| Tina(IV)kloridi | |
|---|---|
_chloride.jpg) | |
-chlorid.svg) | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 7646-78-8 |
| PubChem CID | 24287 ja 159610 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | SnCl4 |
| Moolimassa | 260,51 |
| Ulkomuoto | Väritön neste, pentahydraattina värittömiä kiteitä[1] |
| Sulamispiste | −33 °C[1] |
| Kiehumispiste | 114,1 °C[1] |
| Tiheys | 2,226 g/dm3 (20 °C)[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi |
| Infobox OK | |
Tina(IV)kloridi elitinatetrakloridi taistannikloridi (SnCl4) ontinan jakloorin muodostamaepäorgaaninen yhdiste. Ainetta käytetään muun muassakatalyyttinä,orgaanisten tinayhdisteiden valmistuksessa sekä pinnoitusaineena. Yhdisteen löysi saksalainenAndreas Libavius (1550–1616) ja sitä on kutsuttu hänen mukaansa nimelläspiritus fumans Libavii.[1][2]
_chloride_pentahydrate.jpg)
Tina(IV)kloridi on huoneenlämpötilassa väritöntä tai kellertävää nestemäistä ainetta. Se liukenee kylmään veteen ja moniin orgaanisiin liuottimiin, kutenmetanoliin,bentseeniin jatolueeniin. Kuumassa vedessä se hydrolysoituu, jolloin muodostuutinadioksidia tai hydratoitunutta tinadioksidia, jota nimitetään myös tina(IV)hydroksidiksi. Vesiliuoksista voi kiteytyä tina(IV)kloridipentahydraattia SnCl4·5H2O, värittömiä kiteitä, joita kutsutaan myös tinavoiksi. Hydraattia syntyy myös kostean ilman vaikutuksesta.[1][2][3][4][5]
Tina(IV)kloridi onLewis-happo. Se muodostaa komplekseja muun muassakloridi-ionien,ammoniakin,fosfiinin,fosforipentakloridin,fosforyylikloridin jarikkitetrakloridin kanssa.[2]
Tina(IV)kloridia valmistetaan klooraamalla alkuainemuodossa olevaa tinaa tai tinajätettä 110–115 °C lämpötilassa. Prosessissa voi muodostua myöstina(II)kloridia, joka kuitenkin hapettuu kloorin vaikutuksesta tina(IV)kloridiksi. Yhdiste säilytetään sitä varten suunnitelluissa teräsastioissa.[1][2][4]
Tina(IV)kloridia käytetään muiden tinayhdisteiden, erityisesti orgaanisten tinajohdannaisten valmistamiseen. Höyrystyneenä sillä pinnoitetaan esimerkiksi lasia. Lasinpinnalle muodostunut tina(IV)kloridikerros kuumennetaan 500–600 °C lämpötilaan, jolloin muodostuu tinadioksidia, joka vahvistaa lasia. Jo alle 100 nm:n paksuiset kerrokset parantavat lasin kestävyyttä huomattavasti. Paksummat noin mikrometrin kerrokset ovat sähköä johtavia ja näin pinnoitettuja ikkunoita käytetään muun muassa lentokoneissa.[3][4][5]
Yhdistettä käytetään myös peittauksessa ja silkin värjäyksessä apuaineena. Lewis-happamuuden vuoksi se on käytetty katalyyttiFriedel–Crafts-alkyloinnissa ja klooraus- sekä polymerointireaktioissa.[1][2][4]