Tokion erillisalueet (jap.東京23区,Tōkyō nijūsanku tai 東京特別区,Tōkyō tokubetsuku) ovat 23 kuntaa, jotka muodostavatTokion metropolin ydinalueen. Ne sijaitsevatTokionlahden rannikolla metropolin itäosassaTaman alueen itäpuolella. Erillisalueilla on yhteensä 9 338 582 asukasta (vuonna 2017)[1] ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 626,79 neliökilometriä.[2]
Toisen maailmansodan aikana vuonna 1943Tokion prefektuuri ja siihen kuulunutTokion kaupunki lakkautettiin ja niistä muodostettiin Tokion metropoli, joka asetettiinJapanin sisäministeriön suoraan hallintaan. Sodan päätyttyä laadittiin uusi paikallishallintolaki. Tokion kaupunkia ei kuitenkaan perustettu uudelleen, vaan vuonna 1947 sen 35 entisestä suuralueesta muodostettiin 23 uutta erillisaluetta.[3]
Erillisalueet toimivat suoraan metropolihallinnon alaisuudessa monessa suhteessa itsenäisten kaupunkien tavoin: niiden vastuulla on esimerkiksi koulutus- sekä sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen järjestäminen. Metropolihallinto vastaa kuitenkin joistakin tavallisesti kaupungeille kuuluvista palveluista, kuten vesihuollosta ja pelastustoimesta, jotta koko kaupunkialueen toiminnalle elintärkeät palvelut toimivat saumattomasti ja tehokkaasti.[4]