Toivo Fredrik Rautavaara (27. helmikuuta1905Viipurin maalaiskunta –4. maaliskuuta1987Helsinki) oli suomalainenhyötykasvitutkija,maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja terveiden elämäntapojen puolestapuhuja, jolle myönnettiinprofessorin arvonimi. Hän oliJuho Vainion säätiön puheenjohtaja ja säätiön julkaisemanTEE-lehden päätoimittaja.[1]
Rautavaaran vanhemmat olivat opettajia. Hän vietti osan lapsuuttaan kasvattiperheessä. Hän opiskeli maatalous- ja metsätieteitä, valmistui tohtoriksi 1947, Rautavaaran väitöstutkimuksen aiheena oli Suomen ruokasienet[2].
Rautavaara kirjoitti ja luennoi etenkinHelsingissä jaTurussa, toimielintarviketeollisuudessa tuotekehittelijänä, sanomalehtialalla, mainosalalla, opettajana,maataloushallinnon virkamiehenä ja jäi eläkkeellemaatilahallinnon puutarhaosaston osastopäällikön virasta 1972. Tämän jälkeen hän antautui kokopäivätoimisesti tutkimustyölle. Ammatillisten tehtävien ohella hän toimi aktiivisesti useissa järjestöissä, kuten maailmanlaajuisesti ensimmäisenä asialle omistautuneessaLihavuudenvastustamisyhdistys ry:ssä, jonka puheenjohtajana hän toimi useita vuosia.
Rautavaara tuli tunnetuksi edustamiensa tieteiden popularisoijana jakansanvalistajana. Hän otti elämäntehtäväkseen valistaa suomalaisia terveellisistä elämäntavoista jaluonnonmukaisesta viljelystä, ja hän puhui ympäristöarvoja kunnioittavan elämäntavan puolesta.[1] Hän kirjoitti näistä aiheista 32 teosta, joihin kuuluvat muun muassaSieniaapinen (1942),Suomen sienisato (väitöskirja, 1947),Miten luonto parantaa,Syömällä solakaksi (1951) jaMihin kasvimme kelpaavat (1942). Viimeksi mainittu, uusien painoksien myötä klassikoksi noussut teos opetti jopula-aikana suomalaisille, miten hyödyntää luonnonkasveja ruokana ja eläinten rehuna. Kirja sisältää kattavan valikoiman reseptejä eri kasvien ravintokäytöstä. Jotkut neuvoista on myöhemmin todettu kyseenalaisiksi.lähde? Rautavaaran näkemys, että kaikkisienet tai vaikkapavehkat olisivat syöntikelpoisia, ei nykytietämyksen mukaan ole aukottomasti totta.
Hän myös kehittisuomen kieltä: sanatluonnonmukainen,herukka,tuoremehu,luontaistuote jaMehu-Maija ovat hänen kehittämiäänlähde?. Yhteiskunnallisilta näkemyksiltään Rautavaara oli visionääri, joka vastusti niin "holhousyhteiskuntaa" kuin metsien yksipuolista käyttöä ja kannattienergia- ja rehumetsien hyödyntämistä, luonnonmukaista ravintoa ja lyijytöntäbensiiniä.
Rautavaaran vaimo Karin (o.s. Kajava, 1901–1981) toimi kielenkääntäjänä jaEduskunnankonekirjoittajana. Liitosta syntyi yksi lapsi,Helinä Rautavaara (1928–1998). Toivo Rautavaaran laaja, kansainvälinen luonnonkasvien ja -sienten käyttöä käsittelevä kirjasto on lahjoitettu osin Juho Vainion säätiölle, jonka puheenjohtajana hän toimi, ja osinMaa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskukselle.
Toivo Rautavaaran muistoksi on perustettu mitali, jonka myöntää Juho Vainion säätiö.[3]
Lääkärikunta suhtautui Rautavaaran ajamiinluontaishoitoihin kriittisesti.[4] Rautavaara luennoi myöshomeopaattisesta jaantroposofisesta hoidosta.[4] TeoksessaanTerveyttä kasveista (1980) hän esitteli pitkän listan sairauksia ja niille rohtoja:katkokävelyyn hän suositteli "runsasta ja jatkuvaa"valkosipulin syöntiä,kilpirauhasen vajaatoimintaanmerilevävalmisteita jasyöpäänmisteliä jaruttojuurta.[4]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
