikaliikenteen laitos” (jap.帝都高速度交通営団,Teito kōsokudo kōtsūeidan) eli lyhyemminEidan.[1][9]
Ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeen rakennettu linja oliMarunouchi-linja, jonka ensimmäinen osuusIkebukurostaOchanomizuun valmistui vuonna 1954.Shinjukuun linjaa jatkettiin vuonna 1959.[1] Nämä Tokion metron ensimmäiset kaksi linjaa rakennettiin kansainvälisellä 1 435 mm raideleveydellä, mutta myöhemmät linjat pääosin kapealla 1 067 mm raideleveydellä, mikä sallii läpiajoliikenteen metrolinjoilta muiden Tokion alueella lähijunaliikennettä harjoittavien rautatieyhtiöiden linjoille.[10] 1960–1970-luvuilla Eidanin metroverkko laajeni nopeasti:Hibiya-linjan ensimmäinen osuus avattiin vuonna 1961,Tōzai-linjan vuonna 1964 jaChiyoda-linjan vuonna 1969. Tällöin Eidanilla oli käytössään jo yli 100 kilometriä metrolinjaa. Vuonna 1974 avattiin vieläYūrakuchō-linjan ensimmäinen osuus ja vuonna 1991Nanboku-linjan ensimmäinen osuus.[1]
Tokion metropolin hallinto päätti vuorostaan oman metrolinjansa rakentamisesta 1954. NykyisenAsakusa-linjan ensimmäinen osuus avattiin jo 1960, ja samalla aloitettiin vastavuoroinen liikennöintiKeisei-rautateiden kanssa.Mita-linja avattiin vuonna 1968,Shinjuku-linja taas aloitti liikennöinnin 1978 ja sitä laajennettiin vähitellen 1980-luvun kuluessa.Ōedo-linjan ensimmäinen osuusNerimastaHikarigaokaan avattiin 1991, mutta lopullisesti kaupungin keskustan kiertävä ympyrälinja valmistui vasta vuonna 2000. Molemmissa metroissa kelpaava matkakortti otettiin käyttöön ensimmäisen kerran vuonna 1996,[11] yhteinenPassnet-matkakorttijärjestelmä vuonna 2000 ja ladattavaPasmo-sirukortti vuonna 2007.[1]
20. maaliskuuta 1995Korkein totuus -lahko teki Tokion metroonsariinikaasuiskun, jossa kuoli 13 henkeä ja loukkaantui eri tavoin noin 5 500. Hyökkäyksessä viisi lahkon jäsentä nousi eri metrojuniin, jotka olivat kaikki matkallaTsukijin metroasemalle. Hyökkääjät laskivat samanaikaisesti sariinikaasusäiliön junan lattialle, puhkaisivat sen ja pakenivat paikalta.[12]
Vuonna 2004 Eidan yksityistettiin ja siitä tehtiin Tōkyō metro, josta 53,4 prosenttia omistaa Japanin valtio ja 46,6 prosenttia Tokion metropolin hallinto.[13] Sen verkoston toistaiseksi uusin linja,Fukutoshin-linja, avattiin vuonna 2008.[1]
Kuten monet muutkin japanilaiset metrot, Tōkyō metro ja Toei-metro harjoittavat muiden rautatieyhtiöiden kanssa vastavuoroista liikennöintiä. Metrolinjat ovat siten muiden rautatieyhtiöiden junien läpiajettavissa, ja metroverkko laajentuu näiden vaihdottomien yhteyksien kautta huomattavasti kauemmaksi kaupungin ydinalueelta:[14]
| Linja | Läpiajettava yhteys | |
|---|---|---|
| A | Asakusa-linja | Keikyū-rautateidenKeikyū-päälinjan kauttaKurihama-linjalle (Misakiguchiin saakka) jaKeikyūn lentoasemalinjalle (Hanedan lentoasemalle saakka) |
| Keisei-rautateidenKeisei-päälinja,Hokusō-rautateidenHokusō-linja jaShibayama-rautateidenShibayama-linja (Naritan lentoasemalle jaShibayama-Chiyodaan saakka) | ||
| I | Mita-linja | Tōkyū-rautateiden Meguro-linja (Hiyoshiin saakka) |
| S | Shinjuku-linja | Keiō-rautateidenKeiō-linja (Takaosanguchiin saakka) |
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaTokion metroWikimedia Commonsissa